IRC-Galleria

Reissu oli loistava. Koneessa sattui korviin jälleen tuhannesti paljon, mutta se oli sen arvoista. Nukuttiin Ailan kanssa PALJON kotiinpaluun jälkeen. Ensin yhdestä seitsemään ja sitten puoli kymmenestä puoli kymmeneen. Roolipelintäyteinen yö rautatieasemalla ja lentokenttähäröilyt eivät oikein käyneet unesta. Kiitos Bremenille, että kesti meidän hullua nelikkoa ja kiitos rakkaille, että lähtivät. Lisää reissusta ehkä myöhemmin. Nyt tahtoo kirjoittaa hän. Ai niin! Löysin Bremenistä eläimen nimeltä Zwergzebu. Siitä tulee ehkä mun uusi nickini ja toteemielämeni. Asia jääköön harkintaan.

Huomenna Saksaan. Vähän jännittää lento, mutta eiköhän se siitä kun saa pitää sissoa kädestä, ettei pelota liikaa. :D

Olisi bileet, mutta mää vaan istun täällä ja nörään. Mun juhlafiilis nieltiin justiin, ei mistään niin erityisestä syystä sinänsä, mutta nieltiinpä vaan. Olo on melkoisen NÄH. Yritän vaan ajatella sitä, miten onnistunut ja hauska päivä tänään olikaan noin muuten. Kiitokset siitä sissolle, äiskälle ja isukille <3 Ja myös teatterilinjalle ja Saiturille. :)

Okei. Tämä pelko saa joitain ihan uusia mittasuhteita. Mun tekisi suunnilleen mieli hypätä vieressä istuvan Katrin syliin, koska mua vaan pelottaa niin paljon. En oikeastaan uskalla edes nousta tästä tuolista. Yritän vaan kuunnella Martikaista, että pelottaisi vähemmän, mutta en pysty keskittymään mihinkään, kun vaan tärisen ja tärisen. Taidanpa lopettaa niiden kirjojen lukemisen tähän paikkaan. Toisaalta mua tosin pelottaa sekin, että ne jäävät vainoamaan mua jos en lue niitä.

Niissä siis tulee maailmanloppu, ja niissä kerätään kahdeksankymmentä ihmistä sukkulaan, joka on täytetty alkeellisella horrostekniikalla. Kapselit, joihin ihmiset ahdetaan, ovat pieniä ja ne ovat päällekkäin. Horrostekniikka pysäyttää ihmisen sydämen ja aivot, mutta yhden matkustajan aivot eivät sammu. Maapallo hajoaa kolmeksi kappaleeksi asteroidin törmäyksen myötä.

Kaikki tämä pelottaa ehkäpä ihan inhimillisestä syystä. Tosin se on vaan kirja. Minun pitäisi kaiken järjen mukaan olla kyvykäs liikkumaan, aikuisen ihmisen. Mutta ei, minä vaan pelkään ja tärisen.

Mää pelkään tällä hetkellä ihan hillittömän paljon. Mää pelkään Remnants -kirjasarjaa. Mua ahdistaa se suunnattomasti, siitä puhuminen ei oikeastaan auta. Se vain lisää ahdistusta. Jarkko Martikainen auttaa vähäsen. Rakkaat ystäväiseni auttavat pyydettäessä paljonkin, mutta illat ovat pahoja. En vaan jotenkin pysty ajattelemaan mitään muuta.

Suomeksi: PELOTTAA VITUSTI.

Hmm.. Mulla on SUUNNATON ikävä Katria, Ailaa, Susannaa ja Maria. Tekisi mieli lähteä heti takaisin kotiin. Tämän päivän jälkeen oli kummallista joutua eroon niistä kaikista neljästä. Kummallisesti ahdistaa täällä, kun en pysty tekemään asioita tavallani, enkä pysty puhumaan asioista, joista haluaisin, koska mua ei ainakaan hyväksyttäisi kaikkine tunteineni ja ajatuksineni, eikä mua myöskään ymmärrettäisi, koska juuri nyt haluaisin puhua roolipeleistä, L:stä, Death Notesta yleensäkin, YUP:stä, Martikaisesta, Roswellista, (Dare I? :D) Pasilasta ja lisäksi vaan viettää aikaa edellämainittujen ihmisten kanssa.

PÖKÖPÄÄ SANOO MÄÄ,
KOTIIN ON IKÄVÄ,
TÄLLÄ PÄSSILLÄ!

Minussa on railo, tule ja se korjaa.
Ompele mut umpeen, käytä karhunlankaa.
Pistä minut suihkuun, kudo mulle peitto
Vakavasta kankaasta.

Minä olen tehnyt mitätöntä virkaa,
Kuljettanut kaihon Föriä ja lauttaa.
Tupakoinut paljon, järjettömän paljon,
Elänyt kuin Hemingway.
Pariskuntaillat, elokuvan jälkeen
Kavahdin ja huusin: "Ei!"


Rakastele mua, niin rakastelet miestä.
Lantiosi anna lanteitani piestä.
Rakastele mua ja rakastele lujaa,
Saata minut loppuun yksityistä kujaa.

Rakastele mua.

Kapinen on raitti ilman sinun lämpöä.
Ihoni on turha, keksi sille käyttöä.
Pura minut, kappaleiksi pistä,
Verotonta palkkaa saat.
Minä olen rampa, suunnattoman rampa,
Jaloissani hansikkaat.

Ole mulle hellä, tolkuttoman hellä,
Ota minut huolella.
Pane minut kuntoon, repeämä parsi
Vakavalla langalla.

Rakastele mua, niin rakastelet miestä.
Uumallesi tahdon kiiltävänä hiestä.
Elämäni riippuu sinusta ja lempes suopeudesta.

Rakastele mua ja rakastele lujaa.
Yhtälömme ratko, luotsi ajautujaa.
Salli minun tulla, salli minun täyttyä rakkaudestas.

-Zen Café, Rakastele mua-


Ei perse tuo setä Samuli osaa. Tulin ajatelleeksi näitä sanoja. Hah. :)

Kauneimmissa lauluissa
Elämä on kuolema
Murheen laakso ikuinen
Synkkyys on kaunista
Juhlallista uljasta
Se pukee talvisia aamuja
Mutta elävien kirjoissa
On tarinoita arjen iloista.

Sattuman kourissa uurteiksi lyötynä
Sattuman kourissa huurteinen yö
Kynä savuaa ja voima virtaa taas
Sattuman kourissa uurteiksi lyötynä
Sattuman kourissa huurteinen yö
Kynä piirtää yhtä suurta ympyrää.

Elämä naurattaa
Se on niin helvetin hupaisaa
Naurattaa, anteeksi paheeni antakaa
Naurattaa, arkista psykedeliaa
Kai pian kuolen nauruun
Ja tukehdun kun huvitun.

Aamukahvipöydässä
On päällä täysi rähinä
Kun haurastuneet padot räjähtää
Kuolemanvakavaa on kaikki mitä rahalla saa
Mikä voisi olla hauskempaa
Mä en tahdo ketään pilkata
Koska asia on vakava.

Elämä naurattaa
Se on niin helvetin hupaisaa
Naurattaa, anteeksi paheeni antakaa
Naurattaa, yönmustaa tragikomediaa
Kai pian kuolen nauruun
Ja tukehdun kun huvitun.

-Ismo Alanko, Elämä naurattaa-

Tein Simulaation loppuun. Henkinen darra. Mitä mää nyt teen kaikki illat?

Jälleen kerran tein stalkkauksien stalkkauksen. Hassua sinänsä, koska kaikki olivat ihmisiä, joille olisin voinut puhuakin, mutta ei kun stalkkaamalla kaikki tieto heidän elämästään. Totesin myös, ettei ole muuttunut miksikään. :)