IRC-Galleria

Öääh. Ei mitään tekemistä, kun ei huvita pakata. Tänään pitäisi lähteä Orivedelle, mutta mä haluaisin nähdä mun Weezykän ennen sitä, mutta mulla on treenit, jonne haluan myös, vaikka se ei olekaan järkevää, koska mulla on kaksi murtunutta varvasta. Ja mua jännittää treenit ihan sikana. Musta tuntuu siltä, että Tiuku ei enää osaa mitään, ja että se ei mitenkään ole valmis virallisiin joulukuussa, joka oli mun tavoite, kun kesän tavoitteet meni poskelleen.

Mutta nyt mä menen syömään jäätelöä ja sitten pakkaan.

Mulla on nälkä ja pitäis mennä tekemään nuudelia, mutta kattila on edellisten nuudelien jälijiltä likainen. Ei huvita tiskata ei. Eikä pistää yöhousuja. Itseasiassa ainut nuudeli, joka mua tällä hetkellä inspiroi olis Simssin Nuudeli-kissa, mutta nyt ei voi pelata Simssiä, koska kuolee nälkään, jos ei syö. Jöhnispöhnispööperö!

Jokin kummallinen voima pakotti minut vajoamaan syvälle menneisyyteni ja repimään auki jotain, jonka olisin halunnut unohtaa, ja jotain, jonka luulin unohtaneeni. Tässä on tulos.


"Äiti, en tahdo mennä kouluun
äiti, saan aina olla yksin
Ei kukaan musta välitä
Saan aina yksin leikkiä
äiti, miks toiset vaan kiusaa?"


Muistaakohan kukaan muu kaikkea? Ajattelikohan kukaan silloin, että jotkin muistot saattaisivat nousta mieleni perukoilta esiin vielä kahdeksan vuotta viimeisten tapahtumien jälkeen, aivan yllättäen? Ymmärsikö, ja ymmrtääkö nykyisinkään kukaan, että jonain yönä itken itseni yhä uneen, kun lennän kärpäseksi kattoon ja katselen itseäni vuosina 1996-2001. Onko kukaan kokenut myöhemmässä eälmässään samaa, ja toivonut, ettei olisi koskaan tehnyt sitä minulle? Tietääkö kukaan, miltä tuntuu, kun ei uskalla mennä välitunnilla oppilaiden vessaan, vaan joutuu käyttämään opettajien vessaa?


"Mutsi hei, mä tahdon uuden videon
Tiätsä mutsi, missä meidän faija on?
En lukea, en tahdo tavata. En sydäntäni avata
Mutsi hei, mä en mee enää kouluun."


Olin erilainen ja ajattelevainen, mutten milloinkaan ilkeä. En koskaan vastannut samalla mitalla, vaan käänsin aina tietämättäni toisenkin posken. En katkeroitunut. Yritin aina olla ystävällinen, joskus jopa turhan antelias ja mielistelevä. Minua oli helppo käyttää hyväksi, koska toivoin saavani siten hyväksyntää. En milloinkaan etuillut jonossa, en haissut pahalta, en puhunut pahaa kenestäkään, koska minulla ei ollut ketään kenelle puhua. Silti noin kolmenkymmen oppilaan ryhmästä kohteeksi valittiin lähes yksissä tuumin minut. Ja se oli hyväksyttyä. Vastuullinen opettaja ei osannut kiinnittää asiaan huomiota oikealla tavalla. Siitä jopa sytettiin minua. "Mitäs olet noin erilainen!"


"Usein on vaikeaa elämäänsä aloittaa
Niin pienillä siivillä lentää.

Voi, kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvälle sydämeen sattuu."


Kuten jo kerroin, tietyn tunteen muistaminen itkettää minua yhä. Minun tulee itseäni itsekkäästi surku. Toivon, etten olisi koskaan joutunut kokemaan sitä. Toivon, että olisin saanut käydä viisi ensimmistä ala-astevuottani hyväksyvämmässä koulussa. Toivon, että opettajamme ei olisi mennyt siihen mukaan ja antanut kaiken sen tapahtua. Uskoakseni osa tämänkin hetken itsesyytösyöksykierteestä on kiinni siitä, että kuulin lapsena usein olevani itse syypää kurjaan kohteluuni. En kuitenkaan milloinkaan oppinut vihaamaan, enkä osaa raa'asti vihata vieläkään.


"Sattuu, pienet hartiat kun alas painuu
Koskee, paha lääkettä on siihen löytää
Kiusaajat saapuvat, näytös voi alkaa
Koskee, kun sivusta vain sitä katson."


Minusta kasvoi syrjimisestä ja jopa kiusaamisesta huolimatta varsin tasapainoinen ihminen. Kiitos tästä kuuluu ennen muuta äidilleni ja isälleni. Nykyisin osaan jo iskeä takaisin. Minulla on laaja sanavarasto, jota käytän empimättä. Puhun paljon. Minulla on monia ihania ystäviä, joista kolme hyvin hyvin rakasta nukkua tuhisee juuri tässä huoneessa, jossa kirjoitan tätä blogimerkintää. En ole enää pyhimys, mutta uskallan väittää, että lapsena jollain tavalla olin. Ainakaan en ollut joutunut kohtaamaan pahaa maailmaa. Ala-asteella se sitten tulikin vastaan pelottavan suoraan.


Tarkoituksenani ei ole aiheuttaa kenellekään syviä omantunnon tuskia. Tahdon vain muistuttaa ihmisiä siitä, että ilkeillä sanoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. (Arvatkaapa vaan, mitä nämä kolme rakasta ystävääni sanoivat, kun aloin hajoilla heidän nähtensä :D) Tosin siinä missä pahat sanat aiheuttavat pahaa mieltä pitkän aikaa, tuovat hyvät sanat onnea ja iloisuutta pitkäksi aikaa. Miettikää ennen kuin lähdette arvostelemaan. Miettikää, ennen kuin jätätte ketään yksin. Ihmiset kasvavat pikkuhiljaa aikuisiksi, eivätkä yksinäiset aikuiset voi ostaa ehjää sydäntä entisiltä hylkääjiltään.


Jos joku tunnistaa joiltain osin itsensä tästä tekstistä, ja jossain sen seurauksena liikahtaa jonkin sortin katumus, en välitä kuunnella anteeksipyyntöjä. Tahdon ennemmin, että tosiaan ajattelette tätä. Miettikää, miten kohtelette tulevaisuutenne ihmisiä, ettei kenenkään uuden opiskelu- tai työtoverinne tarvitsisi kokea syrjintää tai kiusaamista. Toisaalta... kyllä minulle saa nykyään tulla sanomaan suoraan ihan mitä tahansa. Keskustellaan asioista niin kuin aikuiset ihmiset ja katsotaan, mitä mieltä toisistamme ollaan. Elämäni on liian lyhyt siihen, että vaivautuisin olemaan vihainen.


"Yksin taas välitunnilla hän seisoo
Niin yksin, pois leikeistä toisten
Pikku zorrot, pikku prinsessat
Kohta aikuisiksi kasvavat
Ne kostaa,
et sydäntä voi niiltä ostaa."

23.11.08:
Yhä mietin, mikä kumman voima panee ihmisen olemaan toiselle ilkeä. Miksi emme voi hyväksyä erilaisuutta? Miksi emme kunnioita toistemme tunteita ja ajatuksia? Miksi ihminen on paska?

24.11.08:
"People, don't you understand
The child needs a helping hand
Or he'll grow to be an angry young man some day
Take a look at you and me,
Are we too blind to see,
Do we simply turn our heads
And look the other way"
-The Cranberries-

Kuten kaikki läheiseni tietävät, minulla on kaksi koiraa, joista nuorempi on pikkuinen villakoiraneiti nimeltä Tiuku. Tiukis asuu tällä hetkellä äitini ja isäni kanssa kotona, koska minä olen viikot ja osat viikonlopuistakin opistolla. Minulla tosin on edelleen agilityllisia, tokoisia sun muita yhteiskuntakelvollisia tavoitteita Tiukun suhteen. Minä en ole kadonnut pikkuiseni elämästä, vaikka olenkin opistolla. Tiedän myös, että Tiukulla on minua hyvin kova ikävä, aivan kuten minullakin on hyvin kova ikävä Tiukua. Minä olen ollut Tiukun elämässä mukana sen ensi hetkistä lähtien. Otin koulusta vapaata, kun se tuli meille ja kannoin sitä olkapäälläni, ettei sen olisi tarvinnut olla yksin huoneessani suojassa Akulta, joka ei silloin pitänyt Tiukusta yhtään. Onneksi ne ovat jo nykyisin kavereita keskenään. Tiedän, että olen Tiukun elämän ehdoton ykkösihminen. Itsekästä, tiedän, mutta asia nyt vain sattuu olemaan näin. Tiuku kasvoi pentuna minuun kiinni. Tämän hetkisessä tilanteessa se on jopa valitettavaa, mutta silloin kävi niin ja kontaktimme on yhä toimiva. En milloinkaan tappanut Tiukun luontaista kontaktihalua ihmiseen. Se onkin varsin ihmisrakas tyttönen, oikeastaan todellinen sosiaalipummi.

Vaikka olenkin hyvin kiitollinen äidille ja isälle sitä, että he viitsivät pitää koirakonsernistani huolta, en kutienkaan sulata ihan kaikkea. Äidin pitäisi kyllä tietää, että Tiuku on arka olento, joka pelkää erityisesti muita koiria, varsinkin silloin, kun se ei voi luottaa remmin toisessa päässä olevaan ihmiseen. Tiukua ei siis saa jättää vieraan ihmisen käsiin. Tiuku ei luota vieraisiin. Se tarvitsi ennen kaikkea minut, mutta myös äitini ja isäni kelpaavat. Tiuku tarvitsee johdonmukaista rohkaisua luotettavan ihmisen taholta, ei satunnaisia lenkittäjien kanssa tapahtuvia koirakontakteja.

Minä tiedän, että kuulostan ylisuojelevalta, mutta kuten jo totesin, minulla on yhä tavoitteita, eivätkä ne ole kovinkaan matalalla. Tavoitteiden täyttymistä eivät edesauta tilanteet, joista Tiukulle saattaa jäädä traumoja. Tiedän myös sen, että äitini ja isäni osaavat väistämättä lukea koirien eleitä sen verran, että he näkevät, milloin Tiukua ahdistaa. Sellaisia tilanteita ei välttämättä tarvitse välttää tai keskeyttää, mutta sellaisissa tilanteissa koiraa tulisi kehua ja kannustaa. Ei missään nimessä osoittaa sille, miten typerä koira se on, kun se ei halua olla vieraiden ihmisten kanssa pelottavassa tilanteessa.

Valitettavasti osa näistä vieraista ihmisistä luulee tuntevansa meidän Tiukun ja olevansa todellisia koiraguruja. (mitä en muuten väiti itsekään olevani) Tällaiset ihmiset syyttävät minua Tiukun arkuudesta ja kommentoivat äidilleni, miten surkea koiranomistaja minä olen. Tahdonkin siis vielä lisätä, että en ole itse päättänyt olla ottamatta koiriani mukaani. Opiston asuntolaan ei saa tuoda lemmikkejä. Olin jo harkitsemassa yksiöön muuttoa, mutta isäni mielestä se ei tule kysymykseenkään ja nykyiseen tilanteeseen muilta, paitsi koirallisilta osin, hyvin tyytyväisenä, olen isäni kanssa samaa mieltä.

Joka tapauksessa sellaisista tilanteista, missä Tiuku ei voi luottaa sen kanssa tällä hetkellä asuviin ihmisiin, saan niin jumalattoman raivopäänsäryn, että se lähtee pois vaan nikotiinilla. PISTE JA HAU.

WILL TURNER ON VIIMEISEN PIRATESIN LOPUSSA NIIN HOT, ETTÄ ODOTTAISIN SITÄ KYMMENEN VUOTTA SAARELLA SEN KAKARAN KANSSA.

Nyt mun maine Orlando Bloomin dissaajana on iäksi mennyttä. Pidän mainneelleni kunnon hautajaiset tässä joskus, kun aika antaa myöten.

Tosin... En maininnut sanallakaan Orlando Bloomia. Vain WILL TURNERIN. Ja vasta sitten, kun se on Dutchmanin kapteeni. Mitä olisikaan mies, joka eläisi ja jolla ei olisi laivaa. Ehei sellaista. Vain kuollut ja laivallinen kelpaa. Ja huivi päässä, mutta mun kanssa aikaa ei tuhlattaisi polvien pussailuun. Se kutittaisi ihan saatanasti.

Mikä oikeus muilla on tulla sanomaan mihin mä palkkani käytän? Mikä ihmeen oikeus kenelläkään on sanoa, että en saa matkustaa! Varsinkin, kun olen jo soittanut tädilleni! Miksi aluksi joku käy, mutta sitten yhtäkkiä ei käy? Ja sitä paitsi! Mähän sitä Atriaa jynssään ja puunaan joka yö! MUN siis pitäisi saada päättää siitä, mihin Atrian pesemisestä saatu palkka käytetään, mutta ei ei ei ja vielä kerran ei! Älä lähde matkalle, älä vaan mene ei ei ei, ä-ää! Se sanoo: "Et saa mennä, koska sillä rahalla maksaa syksyllä monta vuokraa ja niin edespäin. Mene sitten kun sulla on varaa." Piru soikoon: MULLA OLISI VARAA. Se vaan päätti, että mä käytän palkkani siihen, että mä asun ja elän sillä. Köyhä kesä, nuija kesä, vitun paska kesä. MIKSI KAIKKI MUUT SAAVAT MATKUSTAA!? Keräävät rahaa siihen, että matkaavat jonnekin sitten kun niillä on lomaa, vaikka niillä olisi tsiljoona sedekiljoonaa dollaria, euroa, ruplaa, denaaria ja oravannahkaa velkaa. Mutta ei, en minä. Ehei. Ei vaikka olisi kuinka rahaa kesätöistä. Niillä ostetaan ruokaa ja kesäyöt vietetään Atrialla vain sen takia, että saisi sitten yksyllä syödä, vaikka säästötilillä on rahaa juuri sitä varten, ETTÄ TÖISTÄ ANSAITUT RAHAT SAISIN KÄYTTÄÄ ELÄMÄÄN. TAI SIIS SIITÄ NAUTTIMISEEN. Enää en tuohon usko. Rahat taitavat olla siihen, että elämästä voisi tehdä paskaa. Joutua oravanpyörään ja kuolla tylsyyteen ja paskaan. Tai sitten voisi ryhtyä kokopäivätoimiseksi juopoksi. Olisi ainakin hetken kivaa. Ja kestääpä se maksakin, Juicen sanoin, läpi elämän.


Miettiköhän se edes, miksi haluaisin lähteä matkalle tätini kanssa? Johtuisiko vaikka siitä, että se ei saa matkustaa ja toinen hyväkäs ei vaan uskalla tai edes tahdo. Joudun oletettavasti viideksi vuodeksi jumiin neljän seinän sisään luentosaliin, vain siksi, että minusta tulisi kunnon sivistynyt kansalainen ja yhteiskuntakelpoinen nainen, jolla on työ, josta saatuja rahoja ei voi käyttää siihen, mihin haluaa. Viisi vuotta voin vain haaveilla syödessäni makaroonia ja tonnikalaa sorsapuiston raiskaajien keskellä, että pääsisin ulkomaille, näkisin maailmaa ja voisin sivistyä ja kokea asioita muutenkin kuin vaan teoriassa, missä x vastaa aina y:tä ja b:tä seuraa poikkeuksetta a. Jos se ja hyväkäs eivät voi tai halua tuota tehdä, se ei tarkoita sitä, että minä en saisi tai voisi tai haluaisi. Varsinkaan, kun maksaisin sen kaiken ihan itse.


VAROKAA LAPSET!!! ÄLKÄÄ IKINÄ KASVAKO AIKUISIKSI!!! ÄLKÄÄKÄ VAHINGOSSAKAAN EREHTYKÖ LUULEMAAN, ETTÄ SIITÄ ALKAISI ELÄMÄ!!! OIKEASTI JA TODELLISUUDESSA SIITÄ ALKAA PASKA JA ELÄMÄSTÄ NAUTTIMINEN JA HYVÄT HAVISEVAT HISTORIAAN VÄHIN ÄÄNIN!!! JOS JOKU TOINEN AIKUINEN EI MÄÄRÄÄ SITÄ, MIHIN YÖTÖISSÄ TIENAAMASI RAHAT KÄYTÄT, SIITÄ PÄÄTTÄÄ VALTIO, KORRUPTIO, DIKTAATTORI, VIINA, VELKAHELVETTI, ASUNTO, TERVEYS, TAI ULKOAVARUUDESTA LASKEUTUNEET PIENET VIHREÄT MIEHET.


Kuka puolestani puhuu, kuka puolestani kelaa, kuka puolestani kaikki mun pelini pelaa?
-Matkustaisikohan se mun puolesta?


PUNAINEN TIILI KÄDES SINÄ VAPAUTEESI JUOKSE / VÄLIL MAAN JA TAIVAAN RAHA MENEE RAHAN LUOKSE / ALAS KAPITALISMIN KAHLEET / NÄIN UNESSANI ENTEEN / ELÄ AATTEIDESI PUOLEST' / VEDÄ VIELÄ KERRAN HENKEE. /


Vitututututus.Haluan nähdä maailmaa, mutta en halua asua muualla maailmalla puolta vuotta. En halua olla siitä ja hyväkkäästä erossa niin pitkään. Tahtoisin vain kustantaa itselleni hyvin ansaitun loman, mutta ei sitten. Toisaalta. Eipä siinä hotellissa varmaan edes ole tilaa. Pointti tässä kuitenkin on se, että mun työ, mun palkka, mun valuutta, ja joku muu tulee sanomaan, mitä sillä tehdään. UGH.

-Fen

Kävin tänään erään nimeltä mainitsemattoman ihmisen luona ja kun ahelin kotiin tuli radiosta hiukkasen osuva biisi:


Rajan ylitit
aivan liian myöhään tajusit
kylmää kiveä mun sydämeni on
suunnan kadotit
tahdon äänen hiljaa vaiensit
kulman takana jo olet huoleton
pois kun kävelit syytä kerro et
kesken jääneen leikin aiot viedä päätökseen

ei, ei se mennyt niin
toisiltamme eksyttiin
ei se mennyt niin
sä tiedät syyn, sä tiedät syyn

mitä odotit
sano vielä mitä halusit
jos tän kerran voisit olla koruton
kuka teki sen
teki susta uuden ihmisen
sysipimeä sun omatunto on
pois kun kävelet syytä kerro et
kesken jääneen leikin elän yksin uudelleen

ei, ei se mennyt niin
toisiltamme eksyttiin
ei se mennyt niin
sä tiedät syyn, sä tiedät syyn

en tunne sinua kun seisot vasten minua
ja kuulen miten kaiken menetän
ei löydy sanoja kun koettelet rajoja
mun elämän

ei, ei se mennyt niin
toisiltamme eksyttiin
ei se mennyt niin
sä tiedät syyn, sä tiedät

ei, ei se mennyt niin
toisiltamme eksyttiin
ei se mennyt niin
sä tiedät syyn, sä tiedät syyn.


Näin. Miksi en vaan voisi osata hoitaa asioitani jotenkin viisaasti? Olisi pitänyt olla selkeämpi ja suorempi, vaikka silloinkin pelotti helvetisti. Tosin nyt pelottaa enemmän ja väsyttää, kun putsailen Atriaa öisin. En osaa itse sanoa mitään fiksua, joten siteeraan taas yhtä biisiä... Öäh plöö... Oon mä kans yksi.. En voi puhua mistään ilman laulunsanoja.


Ei ole lupaa ei oikeuttakaan
Juottaa maljaa näin katkeraa.
Hei baarimikko, voitko ojentaa jotain punaista ja makeaa?

Riittää.

Piste ja hiljaisuus.

Mutta puhu sä mulle, jooko?

1. Suutelisitko minua?
2. Nukkuisitko kanssani sängyssä vaiko sohvalla?
3. Nukkuisitko päällä, alla, vieressä vai sohvalla?
4. Nukkuisimmeko yön vai valvoisimmeko?
5. Millä tavalla valvottaisit minua?
6. Jos minulla olisi kylmä niin saisitko minut lämpiämään?
7. Kerro paras ulkonäöllinen ja henkinen piirteeni?
8. Mistä pidät minussa?
9. Kuvaile minua kolmella sanalla.
10. Pidätkä minusta?
11. Voisitko kuvitella seurustelevasi kanssani?
12. Jos niin miksi?
13. Pistätkö tämän omaan blogiisi, että voin vastata sinulle?

1. Kaisa on käynyt elämänsä ensimmäisen kerran Pietarissa.
2. Kaisa on kaunis nimi.
3. Kaisa on poikaystävänsä Tuomon kanssa tutustumassa Tuomon...
4. Kaisa on kotoisin Helsingistä, Suomesta.
5. Kaisa on natsi.
6. Kaisa on toiminut lottana sodan aikana.
7. Kaisa on äitiyslomalla ja viihdyttää kolmea lastaan.
8. Kaisa on paska.
9. Kaisa on perusteellinen.
10. Kaisa on slaavilaisten kielten ja kulttuurien tuutori ensi syksynä.

Sitä oppii yhtäkkiä noin vain kaikkea uutta itsestään. :D

Kaisa alkoi elää maailmaan eräänä lämpimänä päivänä. Hetken päästä näki että hänestä tuli sekasikiö.. Perhe oli normaali ja he soivät vain luonnonantimia. Koulussa hän pärjäsi kohtalaisesti, siellä häntä ei moksittu.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi kiinnostamaan anatomiaa käsittelevät kirjat, niinpä harrastukseksi tuli juurekset.

Kaisa kehittyi toisellakymmenellä varsin naiselliseksi. Päähänsä hän sai punaiset hiukset, sekä vaaleat silmät.
Jakomielitautisuudestaan huolimatta hän oli suuresti himottava. Lempiruokaansa ranskalaisia ja kalapuikkoja hän sai työskennellen laiskiaisena eläintarhassa.

Kaisa tupakoi perjantaisin mutta ei käytä nuuskaa ollenkaan. Alkoholia hän juo tappaakseen aikaa.

Hän nappasi itselleen puolison jonka kanssa meinasi mennä naimisiin.

Sen pituinen se