IRC-Galleria

Pääsin jo nyt kotiin tuolta kuskireissulta.. Saavutus.. Olin jo sata varma, ettei ennen neljää tuu mitään ees nukkumisen ajattelusta, mutta onhan kello vasta puol... :D

No joo... En oikeen tiiä.
Onhan tää jo vähän aikasemmin kuin neljältä... Mutta huomenna sitten taas töihin..
Ai joo... Mäkin oon nyt puol virallisesti autoton... Pikkusiskon turbo-audilla on hieno ajella tuolla hieman jäisellä tiellä... Sutii kivasti.
Lähtee kyllä kuivalla tiellä kivasti, mutta tollasella liukkaalla se onkin sitten hieman eri asia... :D

Voi tauti...
Mä muutan mummolaan asuun, värjään hiukseni blondeiks ja leikkaan ne lyhyiks... Eikös kuulostakin hyvältä? :D Joo mä tiedän, että kuulostaa... :D
Se, että mihin mummolaan ja kenen mummolaan mä muutan onkin sitten aivan eri asia... Sitä en oo vielä päättänyt, mutta sitä voidaan sitten pohtia tulevaisuudessa, jos se ajan kohtaiseksi tulee.. :D

Plaah...
Tiedetään... Mä oon seko tapaus, mutta mitä sitten!? Ei se haittaa mua, niin ei sen muitakaan pitäs haitata... :D Jos se nyt sattuu jotakuta häiritsemään, ni se on sitten sen ongelma, ei mun... :D

On se muuten kiva, että on keksitty noita ihania ihmisiä... :D Piristävät päivää sillonkin kun tuntuu, että seinät kaatuu niskaan... :D Välillä on kiva kuulla vanhoilta kavereiltakin kohteliaisuuksia.. Ehkä?!! Sekin kyllä riippuu kenen suusta se tulee... Jos se on joku tosi läheinen ihminen, ni tietää toisen yrittävän piristää, mutta jos tulee vähän oudommalta, ni se onkin sitten ihan kiva juttu...

Välillä tuntuu, että mä oon niin korviani myöten täynnä ihmisten sääliä.. Tekis mieli vaan huutaa, että en mä vittu vieköön sitä sääliä kaipaa... Sellasia hyviä kavereita, joiden seurassa on vaan hyvä olla ilman, että joutuu aina miettimään sitä, mitä on tullut tehtyä jne.
En mä nyt mitenkään tarkota, että ihmisten pitäs ruveta elämään jossain vitun muovipakkauksissa, jotten mä vaan tunne itteäni säälityksi, vaan sitä, että joskus sopii miettii sitäkin, miten sitä "huomioo" toiselle osottaa...

Ei mun otsassa lue "särkyvää", vaan siinä on sekopään leima.. Tiedetään! Ei tarvi sitä mulle enää kertoa. Ja mitä sitten... En mä nyt vielä oo hyppäämässä mihinkään junan alle, vaikka jotkut tuntuukin niin luulevan... Ehei.. Mulla riittää sitä elinvoimaa, vaikka muille jaettavaksi.. Vaan kerran mä oon ollut siinä tilanteessa, että mulla ei oikeestaan oo ollut muita vaihtoehtoja.. Ainakaan omasta mielestäni. Mutta se on ollutta ja mennyttä. Mä putosin joskus siihen kuoppaan, mutta ihan oikeesti mä nousin sieltä ja tein itsestäni ihmisen, josta mä ihan oikeesti pidän... En sellasta kuin olin... Sellasta, joka seuras aina muita... Mulla on ne omatkin jalat joilla seistä... Enää mä en tarvi niitä kavereita mua kannatteleen.. Vaan voin kompuroida menemään, niin että voin sitten vanhana sanoa, että olen todellakin elänyt elämäni. Ja elänyt sen täysillä... Lähes kaikkea täytyy kokeilla vähintään kerran... Joitain asioita sitten voikin tehdä useemminkin.. :D