IRC-Galleria

Taidan olla jo aika vanha vaikka ei siltä tunnu :D

Mulle siis kaupiteltiin tänään puhelimitse eläkevakuutusta ja puhuttiin et tiedänkö että eläkkeellä voi jäädä jo 62 vuotiaana :D

Can't find a reason you should respect in me
you're happy when you get me on my knees
hate me, hurt me, kill me
do whatever you want
why should I care?
I'm not the one who'll lose
I'm not the one who surrenders
I am what I am
is it so hard to understand?
I'm the king on my land
hate me, hurt me, kill me
think about me what you want
you cannot trample me under your feet.

Hurt me once hurt me twice
I'm not the one who cries
Later it's you who feels pain
Kill me once kill me twice
I'm not the one who dies
My life is full of little deaths
I will be born again.


To Die For - Little Deaths

tätä tunnetta ei ole ollut pitkään aikaan ja nyt kun se vihdoin on...tää olo tuntuu niin ihanalta...koko kroppa täynnä aggressiivisuutta ja voimaa...siihen ei tarvittu kuin parin tapauhtuman/henkilön ja lauseiden/tokaisujen muistelua ja muutama biisi niin tässä sitä nyt ollaan...

pyhimys - mä en r****** sua
talentti - tänään aurinko ei nouse
@junkmail - ei koskaan enää
stamina - väkivaltakunta

toi olo oli niin ihana...


mitä se nyt sen pari kolme tuntia kesti...niistä oikein nautti kunnolla.

välillä sitä vaan pysähtyy miettimään ja katselemaan ympärille maailman menoja ja sitä missäpäin itse on menossa...olin aamulla tossa asematunnelissa katsomassa ihmisvirran menoja...osa menossa kouluun, osa töihin ja osa viettämässä vapaa-aikaa...aloin siinä vaan miettiämään ja tunsin että tämä kaupunki on paikka minne tunnen kuuluvani...sitä miettii aina välillä että miksi tuntuu että kuuluu jonnekkin tai ei kuulu...sama kävi minulle...elämäntilannetta tällähetkellä ei voi moittia...leppoisa ja mukava työpaikka kohtuullisella palkalla, kämppä pasilassa ja mukavat kämppikset siinä, raha-asiat alkavat selkiintyä ja muutenkin ajatukset ja olo on kunnossa...ei oikeastaan ole mitään asioita mitkä vaivaisi mieltä...mutta silti sitä välillä ajattelee että onko kaikki liian hyvin ja kunnossa...sitä että onko ansainnu tämänlaisen tilanteen missä on, kun osalla saattaa ja menee heikommin...mutta toisaalta ei voi valittaa siitä minkä eteen on tehny töitä...mutta silti tuntuu että jotain puuttuu...se jokin mikä tekisi tämän elämän "täydelliseksi"...kaipa se mikä se on tai mitä se on niin jossain vaiheessa selviää ja selkeytyy...

toisinaan tuntuu aikas turhalta päivältä olla duunissa niinkuin juuri tämä päivä...töitä saa kyllä tehdä mutta mitään ei saa tehtyä valmiiksi...kaikki vain sen takia että yhtä tiettyä osaa ei ole koko viikkona juurikaan ollu ja se on oleellinen osa asioiden valmistumisen kannalta...juuri sen takia tuntuu vähän turhalta edes harkita paiskivan kunnolla töitä...tässähän tää leppoisasti mutta väsyneesti työpäivä etenee...2h takana ja vielä olis 6h edessä...mutta kiirettä ei ainakaan ole...hmm...koht on tauko ohi...hmm...lisää kahvia vaan niin eiköhän sillä jaksa taas pari tuntia seuraavaan taukoon...

nyt on sitten lippu infected mushroomin keikalle hankittu :P muita sinne menijöitä?

just sitting by my computer, got nothing to do...maybe i should get some sleep...perhaps...or not...oh well...i guess this is what life is...dunno...

kertosäe:
Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Harvoin olin tyhjänpantti, asetin tavotteita.
Aivan liian aikasi astelin valokeilaa.
Hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.
Isästä peilautuu paljon pojan tän kuva.
Arvostan luovuutta ja teen asioit oman pään mukaan.
Voittajaks ei synnytä, mut siihen kasvaa voi.
Ja hyvä valmennus saa asennevamman pois.
Ympäristö puhaltaa tuulta sun purjeisiin,
mut perämies, luotsi ja kapteeni on kaikki sun heinii.
Ei, nii helppo ku kuvittelis,
mut oon oppinu maalaa ennen ku kuivuu sivellin.
Ja mul on tarpeeks väriä ympärillä,
ja periaatehan on et täält hävitään ystävinä.
Ootte lojaalisii, oon kiitollinen siitä,
Ja vaik täs oon Ralphe, teitä Nikon nimes kiitän

kertosäe

Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niitten annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävien käsiin ohjaimis.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jäi taakse,
niin mä pahoittelen.
Anteeksi.

kertosäe

Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonan,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Jos sä muistat, kannoin jättäriltä sut himaan,
ja sä selitit siin matkal miten rakastat sun Tiinaa.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Mut jossain vaiheessa tyttöön mä vaihdoin ne.
Alleviivan ongelmat mun oman pääni sisällä,
se on rakkaut, draamaa, anarkiaa, mitä suhde sisältää.
Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.

sometimes just feeling that you want to be alone and the world falls apart eventhough there's nothing wrong in your life...in general...hate that feeling...what can you do about it...i guess nothing...just an odd thought...wanting to forget and leave everything behind and disappear...

dunno why...i have this feeling...maybe it's what i wish to be...just feeling like a ghost...strangely i have this feeling that i want to put my past away and become a shadow...to every person...those who want to remember me, it's fine with me...those who don't, it's fine with me...just feeling that i'm floating away from everyone and finally to be able to let go of everything...to just be a ghost...
"the person i was once...he doesn't exist anymore...just a shadow of the past..."