IRC-Galleria

Unohdin miten eletään oikein.
Unohdin miksi elän.Löysin vastauksen.
Rakkaus on vastaus molempiin.
Elämme rakkaudesta,se on oikein elämistä.
Minä elän rakkaudesta.Rakkaus on vastaus kaikkeen.
Ei syntymä,kärsimys tai kuolema ole vastaus.

Kaikki ihmiset ovat heikkoja,
mutta kaikki eivät paljasta sitä.
Jos vakuuttaa itselleen olevansa vahva ja luottavainen.
pystyy lopulta osoittamaan teoissaan vahvuutta ja luottamusta,
koska ne muuttuvat naamioiksi.
Tärkeintä on muistaa,että kaikki ovat epävarmoja ja,
että kaikki törmäävät sellaisiin ongelmiin,
jotka vaikuttavat päältäpäin ratkaisemattomilta.

Sisälläni kiehuu,syytän muita,
kiroan tapahtumat,olen katkera.
Tunne tulleeni hylätyksi ja suren sitä,
etten osaa ilmaista kunnolla tunteitani.
Olen katkera elämälle,surullinen kaikesta siitä,
mitä tapahtuu Ja mitä en pysty hallitsemaan.
Koska en voi vaikuttaa asioihin tälläisenä,
tiedän että minun itseni täytyy muuttua.

Elämä antoi minulle paljon,
mutta otin myös omani.
Olen oppinut kaksi asiaa.
Unelmiinsa täytyy aina jaksaa uskoa,
sillä ne toteutuvat ajallaan.
Ja vain se joka luovuttaa,häviää.
Minä uskoin ja unelmani toteutuivat.
Minä en luovuttanut,vaan voitin.
Toteutin unelmani.
Nyt olen onnellinen ja tyytyväinen etten luovuttanut.
Olen voittaja,voitin pelkoni uskomista,
ja luovuttamatta jättämistä kohtaan.
Nyt elän voittajan tunteen kanssa.

Aina ei jaksa välittää.
Aina ei jaksa hymyillä.
Aina ei tahtoisi elää täysillä.
Mutta minkä sille voi että täytyy?
Ei sille voi yhtään mitään.
Nyt vain täytyy kestää,
jaksaa välittää,
jaksaa yhymyillä,
jaksaa elää täysillä.
Sillä tavoin voi saavuttaa unelmansa,
ja elääonnellisena.
Välitä,jos jokin on sen arvoista.
Hymyile,jos olet onnellinen,tai siihen on aihetta.
Elä täysillä,saavutat unelmasi.
Älä unelmoi elämää,vaan elä unelmaasi.
Niin sen pitäisi mennä.
Kaikki voisivat kurottaa taivasta kohti,
toteuttaa unelmansa.
Kaikki olisivat rehellisiä,
eikä maailma olisi niin vieraan tuntuinen helvetti.

Odotan että tulisit taas rakkaani.
En kestä tätä kun olemme erossa.
Tahtoisin vain viettää kaikki hetket kanssasi.
Odotan aina viikonloppuja,sekä lomia,
jotta voisimme viettää aikaa yhdessä.
Tämä ei onneksi kaadu matkaan tai siihen,että välillä mielessäni,
ajattelen oletko täysin lojaali minua kohtaan.
Se ei kaada tätä,sillä mikään ei saa,eikä voi kaataa tätä.
Tämä tulee kestämään ikuisesti,mutta vain,jos sinä niin haluat.

Istun tässä yksin parvekkeellani ja ajattelen sinua.
Lumihiutaleet putoilevat taivaalta, ja mietin mitä tekisin jos sinua ei olisikaan?
Mitä minä silloin olisin?
Yksin vankilassani ja toivoisin sinun olevan olemassa.
Olet kuin enkeli,pelastit minut vankilastani.

Hän istui pojan sylissä.
He halasivat todella pitkään.
Tyttö suuteli pojan kaulaa.
Poika vastasi siihen samoin.
Poika suuteli yhtäkkiä tyttöä.
Ja tyttö hämmästyi.
Hän ei ikinä olisi uskonut sitä todeksi.
Että poika joskus tekisi niin.
Tämäkin alkoi toistua heidän tavatessaa.
He olivat vain ystäviä.
Mutta sitten he rakastuivat suunnattomasti.

Kaipaan vain hiukan arvostusta.
En haluaisi aina tuntea epäonnistumista.
Kaikki se sanominen pienestäkin epäonnistumisesta,viiltää syvältä.
He eivät lopeta vaikka pyydän.
He haluavat repiä vanhat haavani suuremmiksi.
En voi olla täydellinen,enkä ole.
Tiedän sen itsekkin,eikä siitä tarvitse aina muistuttaa.
En halua epäonnistua,en kestä sitä.
Haluaisin että minua arvostetaan sellaisena kuin olen.
Tahdon hieman rauhaa ja kunnioitusta.
Mutta en pyydä.
Antaisitteko sitä minulle,edes vähän?
Antakaa edes hieman rauhaa.
Antakaa kunnioitusta siitä,että ilmaisen itseäni omalla tavallani.
Siitä etten matki muita ja olen omaitseni.
Sitä vain pyydän,antakaa sitä minulle.

Rakas ystäväni,en uskonut että näin kävisi.
En tahdo vieläkään uskoa sitä,mitä minulle sanoit.
Tahtoisin pystyä auttamaan sinua kun sinulla on murheita.
Tahtoisin myös pelastaa henkesi,jos se olisi vaarassa.
En haluaisi uskoa sitä,ettemme enää näkisi.
Tule takaisin ystäviesi luo,niiden jotka rakastavat sinua.
Mikään ei ole samanlaista ilman sinua.
Ilman sinua ei ole tarinoita,joille voi nauraa,niinkuin sinun tarinoillesi.
Itkiessäni minulla ei ole yhtä hyvää lohduttajaa,kuin sinä olit.
Jos joskus vielä näemme,halaan sinua.
Niin että alat taas tuntua todelliselta.
Tahdon nähdä sinut taas nauramassa ja hymyilemässä.
Sinua rakastavien ihmisten ympäröimänä.