IRC-Galleria

nyt on sit synttärit vietetty...kiitos kaikille jotka ovat onnitelleet, teille ketä olitte lauantaina täällä pippaloimassa, ja ylipäätänsä kaikille ketä tässä nyt on nähny ja kenen kanssa jutellu :)

vuosi vierähti nopeasti ja paljon kerkesi tapahtumaan...niin hyvää kuin huonoakin mutta se vaan tekee tästä elämästä mielenkiintoista vaihtelullaan...saa nyt nähdä kuinka nopeasti tämä seuraava vuosi tulee menemään :D

jei...nyt sitä sit ollaan virallisesti 20v eli alkosta kirkkaita ihan ite :D:D:D tämäkin syntymäpäivä tosin kaljan juonnilla ja kuva taistelulla alkoi mut eiköhän se siitä :D:D

eilen 20v synttäribileet oli ja porukkaa niin perkeleesti ja alkoholia ja tanssimatto ja kaikkea...harvinaista kyllä, mitään ei oo menny rikki, tupakat ja kaikki tallella mutta toisten tavaroita tääl kyl on :D :P mutta illan paras oli kyl yhen kallen kysymys karrille "karri, oot sä jonkin emo-bändin kitaristi" :D:D:D:D pitää tollaiset pippalot taas joskus pitää uudelleen :P

kowai perkele :D kostan tän vielä jotenkin :D

http://youtube.com/watch?v=qDSGmx8c2AM

minkä takia kaikki mitä tapahtuu niin tapahtuu...minkä takia sitä alkaa aamulla miettimään että miksi sitä on vielä valveilla vaikka olisi voinut nukkua koko yön...varmaan sen takia kun itse tajuaa että on vieläkin hereillä kun kirjoittaa tätä tekstiä...kaikkea sitä tuleekin ajateltua nyt kun on aikaa...mitä sitä aikoo myöhemmin tehdä ja kokea...mitä sitä olisi pitänyt tehdä ja mitä ei...kuinka tämä elämä tästä jatkuu vai jatkuuko ollenkaan ja minkä takia...mistä todella haluaa pitää kiinni ja välittää ja mistä luopua osaksi tai kokonaan...mitä suunnitelmia on jo valmiiksi ja mitkä niistäkin kariutuu ja mitä uusia suunnitelmia sitten tilalle tulee...jos ollenkaan tulee...sen vasta tajuaa itse että missä olotilassa sitä on jos pidempään jokin tietty tapahtuma jatkuu...tai jokin asia tapahtuu sen takia miksi on muuttunut...mutta vaikka sen tajuaa niin sitä on vaikea muille kuvailla tai kertoa, saati sitten siihen saatuja neuvoja kuunnella...mikään ei ole yksinkertaista taikka helppoa...sen nyt tietää jo kokemuksesta, mutta silti pientäkään askelta sen helpottamiseksi ei osaa kunnolla ottaa...se mitä ennen olin...se mitä ajattelin, tunsin ja näytin....sitä ei enään ole...se minkälaisen ihmisen muille näytin on vaan pintaa...se millainen oikeasti olen niin ei ole kunnolla itsellenikään tiedossa...omanlainen arvomaailma ja moraali ohjaa jokapäiväistä käyttäytymistä ja tekoja...se miten sen määritellä on mahdoton muille selittää, koska se ei ole kunnolla selvillä itsellenikään...se mitä tosiaan olen...sitä on mahdoton määritellä...siihen vaikuttaa niin moni eri asia...eniten varmaan se mitä suostun itsestäni kertomaan saati näyttämään...mutta pääosin se on kait sitten oma murheeni vaikka en sitä tiedostaisi...tai jaksaisi murehtia...kaikki ei ole ikinä sitä miltä se näyttää...
mutta kaipa sitä vois taas jatkaa päivää eteenpäin...miten...no sen näkee sitten...

heh...kaikkea sitä tuleekin näin aamuyön tunteina muisteltua ja ajateltua kun pitäis nukkua...huvittavinta että kaikki muistuu kirkkaina ja hyvinä muistoina mielessä...kaukaisimpiin menee ellun kanssa matrix revolutionin katselu yönäytöksessä joulukuussa ku asuin vielä espoossa ja monet illat suvelan ympäristössä jutellen hänen kanssa milloin mistäkin...siitäkin on jo aikaa...sitten päästään vuoteen taaksepäin...tai no...pidempiin aikoihin...anna-lenan täällä olosta ja juhannuksista ja karkkilan sunset beach partyistä eteenpäin...edellis syksyyn...siihen kun valmistui...kävin ensimmäisellä ja ainoalla tähän mennessä minulle järjestetyllä ratsastustunnilla jonka lindalta sain syntymäpäivälahjaksi....monet viikonloppuillat sekellä muistuu, kun oli kuskina tai biletti valomerkkiin saakka...hyvässä seurassa tietenkin :P ...lohjan reissut ja siellä pari viikkoa lastenvahtina tomakselle ja alexille oleminen... ja lindan kielikurssiystävien tapaamiset...kaikkea sitä on viime vuosina kokenut...viimeisimpinä muistoina mielessä pyörii niinan kanssa tänä syksynä apulannan keikalla olo ja sallan synttäriristeily viron laivalla...ja tietysti nyt viime keskiviikkona ollut tyksin reissu mistä lopputuloksena 3 kuukautta sairaslomaa ja samanverran ajokieltoa...
mutta kaipa sitä pitää yrittää nukkua nyt vaihteeks...öitä kaikille...

on niin paljon mitä haluaisin sinulle vielä sanoa,
paljon asioita mitä haluaisin sinun kanssasi vielä kokea,
tunteita mitä sinulle näyttää ja antaa,
rakastaa sinua kunnolla,
mutta se varmaan tulevaisuudessa mahdollista on,
että olemme vielä joskus yhdessä,
enemmän kuin pelkästään ystävinä,
sillä tunteet eivät vaan katoa,
vaan ne säilyvät pidempään kuin voi uskoa,
sillä en tule koskaan unohtamaan mitä koimme,
vaan tulet säilymään muistoissani ikuisesti,
mutta nyt tulemme vain olemaan ystäviä,
kunnes parempi aika meille koittaa...

kaikkea sitä sattuu ja tapahtuukin...elämä on täynnä yllätyksiä ja ihmeitä...positiivisia ja negatiivisia...tällä kertaa ei sentään mitään negatiivisia...alkaa tuntumaan että tämä elämä muuttuu päivä päivältä yhä parempaan suuntaa ja kohti hyviä aikoja...vaikka ei tämän hetkisessä tilanteessakaan mitään moittimista ole mutta kuitenkin...viikonloppu helsingissä ja siellä lauantaina apulannan keikalla oli aivan upeaa...ja muutenkin mukavien ihmisten seurassa koko viikonloppu...ei ole ollut pitkään aikaan niin onnellinen olo kuin nyt viikonloppuna oli <3 en vaihtaisi sitä mihinkään...kaikki vaan näyttää niin valoisalta nykyään...ja toivon ettei tämä tunne lopu ja uskon ettei se lopu...uusi viikko ja uudet kujeet...vieraankin saan tiistaina tänne loimaalle ja eiköhän hänen kanssa kaikkea mukavaa tekemistä keksi...on vaan niin onnellinen olo tällähetkellä...mutta eiköhän sitä ole aika nytten mennä nukkumaan "rankan" työyön jälkeen...palaamisiin o/

vaikka kaikki kirjeet missä on tunnearvoja polttaisi niin ne eivät ikinä katoa muistoista...vaikka kaikki kirjoitukset poistaisi koneelta, mikään ei muutu...kaikki muistot säilyvät...miten muistot ja toisen sitten voi kadottaa tai unohtaa...ei mitenkään...vaikka kuinka haluaisi..."minkä taakseen jättää sen edestään löytää"...tuon voi ymmärtää monella tavalla mutta tällähetkellä painotan sen tulkitsemistä muistoihin...muistot pysyvät ja säilyvät ajatuksissamme olivatpa ne hyviä taikka huonoja...miten sitten pystymme vaikuttamaan niihin...noh...kaikilla on omat keinonsa...toiset jäävät muistoihin pitkiksi aikaa ja kaipaavat mennyttä, toiset elävät niiden kanssa päivä kerrallaan eteenpäin niiden tukena tai tuskana...toiset taas hyppäävät suoraan eteenpäin ja koettavat siten päästä muistoista ylitse...mutta ketä ikinä valitseekin minkäkin keinon niin häntä ei voi siitä tuomita...jokainen tekee omat valintansa elämässä...ja joutuvat elämään valintojensa kanssa...

kaikki muistot voi säilyttää jos haluaa...se on yksinkertaista...voin sanoa että itselläkin on monia muistoja laatikoissa ja koneella...milloin kuvia, milloin kirjeitä tai lehtileikkeitä tai esineitä ja milloin kirjoituksia tai kommentteja...se että säilyttääkö ne oikeassa elämässä vai ei, niin ei muuta sitä faktaa että ne eivät koskaan katoa mielestämme...vaikka kuinka joskus niin saattaa toivoa...muistoja tulee mutta ei koskaan mene...kaikki säilyy ainakin jossain määrin...jos jotain yrittää unohtaa tai päästä yli tai heittää pois niin tekeekö muistot silloin aivan liian kipeää että ne voisi säilyttää vai haluaako niistä päästä eroon sen takia että ne tuovat "liikaa" muistoja mieleen, olivatpa ne hyviä tai huonoja...kaikki kuvat ja tekstit esimerkiksi, missä on menettänyt jonkun, niin tekee kipeää katsella niitä, mutta samalla tuovat usein mieleen vaan ne hyvät ajat kun ne on kirjoitettu tai kuva on otettu...mutta miten niihin suhtautuu on jokaisen oma asia...

mutta kaipa sitä vois nukkumaan taas mennä...huomenna on taas uus päivä...hyviä muistoja muistellen sitä vaan jaksaa eteenpäin ja uusiin muistoihin mitä matkanvarrella tulee vastaan...olivatpa ne hyviä tai huonoja, niin kaikesta oppii...

Alone for a while I've been searching through the dark
For traces of the love you left inside my lonely heart
To weave by picking up the pieces that remain
Melodies of life--love's lost refrain

Our paths they did cross, though I cannot say just why
We met, we laughed, we held on fast, and then we said goodbye
And who'll hear the echoes of stories never told?
Let them ring out loud till they unfold
In my dearest memories, I see you reaching out to me
Though you're gone, I still believe that you can call out my name

A voice from the past, joining yours and mine
Adding up the layers of harmony
And so it goes, on and on
Melodies of life,
To the sky beyond the flying birds--forever and beyond

So far and away, see the bird as it flies by
Gliding through the shadows of the clouds up in the sky
I've laid my memories and dreams upon those wings
Leave them now and see what tomorrow brings

In your dearest memories, do you remember loving me?
Was it fate that brought us close and now leaves me behind?

A voice from the past, joining yours and mine
Adding up the layers of harmony
And so it goes, on and on
Melodies of life,
To the sky beyond the flying birds--forever and beyond

If I should leave this lonely world behind
Your voice will still remember our melody
Now I know we'll carry on
Melodies of life
Come circle round and grow deep in our hearts
As long as we remember