IRC-Galleria

Hurjat polut kuljettu on, mieli kun on aina ollut levoton. kaikkee on tehty, mut kaikest ei oo jääty kiinni, en oo ku muutaman kerran saanu raudat ranteisiini. Veitsen terällä oon eläny, hengenlähtö ollu lähellä, välillä oon pelänny, mut se ei tekojani vähennä. Mut teoistaan täytyy maksaa, sen oon oppinu kantapään kautta, kaikenlaista paskaa, ottanu niskaan kavereiden tautta. kortti palo, ja Nainenki jätti, ei pala valo, meinas nurkkaan lentää rätti. Mut täs viel ollaan, ja huipulla tuulee, enää en lähe joka jollaan, mut kenties ne viel musta kuulee ;)

Tiedättekö miltä tuntuu kosketella katkenneita hampaita murtuneilla sormilla? Tai kun sormet eivät riitä tukkimaan kehonne vuotokohtia? Tai miltä tuntuu kun omat Silmänne tuijottavat Teitä jalkakäytävällä päin näköä? Tai että joku muukin kuin lääkäri voi sanoa Maksanne olevan huonossa kunnossa, kun näkee sen ojan pohjalla? Tai olisiko kiva katsoa tyttöystävää silmiin tajuten, Ettet koskaan ehtinyt sanoa kuinka Häntä rakastat? Jos vastaus kaikkiin näihin on kielteinen, Ala käyttää turvavyötä.

Nyt aloitetaan uusi juonto, jonka kohteena on Suomen luonto. Jäljellä olevaa vihreää pitäs alkaa vaalia, eikä lisää betoniviidakkoo koko ajan lisää haalia. Mistä me sitten kasvatetaan satoo, kun kaikki Luontoäidin antama katoo? Kattokaa metsän keskellä leikkivien lasten suita, mitä niille käy kun metsä lyödään nurin ja kohta ei oo enää puita? Ei oo majapaikkaa linnuille eikä lapsille, käyttöö pelkästään enään tukkisaksille. Kattokaa alueit jos autot ei kulje, Tahdotko nähdä vai silmäskö suljet? Siellä puut vihertää ja kasvaa naavaa, järvet sinertää ja linnut laulaa ilman pakokaasun haavaa.

Mä en oo oikeen osannu laittaa itteeni mihinkään kategoriaan, en vielä tässä iässäkään, silleen että edustaisin jotain tiettyä yhteisöä, tunnustaisin väriä. En oo hoppari, fruittari, hevari, gootti, rokkari, punkkari, en natsi en skeittari. Taviksenakaan en itteeni pidä. Välistä ehkä muistutan spurgua, mut siitäkään en haluu ottaa kokopäiväkunniaa. Runkkariks on haukuttu monta kertaa, mut vähintään yhtä monesti on sanottu rakkaaks. Ihan yhtä laillahan nääkin kuuluu vähemmistöjen edustajiin tänä päivänä, ainakin rakkaus on katoava luonnonvara, mut ehkä viha taas on kasvamaan päin, joten uusia runkkareita on odotettavissa. Ja kun rakkautta ei löydy kuin saman sukupuolen edustajista, myös runkkari-sanan toinen merkitys saa suuren edustajajoukon. Ja koska rakkauden tarjoajia on vain samaa sukupuolta olevat, myös homoryhmät ovat kasvamaan päin. Mutta nekin voidaan jättää kohdaltani pois laskuista. Viiteen ryhmään tunnen kuitenkin kuuluvani:

- Isä, Poikani antama etuoikeus
- Lapsi, Vanhemmilleni annettu etuoikeus ( :D )
- Ihminen, Homo Sapiens
- Suomalainen, etuoikeus?
- Savolainen, etuoikeus!


Mut mä toivon, varsinkin kun maailmassa asiat on tällä tolalla, ja mun asiat ei oo millään tolalla, et kun on aika astua Valhallaan, mun hautakivessä vois lukee viel yhden yhteisön edustaja: Oman elämänsä sankari. et vielä ehtisin jättää jälkeni historian sivuille, ja antaa perintönä jotain ajateltavaa jälkipolville. Ehkä kysymys kuuluukin: Ville on tulossa, onko Maailma valmis? :D Mene ja tiedä. Mut maailma saa vielä vähän aikaa odottaa.

Mikä minä olen? Mikä minusta on tulossa? Mitä minulla on? Mitä minä olen menettänyt? Miksi en voi olla sellainen kuin haluan? Miksi kaikki kaunis karkaa multa? Miksi jää vaan ne, mistä eniten eroon yritin.

Pelle hulvaton Teitä täällä viihdyttää , omalla kustannuksellaan Nauruhermojanne kiihdyttää. Kaikki peliin, pääasia että Teillä on hauskaa, kun käännyn selin, räkätys katkeaa. Itseironia on hallittuu taitoa, ja mun kohdallani täysin aitoa. Mä elän siitä, että muut saa nauraa, Älä mua kiitä, tää on mulle helppoo kauraa. Niin kauan kuin joku nauraa, mun on hyvä olla.

En koskaan jätä Sua, Et koskaan saata unohtua. Mielessä Olet aamusta asti, päivällä illalla jatkuvasti. Huolta kannan Sinusta, niin kuin kerran Jaksoit kantaa minusta. Paikalle saavun jos mua Kaipaat, vaik ois helvetti valloillaan, vaikka repeäisi taivaat. Aina olen täällä Sulle, niin kuin Olit, kerran mulle.

Vilkaisu peiliin kerran päivässä auttaa muistamaan, kenen kanssa Vietit taas eilisen.

Tunnet eläväsi, vasta kun Tiedät kuolevasi.

99 prossaa on totta, 99 prossaa on fuulaa. En oo mikään rotta, mut must voi kaikenlaista luulla. Sit on se 1 prossa, joka valvottaa öisin. On luurankoi komerossa, mut ei huolta et sanani söisin. Olin ennen pahaa poikaa, mut miten elämä muuttaa voikaan, jäi vain gangstaräppi soimaan. Nyt iloitsen pienist asioist, forrestin tavoin suklaarasioist. Mitä elämä tuokaan tullessaan se nähtäväks jää,ei voi tietää ihminen tulevaisuudestaan enempää. Nyt nautin vanhuuden vaivoist, natisevist polvist ja viiveel toimivist aivoist, mut silti pikkuhiljaa onnellinen oon, oon vielä elos eikä tullu kuulaa kalloon. Poissa elämästä pikkuhiljaa toi yks prossa, nyt vain nautin Poikani suosiosta.