IRC-Galleria

Aika elämys tänään. Jouduin katsomaan hieman päälle erän (melko)ammattisählyä. Sählinkiähän se vähän oli, niin kuin tuo nimikin jo enteilee.

Kahdenkymmenen minuutin pelaamiseen menee noin tunti, eikä mikään ihmekään. Jokaisen harvan maalin jälkeen koko vaihtopenkki säntää onnittelemaan maalintekijää. Joo, onhan se ihan kiva kun maali tuli, mutta eikö niitä onnitteluja voisi säästää kentän ulkopuolelle.. esimerkiksi ajan säästämiseksi. Ja jokaisesta maalistahan seuraa aloitus keskeltä, että ei se mitään on siinä aikaa liikkua sinne kentän keskelle.

Toiseksi paras asia lajissa on sen viisaat vaihdot. Eikö urheilija jaksa enempää kuin 1-2 minuuttia pienen reiällisen pallon perässä juosta. Eihän siinä ajassa ehdi saamaan edes mitään aikaan. Osaksi kun vielä pelaajat eivät edes näe palloa koko aikaa. Maalivahteja pitää kyllä kehua, eihän siinä ehdi sitä palloa tietoisesti nähdä, mutta torjuntoja tulee silti(ylistys nopeille ihmisaivoille ja reflekseille tjsp).

Kiinnostavaa oli myös se seikka, että sählyssä ei sallita yhtään kontaktia. Tai no melko harvoin. Ja tuomareille valitus tuntuu kuuluvan myös lajiin. Niin, mutta ei pidä ottaa liian vakavasti mitä mieltä minä olen. Arvioni perustuvat sentään melko pieniin peliminuutteihin.

Ja on se myös melko ihmeellistä mihin sitä tarvitsee kahdentoista minuutin väliaikaa aina erän väliin, jos ei kentällä olla kuin muutama minuutti kerrallaan. Toisaalta valmentajat ehtivät vähän riehua pelaajilleen, ja näiden pitäisi siitä ottaa jotai itseensä.

Yleisö oli mielestäni erittäin epäkypsää. Taisi sen tarkoituksena olla ennemmin vastapuolelle buuaus, kuin omien kannustus. Koko yleisössä oli yksi varaukseton kannattaja, hänkin ehkä kolme vuotias pikkutyttö.

No, ei siinä mitään. Urheilukulttuuri on monipuolinen, ja monta lajia on kokematta, mutta en haluaisi enää sählyn kanssa välttämättä olla tekemisissä, jos samanlaista on aina. Onhan sählyssä monia muitakin puolia(homoeroottisuus esimerkiksi), mutta huh huh, ei semmoista kestä katsoa.