IRC-Galleria

AFS:n viimeinen leiri saatettiin paatokseen tanaan keskipaivalla. Tunnelma oli erittain sekava, silla oli ihanaa nahda kaikkia vaihtareita, parhaita kavereita, pitkasta aikaa, mutta samalla puhuttiin siita, etta kotiinkin pitais joskus menna.

Parhaiten mieleen jai viimeinen aktiviteetti, jossa oltiin ringissa ja jokainen sanoi vuorotellen sanansa ja kiitti kaikkia tasta upeasta vuodesta, seka lausui tarkeimmat ja ehka jopa viimeiset sanat jollekkin yhdelle tarkealle henkilolle kaikkien edessa. Tietenkin Nick valitsi julkisen TQM-tunnustuksensa minulle. :') Paruttiin sitten oikein kunnolla Nickin kanssa keskella rinkia, eika haluttu paastaa irti toisistamme. <3 Kulutettiin siina sitten kaikkien aikaa. Niin ja Nick ei millaan kyennyt lopettamaan itkemista. Parhaat kaverit vaihtovuoden aikana yleensa syntyy toisista vaihtareista, ja sen huomasi leirilla. Kaikki sai herkan hetkensa ja halailua ei kyetty lopettamaan.

Mina en vain millaan halunnut myontaa, etta tanaan nain luultavasti viimeisen kerran suurimman osan paikalla olleista, joten en ehtinyt edes sanoa hyvasteja kaikille.. =/ Olin vain etta nahdaan uudestaan! Kumpa vain nahtaisiin...

Taytyy kylla tunnustaa, etta olen erittain innoissani kotiin palusta. 11 kuukautta Paraguayssa on aivan upeaa ja unohtumatonta, suosittelen, mutta haluaisinko todella jaada pidemmaksi aikaa, tai palata? Suomi on hyva maa, sita kannattaa puolustaa.

Ja yksi fakta tahan loppuun. Paraguayn vaihtareita vuosivaihto 2007-2008 oli alussa melkein 110 ja nyt kun paastiin loppuun jaljella on enaa n. 60, eli melkein puolet joko a) lopetti ohjelman omasta tahdostaan kesken tai b) potkittiin maasta. Normaalistihan tama lukema pitaisi liikkua siella 20-25% lukemissa, mutta en sitten tieda... Ehka tama kertoo jotain AFS Paraguaysta?

3 viikkoa 3 paivaa jaljella... kauhistus.