IRC-Galleria

Pitkälle olen päässyt pelloillani, mutta susilta välttynyt en. Apua soitin kelloillani mut en saanut, nyt pakenen. Paimeneni puuttuu, mihin hävisit Sä nyt? Mä oon täällä yksin, kylmissään ja väsynyt. Ja ainoa valo, mitä näen on pelto, joka palaa.

Neljän auton letka ajaa, vesi piirtää renkaan rajaa, loputon on hoppu ihmisen. Toinen töihin, toinen kotiin, turvavöihin pienet lapset, jälleen puettiin. Mikä kiire Kiuruveelle, ura ajaa lasten eelle, maailma tää on liian hektinen. Jälleen pitäs kiireellä joutaa, Vaimo lapset sängystä noutaa, lapsi maailmaan lähetetään, ilman suudelmaa. Ei oo aikaa iltasella, työt täytyy painaa villasella, aamut, päivät, yöt, ilman vanhempaa. Maailma rakas kysyn sulta, miksi veit jo lapsen multa, tilitetään jälleen kerran, kiitää lapsi kohti, omaa autuuttaan. Minne hävis, Pikku Mikko, lähti maailmaan Uskalikko, Äiti itkee perään, itsenäisen sydämen. Särkyneitä suhteita, kuivuneita musteita, rikkoutuu kiireessä, monta tarinaa. Äiti otti jälleen hatkat, unohtuivat lomamatkat, Isä sitten hätähousu, pullon valitsee. Ryyppäs talon, lapset huostaan, samaa oravanpyörää juostaan, tuttu on tää tarina, monien kulmien. Helppo painaa villaisella, unohtuu jo iltaisella, eroon pääsen sänkyyn painun silmät sulkien. Unohtuu jo kaikki tärkee, kun Isä leikkii pörssikärkee, Lapset, Vaimo, Perhe pärjää omal painollaan. Ota oppi rallist' tästä, pidä kiinni Tärkeästä, Ole kiltti kiitos, ja Perhees valitse. Näe Nuorikkosi kasvamassa, tässä tosi valtavassa, yhteiskunnaks kutsutussa, mätäpaiseessa. Sanovat lastenlaulussa, että muurahainen aina, rakentaa ja rakentaa, mutta ei se koskaan, valmihiksi saa. Miten me sitten eroamme Niistä? Vain siten, että Niiden yhteiskunnassa vallitsee harmonia, ja jokainen yksilö on tärkeä. Ei Meidän tarvitse olla supersuorittajia, ainakaan siten, että kaikki oikeasti tärkeä olisi toissijaista. Pidetään huoli Toisistamme, annetaan aikaa Toisillemme, ja muistetaan se tärkein: Työ on toki hyvinvointimme kannalta ehdoton, mutta se EI saa mennä Läheistemme edelle. Rakasta Lähimmäistäsi. Kiitos. Peace <3

Bensaa, butskuu, popparii kutsuu. Subuja, fetoja, rivat ovat kivoja. Lyriikkaa, heinää,norppia ja törmäät seinään, sieniä, pameja, hyvän olon faneja. Euforiat möyhyn voimal, tasataan fiilis bisselastil roimal. Elluja yks naks, happoa kaks raks, olo muuttuu mofan avulla hurjemmaks. Vähän lunta, jos et saa unta, vähän meskaliinii ni olo on turta. Pari kiloo, tuoretta psiloo, imppaaminen tuottaa iloo. Muumimaailmas näämme jälleen, kun kärpässieni toimii tälleen.Kiitos kuuluu päihteille näille,et nakkasin paskat selville päille.

Viiden metrin jengi ajaa hanaa, ympäri ämpäri hajaa sanaa. Miten menee kuka tekee ketkä saa ja kuka hakee. Mustil silmil vaikee nähdä filmii, rystyset poikki kun sammakot suusta loikki. Ajatus itää niin uhota pitää, vaikkei toinen ois tehny mitää. Kaikki kärsii, vaik sä oot pomoo, pitenee jono ne kaikki haluu monoo. Mitään et voita vaik todistaa koitat, kaikki sanoo, kato nyt noita. Loppupeleis yksin sä mietit, miten parhaat vuotes rosikses ravatessa vietit.

Hyvää yötä, nyt silmäni suljen.
Viimeiseen uneen, yksin mä kuljen.

Alas astun, viimeiseen lepoon.
Aikani taistelin, jokaiseen hengenvetoon.

Nyt on mun vuoro, taistelu lopettaa.
Sen tietää kun on hetki, elämä opettaa.

Onnea toivotan, Teille lähtiessä.
Teillä on kaikki, vielä edessä.

Unessa Kasvosi eteeni piirrän, ajatuksen voimalla kasvoihin Silmäsi siirrän. Sormella kauniin Hymysi rajaan, toisella sotken Hiuksesi hujan hajan. Näin Sinut jälleen luokseni saan, hetken Me kaksi, ainoastaan.

Isä ihana huomas Pojan itkeneen, kaiken pahan olon sisälle kitkeneen. Jätti rauhaan silmät vettyneet, ruumiin väsyneen, mielen pettyneen. Ainut lohtu Ääni taivaista, Tyttö ihana auttoi vaivaista. Siinä jälleen Olit kerran, iso apu, pienen herran.

Kiitos siitä, että Olet jaksanut välittää.
Kiitos, kun Olet ollut suuri apu.
Kiitos, kun Olet kuunnellut.
Kiitos, kun Olet neuvonut.
Kiitos, kun Olet opastanut.
Kiitos, kun Olet rohkaissut.
Kiitos, kun Olet muistanut.
Kiitos, kun Olet koskettanut.
Kiitos, kun Olet naurattanut.
Kiitos, kun Olet piristänyt.
Kiitos, kun Et ole kääntänyt selkääsi.
Kiitos Vieraanvaraisuudestasi.
Kiitos Sanoistasi.
Kiitos Teoistasi.
Kiitos kun Olet ollut Ystäväni.
Kiitos kun Olet ollut enemmän.
Kiitos kun Olet ollut lähellä.
Kiitos kun Olet ollut läsnä.
Kiitos kun Olet.
Kiitos kaikesta.
Kiitos kun Olet Sinä.

Mietin mistä kirjoittaa, mistä kertoisin. Millä mieleni virvoittaa, millä tarinani verhoisin. Kertoisinko ajoista, jolloin kaiken hukkaan laitoin. Ei tietoakaan rajoista, jotain muistan sieltä täältä vaivoin. Vai kertoisinko siitä, kuinka Kauneuttas palvoin? Kun mikään ei riitä, vaikka sisällä kalvoi. Vai kertoisinko hetkestä tästä, kuinka olo voi parantua? En lakannut välittämästä, vaikka masennus vaivasi mua. Vai Haluisitko kuulla, kuinka Lapseeni rakastuin? Saatoin isyydestä kaikenlaista luulla, kunnes Omaani mä hullaannuin. Jos totta puhutaan niin en voi näitä Sun kaa jakaa, koska musta kaikenlaista huhutaan ja jotain saattas tulla nurkan takaa. Sun pitäis olla hetken Mä, ja nähdä omin silmin, sitten voisit sanoo Tä, ku Oisit nähny koko filmin. Mun elämä ei oo ikinä ollu sielt helpoimmast päästä. Välil tuntuu et oon tehty tulest, välillä et jäästä. Mut nyt ku oon tullu, ni aion myös jäädä. Oon nimittäin sen verran hullu, et ei mua kuka tahansa täältä häädä.

Elämä on kärsimystä, valitusta, tilitystä. Luottotiedon päivitystä, lainanottoo, kulissien pystytystä. Työsuhteen päättymistä, uuden työn etsimistä, rakkauden löytämistä, pettämistä, jättämistä. Uuden luomista, ilman huomista.