Nyt se sit taas tapahtu... turhauttavaa. Luulin et Pontus oli jo päässy tost yli.. mut ei.
Olitiin kaverin kanssa (ketä en ollu nähny tooosi pitkää aikaan) ulkona Bogien ja Pontuksen kanssa. Mentiin sit yhelle mäelle ja päästettiin koirat vapaaks. Kaikki meni alussa ihan hyvin. Siinä ne nyt sit leikki ja juoksi mäkee ylös alas. meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa ku sauvakävelijä tuli vastaan. Seistiin sitten keskellä jyrkkää mäkeä, koirat vapaana ja liukkaat kengät jalassa (ainaki mulla oli. Ne on kyllä ihan talvikengät mut niitten pohjaan on vahingossa tullu suihkutettua jotain spray juttua niin et ne on TOSI liukkaat). ei toi pontus oo ikinä osoittanu minkäänlaista kiinnostusta sauvoja/sauvakävelijöitä kohtaan, mut nyt yhtäkkiä se juoksi sen sauvakävelijän luo. Käveli siinä sen vieressä ja pyys leikkii. Käskyt meni kuuroille korville ja Pontus jatko matkaa sauvakävelijän perään. Ja kun se sauvakävelijä ei pysähtyny nii Pontus otti kiinni siitä yhdestä sauvasta... *nolo* Mä en päässyt siitä mäestä ylös ku kengät oli niin liukkaat, eikä se sauvakävelijä halunnut pysähtyä ja odottaa et olisin kontannu sen mäen ylös ja tullu hakee koirani pois. Se vaan jatko matkaansa vaik koira hyppi siin sen ympärillä ja yritti varastaa sen sauvan.
Onneks mun kaveri sitten pääs takas sinne mäen päälle ja otti Pontuksen pois. Täs vaihees koira kävi jo niin ylikierroksilla että se sitten alko hyppii ja näykkii tätä mun kaveria! Ja mä seisoin vieläkin keskellä sitä saatanan mäkee vitun liukkaat kengät jalas. Aina ku yritin ottaa askeleen ylös, niin liu'uin kolme taaksepäin. elikkä ei kun konttaamaan! Konttasin sitten sen mäen ylös. Pontus oli aivan mahdoton. Ei se kuunnellu ollenkaan mitä sille sanottiin eikä se antanut ottaa kiinni.
Noh, sain sen kyllä sitten lopulta kiinni, nostin syliin, paiskasin maahan ja menin istumaan sen päälle. istuin sitten siinä kunnes polvet oli aivan litimärät ja jääkylmät. Pontus rauhoittui kyllä heti kun istahdin sen päälle, mut ajattelin et on parempi et se makaa paikoillaan vähän aikaa ja rauhottuu silleen kunnolla.
Lähdettiin sitten kotiin päin, koirat kytkettyinä. Ponus oli onnistunut rikkomaan kaverini takin... :( aika siistin näköinen repeytymä selässä, että sen kyllä ehkä pystyisi korjaamaan, ja jos ei pysty niin mä kyllä ostan kaverille uuden takin (tietty korvaan ne korjaus kulut kans).
Ärsyttävää ku tapahtuu tommosta. Ku ei se oo muuten tehny mitään pahaa vähään aikaan (rikko meidän sohvan pari viikkoa sitten, mut sen voi pistää eroahdistuksen ja bogien karkkipiilojen piikkiin). Ei vaan pitäis antaa sen ylikuumentua. Koska silloin se ei kuuntele yhtään mitään. Se ei yksinkertaisesti tajua lopettaa.
pontus on siis ollu meillä nyt noin 4kk. Me ollaan sen VIIDES koti ja raukka parka on vasta vähän yli vuoden ikäinen. Elikkä se on reissannu aika paljon... Kukaan ei oo varmaan ikinä opettanu sille ettei ihmisiä saa purra, koska se leikkii ihmisten kanssa samalla tavalla kun toisten koirien kanssa. Silloin kun se tuli meille nii meillä olil kauheet "valta taistelut" ja se pysty yhtäkkiä lenkillä vaan käymään mun kimppuun. En usko et se tahalteen satutti niin miten se teki, se oli yksinkertaisesti vaan valltataistelua ja laumassa paikan hakua. Tää et sitä on hakattu pentuna, et se on vaihtanu kotia aika tiuhaan tahtiin ja et sil nyt on pahin uhmaikä päällä pistää vähän miettimään. Välillä tuntuu et olisin ottanu liian vaikeen tapauksen. Välillä tuntuu etten pysty tähän (varsinki silloin alussa kun se kävi kimppuun ku sitä kiels tekemästä jotakin tai jos se ei vielä halunnut mennä kotiin ja me oltiin kotiinpäin menossa). Oon kyllä päättänyt että tota koiraa ei enään anneta eteenpäin. Jos tulen siihen tulokseen etten pysty sitä pitämään niin se saa kyllä lähteä koirien taivaaseen. Ei sen takia että uskoisin että jos minä en saa sitä yhteiskuntaelposeks niin kukaan ei saa, vaan sen takia etten halua että se taas hylätään. Ei tee koiralle hyvää tulla kokoajan hylätyks. siitä ne sekoo vaan enemmän. Toisaalta tuntuu tyhmältä lopettaa nuori ja terve (ainakin fyysisesti terve) koira.
Mut onhan toi rauhottunu suunnattomasti toi koira. Ei enään pure remmiä kokoajan eikä pomota tai uhmaa (siis ainakaan mua eikä toisia silleen samalla tavalla ku ennen, eikä yhtä rajusti) ja nykyään sen saa rauhotettua kun se käy ylikierroksilla, siitä ei ollu toivoakaan silloin alussa. Se on tosi fiksu ja se oppii nopeasti uusia juttuja. Se rakastaa olla sylissä paijjattavana. En mä kyllä tosta hevillä luovu, vasta sitten ihan pakon edessä viedään piikille. Sit kun on aivan pakko. Pontushan on vielä nuori ja se on edistyny nyt tosi paljon.. pitää vaan katsoa ettei se enään pääse ylikuumenemaan. Ja toi ylikuumeneminenkin varmaan loppuu sitten kokonaan ku uhma on ohi ja jos ei nyt vaan anna kiehua yli. Outoa on kyllä et se nyt käyttäyty tolleen. Vaikka se saa landella juoksennella vapaana kokoajan niin ei se oo ikinä ihan noin tehny. Kerran faija on joutunu heittää Pontuksen mereen ku se yritti pomottaa faijaa, mut seki oli silloin ihan alussa. Ja kerran se on mökillä roikkunu mun serkun takissa, mut se päästi kyllä silloinkin irti kun käskettiin...
Oltiin muuten silloin lauantaina clubilla.. siellä oli kyllä ihan kivaa. Päästiin jonon ohi ja ilmaiseksi sisään (kiitos E). Siellä oli kyllä aika paljon tuttuja... ja saatiinhan me uusia tuttujakin :) semmosia kaverin kavereita, vai olikohan ne kaverin kaverin kavereita?? no aivan sama :)
mikä muuten olis semmonen juoma joka ei ole liian makea (bisseä ei lasketa) ja josta ei tule paha olo...?? tequilaa tuli juotua ja omena siideriä ja jotain mitä ei tienny mikä se oli ja sit joku toinen samanlainen mut ihan erilainen ja sit cranberryvodkaa.. Mut ne makeat, mitä en tienny mitä ne oli, nii niistä tuli paha olo. Ku ne oli niin makeita. Piti antaa ne biatchille (sori E). Melkeen kaikki drinkit on tosi makeita... ihan ku jois hilloa..
vaikkei ollu kyseessä mikään vaarallinen tai riski leikkaus, se nukuttaminen oli kuitenkin kauheaa..
oli se ehkä vielä vähän sekaisin päästään, mut ainaki se oli onnellinen 
