IRC-Galleria

Tein itselleni lupauksen vuosi sitten.
Nyt nähdään kuinka hyvin olen lupaukseni onnistunut täyttämään.
En kovinkaan hyviin, mutta selviän hengissä.
Ainakin toivon niin.
Lupasin itselleni,
että unohdan lumiukkojen teon.
Mutta kuinkas kävikään.
Sainhan minä pyydettyä anteeksi lumiukolta,
mutta vain ymmärtääkseni,
että hajoitin sen aivan suotta.
Että pidin siitä enemmän silloin kuin se oli ehjä.
Silloin kuin se seisoi pihalla ja
odotti minua leikkimään kanssaan,
rakentamaan sille perheen, talon ja
suunnittelemaan sen tulevaisuutta.

Noh, täytyypä olla ainakin ylpeä,
että sain edes jotain vuodessa aikaiseksi.
Vaikka lumiukko onkin niin täydellinen,
että kaikki onkin minun syytäni,
niin mitäpä siitä.
Tuntuu vain niin turhauttavalta,
kun ei taaskaan tiedä,
mitä lumiukko oikein minusta ajattelee.
Kun tuntuu,
ettei se tiedä itsekään.
Välillä vihaa niin paljon,
että tuntuu sulavan siihen rikin katkuun,
joka sen ympäröi,
ja välillä sekin taitaa rakastaa niin paljon,
että sen hiilisilmät vaihtuvat kauniiksi punaisiksi sydämiksi.
Mutta kuinkas sitten on sen muun ajan laita.
Voisitko rakas lumiukko kertoa minulle,
mitä ajattelet.
Vihaatko minua todella niin paljon kuin luulen,
vai tunnetko samoin kuin minä?