IRC-Galleria

Mä kiroon sut alimpaan helvettiin...

@junkmail - ei koskaa enää

Nyt on synnytys-sairaala tsekattu. Ensin meitä pidettiin ovien ulkopuolella 10minuuttia pidempään -> yks isä totes hauskasti: "Niin noh, huomenna on sitten Forssan polilla kiirettä ku tän porukan kaikilla odottavilla äideillä on virtsatieinfektio" xD Repeiltiin siis.
Olin aika yllättyny, että siitä mestasta saatu niinkin ei-laitosmainen. Aika kivoja huoneita ja semmonen rauhallinen ilmapiiri - joka tosin EI tule olemaan rauhallinen ku mä sinne meen pakertaa pampamia, mut silti =D

Nyt sitten taas perusmitätön viikonloppu edessä.. *Huokaus* Parista ihmisestä tosiaan käsitykset muuttumassa aika lahjakkaasti. Muistan elävästi kun yhdelle ihmiselle sanoin ku se väitti vastaan eräässä asiassa: "Noh, voidaan lyödä vaikka vetoa, tää on nii varma juttu, että sä alat taas kaveeraa tietyn ihmisen kanssa. Mut pääsenpähän sit sanomaan: "Mitä minä sanoin...?" Mut kovasti tinkas vastaan. Nyt tosiaan pikkulinnut kertoili taas, että olin jälleen oikeassa.
Nooh.. Teoilla on seuraukset. En oo semmonen ihminen, joka valitsee kaverinsa sen mukaan, että: "Jos sä kaveeraat ton kanssa ni en oo sun kaveri", mutta tietyillä ihmisillä on sellainen piirre luonteessa, että jos ne kaveeraa tosiaankin tietyn ihmisen kanssa niin se turpa ei pysy kiinni. Eli juorutaan ja puhutaan paskaa selän takana. Ja tää juttu on näiden kahden ihmisen kanssa nähty niin monet kerrat, että eiköhän tää ollu tässä sitten.
Onneks mun loppuelämäni ei ole näistä ihmisistä kiinni. Tosin eipä tämäkään ihminen paljon ole täällä mun luona vieraillut kun raskaaksi tulin. Suurin osa kavereista hävinny muutenkin ku paska saharaan. [Ja tässä välissä kaikki alkaa selittelemään: "Ollu vähän kiireitä ja ja ja ja..." = Pyydän, älkää vaivautuko. Voin kertoa että teille käy ihan samoin sitten kun raskaaksi tuutte, huomaatte olevanne aika yksin...]

Eräs hassunhauska kommentti tuli eräältä.. Pyysin kyytiä neuvolaan, koska aamuks oli luvattu sadetta ja ei tosiaan tää rakko enää tuppaa kestämään edes 1km kävelymatkaa, puhumattakaan siitä että jaksais enää sitä kävellä kun tosiaan vauva on laskeutunu jo jalkoväliin. Kyseinen henkilö mulle sanonu monet kerrat: "Jos vain tarviit jotain, kyytiä tai ihan mitä vaan ni MINÄ kyllä vien ja heitän jne.." Nyt kun kysyin kyytiä niin kyseinen neiti sanoi: "Niin kai sitten. Tuntuu siltä että sä soitat mulle aina vaan sillon ku jotain tarvitset." Tuli niin ku ehkä paskin olo ikinä. Kyse kun on siitä, että olen vielä kaikenlisäksi soittanut ja pyytänyt kahville ja käymään jne. mutta kyseisellä henkilöllä NIIIIIN kiire ettei kerkeä näkemään. Vastaa puhelimeenkin aina tiuskasemalla: "No mitä?!" En tajua miten luulin oikeasti, että tälläinen ihminen tosissaan olis halunnu auttaa.. *Huoh*

Sitä luuli tuntevansa kaverinsa. Olin väärässä, mut tän koettelemuksen jälkeen voin kyllä sanoa avoimin mielin, että nyt on tullu monienkin ihmisten oikea luonto esiin ja hyvä niin. Niin hyvässä kun pahassakin. Ja oma päättäväisyys kasvanu entisestään. Kun ei oo vaihtoehtoja kun pärjätä niin kyllä ihminen menee vaikka läpi harmaan kiven.

Tänään ku oltiin siel Hämeenlinnassa tutustumassa siihen sairaalaan mutsin kanssa huomasin yhden asian... Olin ainoa ihminen kuka ei ollut lapsen isän kanssa siellä. Tuntu jotenki et ihmiset olis oikein kytänneet, se tuntu pahalta. Mut yks asia sai vahvaks. Ku katsoin ihmisten käyttäytymistä: Oltii luennolla ni siellä miehet passas omia puolisojaan, hieroskeli selkiä ja yritti kaikkensa et puolisolla olis hyvä olla. Mul tuli semmonen outo fiilis: "Miltäköhän mahtais tuntua jos itsellä olis joku kanssa passaamassa?" Jotenkin semmonen olo, että luuleekohan ihmiset, että passaamalla ja yltiöpäisellä läheisyydellä voitetaan jotain? Ehkä toisilla se on niin... Mut itse oon kiputilanteissa sellainen, etten halua kenenkään koskevan. Sillon ku sattuu ni parempi et ihmiset pysyy kaukana ja antaa mun rauhassa keskittyä olennaiseen. Jos siinä joku tulee rätin kanssa hieroo päätä ja suukottelee poskee ni vetäisin varmaan turpaan. Sitä on koko raskauden ajan siis toisinsanoen tiedostaen valinnut tiekseen yksinolon. Sellaisen yksinolon, että selviän tästä hommasta ilman kummempaa tukemista. Ja se jos jokin on luonteenvahvuutta.
Meinaan oli synnytyksessä sun vieressä kuka tahansa - se olet sinä, ja VAIN sinä yksin joka sen muksun pakertaa ulos sieltä. Ja kun sen tietää ja päättää selvitä siitä - kaikki muu on toissijaista.

Nyt elämääni on tullut yksi kiva tapaus. Mietityttää vain, että mitenköhän sitä oppis elämään ehkä siten ettei tarvitse kaikkea kantaa yksin. Kyseessä on semmonen ihminen, joka on aidosti kiinnostunut musta ja myös vauvasta. Sellainen joka haluaa tukea ja olla apuna. Outo fiilis... Todella. Tullut semmonen kuori, joka osittain suojelee kaikilta mahdollisilta pettymyksiltä. Saa nähdä miten sitä oppis luottamaan toiseen ja auttaa pääsemään sen kuoren läpi...

Paljon ajatuksia nyt mielessä. Tekis mieli kirjottaa kaikki tähän ja kirjoittaa asiat niiden nimillä. Osoittaa ihmisiä sormella ja sanoa kaikki mitä ajattelee. Taidan kumminkin vaieta. Semmonen olo, että en jää Forssaan enää kesän jälkeen - jää kaikki ihmiset jotka ajattelee vaan itseään sitten väkisinkin taakse, joten mitä sitä turhaa kuluttaa energiaansa ihmisten kanssa riitelyyn. Miettikööt sitä miksi musta ei kuulu ja miksi ei ristiäiskutsuja tule postiluukusta.

~YoOdi~

Tänään se tapahtui koulussa sitten... Painoin ihan normaalisti [100 lasissa] hommia pajalla ku verhoilin niitä kahta keittiön tuolin päälistä, pintakäsittelin vitriinin ovia toiseen kertaan ja ties mitä. Kaikki ihan ok, kunnes kello löi 11. Istahdin alas ja väsyin IHAN täysin. Tuijotin eteeni ja siristin silmiäni. Väsytti ihan hulluna. =/

Sit huilin puolisen tuntia, kävin syömässä ja menin keltasille [sohvat opettajanhuoneen vieressä] makaamaan ja lepäilee hetkeks ni reksi syöksy kopistaan ja jäi tuijottaa mua huolestuneen näkösenä ja kysy: "Mari.. Tarviitko apua?" Olin silleen, että mitä ihmettä xD Luuli että mul on joku huonosti, liekö jopa et alan siihen sohvalle synnyttää =P

Sit takas pajalle ja tunnin siinä jotain väsäsin ja lähettii sit koulukaverin kanssa kohti Forssaa. Pakko oli vaa lopettaa aikasemmin ku alko väsyttää ihan sairaasti si ruoan jälkeenki vielä. Ku pääsin kotiin ni ei muuta ku pää tyynyyn ja samantien taju kankaalle.. =S

Loppupäivä mennyt mukavasti makoillessa ja telkkaria katsellessa.
Sillon ku väsyttää, pitää nukkua. Mut ottaa päähän vaan tää ku ei pysty öisin nukkumaan läheskään niin hyvin kun päivisin. =S Herää vessaan koko ajan ja tää allerginen ihottuma tekee hulluks. Raapinu molemmat jalat verille, kädet ja taipeet mukaan luettuna =( Lekurissa sanoivat, että on varmaan tosta puupölystä ja, että saattaa nyt kestää vauvan syntymään asti. Että ei voi muuta ku kestää tän kutinan kanssa...
Huomenna tarkoitus lähtee Hämeenlinnaan tutustumaan synnytyssairaalaan.. O_o Jänskättääpi.
Kuulemma ensisynnyttäjät joutuu olee siel 3 päivää, lähes poikkeuksetta [niin siis silloin synnytyksen jälkeen, ei huomenna xD].

Että tämmöstä. Nyt on pakko alkaa iltapuuhiin ja mennä kokeilee tota nukkumista. *Haukottelee niin, että vedet valuu silmistä*

~YoOdi~

P.s Kuvana tänään tälläviikolla tekemäni 8 hengen leivänaluset niille tehdyssä telineessä =)
Materiaaleina: Mänty [leivänaluset], jalava [telineen tumma osa eli jalusta] ja koivu [pyörökeppi ja varsi], pintakäsittelynä parafiiniöljy.

Ensimmäisen pintakäsittelyn jälkeen näyttivät tältä. Nupit oli alunperin tarkoitus ostaa messinkiset pallot, mutta niitä oli vaikea saada ja sit ku petsailin noita koivusia nuppeja niin noi sopikin yllättävän hyvin ni laitoin tollaset. ^^

~YoOdi~

Ja mitäs tänään sitten tapahtui?

Nooh, olin jo pidemmän aikaa kattellu noita keittiön tuolien istuinosan päälisiä, jotka Matso herra oli käsitellyt.. =S Paskonu ja rikkonu meinaan.. Ni nyt sitten löysin kivan kankaan ja tänään alotin kahden ensimmäisen keittiön tuolin istuimen verhoilulla [yhteensä 4 tuolia, loput 2 teen huomenna]. Tuli ihan nätit. *Päiväkirjassa olevassa kuvassa siis -> vasemmalla oleva on uusi ja oikealla vanha (huomaa vanhassa kakat selkänojan alla x)*

Siihen ei menny ku jotai 1,5 tuntia. Yllättävän vähän, kun ottaa huomioon et purkamiseen meni eniten aikaa ku satamiljoonaa niittiä istuimen pohjas. Mut yllätyin kylläkin homman vaikeudesta -> huomaa etten oo ennen tehny ja jälki ei tosiaan ollu ammattimaisen näköstä. Mut paremmat kumminki ku mitä ennen käsittelyä. =D

Mitäs muuta sitten?
Oli 12.00-16.00, myyjäistuoteita ja tein sitten semmosen telineen, jossa on 8 leipälautasta. Sit valmistu yks leikkuulauta ja aloin tekemään kukkatasoa hukkapuista mitä kaverilta jäi yli. Heh, se on semmonen prototyyppi, saa nyt nähdä tuleeko siitä mtn. =D

Että näin. Kotiin ku tulin ni imuroin, pesin lattiat, käytin koiran ja pistin pyykkikoneen pyörimään. Koht pitäis suihkuun lähtee ku tulee yks kaveri pitkästä aikaa moikkaa ^^
Ei voi oikein muuta sanoa kun, että kivasti menee, mutta menkööt. =)

~YoOdi~

Elikkä nyt sitten kuvaa vitriinistä pintakäsiteltynä. ^^ Ovia ei oo vielä viimeistelty ja käsitelty -> siksi ne puuttuu kuvasta. =)

Huh mikä päivä taas!

Koulussa pintakäsittelin vitriinin -> koulun jälkeen sitten porukat toi vauvan sängyn -> vaihdettiin kämpän järjestys, tietokone tuli nyt eteiseen. Lipasto ja iso peili menivät makkariin. Sitten vaihdettiin sänky toisin päin ja vauvan sänky sen viereen. <3
Olkkariin oli turha tehdä muutoksia -> ne tehdään sitten ku saan sen päättötyön himaan lopulta. Mut mitäs muuta? No tosiaan porukat oli täällä koko päivän ja kerranki ehti höpötellä kaikista asioista ja oli suuri apu ku ei tarvinnu yksin siirrellä näitä mööpeleitä. ^^ Tuli siistiä ja sen lisäks, että Seppo [faijapuoli] laitto ehkä parasta keittoa ikinä [possunsisäfilekeittoa ;)] ni mutsi trimmas Hanneksen. Jätkäl tuli si kesätukka. =P Jos ei tulis nyt karvojen mukana niin paljon hiekkaa sisään ja jos ei sitä ikuista "KÖHKÖH" ääntä kuuluis 24/7 xD

Että tällästä. Kuvia tulee siitä vitriinistä huomenna ku jaksan laittaa.
Nyt vaan webcami kuva Lohmosta lyhyellä turkil. ^^

~YoOdi on yliväsynyt ja tosiaankin haluaa viettää rauhaisan viikonlopun~

Nyt se si iski.. Mä ihmettelin, että kauan siinä menee ennen ku se iskee. Joka kevät sama homma meinaa ollu =D Sisustusinto. =P Ensin se ilmenee siivousintona -> sit ku on siistiä ni kaikki vanha näyttää tylsältä ja tahtoo alkaa muuttelee vanhaa uuteen uskoon. =P

Nyt haluis mm. verhoilla keittiön tuolit uusiks [tai oikeastaan vaan vaihtaa kankaat -> voiko sitä verhoiluks ees sanoa =P], tehdä uus pöytälevy keittiön pöytään massiivipuusta, tehdä jalavasta sohvapöydälle uudet jalat [vaikka vanhoissa ei ole mitään vikaa, ne sattuu vaan olee koivuu xD], vaihtaa järjestystä [se onneks tapahtuu huomenna. =D]
Ja TIES MITÄ *Hymyilee innoissaan*

~YoOdi yrittää malttaa painella koisimaan pikkuhiljaa~
P.s Kuvana on DVD-taso pintakäsiteltynä [päättötyöni osa siis ^^]

Kun eilen ei menny si ihan niin putkeen ni tänään sit meni. ^^ Sain loputki ovet saranoitua kiinni ja pintakäsittelin ensimmäisen kerran kaikki osat [paitsi vitriinin, joka on vielä työn alla]. Päivä meni aika pitkälti hioskellessa ja öljyillessä. Tosi nopeasti, ei voi muuta kyl sanoa.
Vielä ku jaksaa sen vitriinin kanssa kärsivällisesti painia, että sais sen viimeisteltyä onnistuneesti niin sit olis hyvä. Pitäis mennä varmaan huomenna käymään rautakaupas/lukkoliikkees vetimet noihin vitriinin oviin. Jotku messinkiset nupit olis kivat ku löytyis sopivat. *Pohdiskelee*

Mitäs muuta? Noh. Himassa alko hullu siivousintous. Vauvan sänky tulee huomenna ni pitää tehdä si vähän mööpelivalssia, että saa kätevästi kaikki kamat tänne fiksun näköiseen järjestykseen. Muutenki pitäis alkaa noita vauvan vaatteita pesee ja laittaa koko järjestykseen ni olis kätevä si aina ottaa käyttöön oikean kokoiset kuteet sitä mukaan ku pikkuinen pampam kasvaa. *Hymy*

Eli siivousta aika pitkälti ollu tää päivä. Kauppaan pitäis mennä käymään, mut ei jaksais millään.. =/ *Haukottele väsyneenä* Perhana ku se Muodon Vuoksi:kin tulee niin myöhään, että taitaa jäädä tänään näkemättä se... =( Muuten oon väsyny huomen koulus ja mistään ei tuu si yhtään mitään.

Juuh. Mut nyt sitten kauppalistaa tekee.
~YoOdi hakee kynää ja paperia~

P.s Kuvassa siis tuore 4 oven saranointi. ^^

Vaikka kuinka yrittää pienillä aivoillaan jonkun asian käsitellä silleen että tajuaisi miten se menee - ni päin seiniähän se lähtee menemään. =/ Väärään kohtaan saranoiden "lehtien" upotus oveen.. Onneks en ehtiny tekee ku kaks upotusta, sillä nyt ne pitää täyttää.. *Huokaus* Hermo siis menee.. =/ Ja päässä soi vaan biisi: "Mut hei.. Älä nyt vittu oo tyhmä!" Olin jo. Jep jep.

Mut kaks ovea on nyt si saranointu.. Ei mitää mestarin näytesaranointeja, mut onpahan tehty. Vielä 2 jäljel.. *Huokaus* Tuntuu vaan ihan ylitsepääsemättömän vaikealta se homma.. Ku teke virheen ni sitä jäätyy. Ei saa mitään aikaseks ku pelkää tekevänsä saman/jonkun muun mokan heti perään.. Ku on enää niin vähän jäljellä ni ei haluis sössii enää täs välis..
Huomen olis 8 tuntia puuta, että toivottavasti siinä ajassa sais tehtyä sen vitun saranoinnin valmiiks ja pääsis pintakäsittelee jo ainakin jotain noista osista. Vielä vaatis kärsivällisyyttä, mut alkaa loppumaan se pikkuhiljaa. =/

Tilannetta ei helpota tää olo yhtään - ku ei pysty oikeen istuu, ei makaa eikä seisomaankaan pitkää aikaa niin esim. yöunista ei tuu yhtään mitää. Heräilee pitkin yötä: selkäkipuihin, vessahätään, vatsan kutinaan [kun tosiaan masun nahka revenny, vaikka kuinka rasvaa] tai muuten vaan.. =S Ku nää kaikki asiat ynnää yhteen ni musta tulee pirun kärttynen ja tiuskin ihmisille.. =/ Mutsillekki tuli tänää ihan turhaan huudettua, oikein harmittaa. =(

Mut kai se tästä. Oon selviytyjä...

~YoOdi kiroaa selkäkipuaan ja haukottelee väsyneenä~