Toimii tämä kai näin jälkikäteenkin. Eivät ne säännöt rikki mene, jos eivät ole mennäkseen.
Enpä osaa selittää yhtäaikaista vitutusta ja myötähäpeää, joka iskee kun näkee vanhat opettajanraatonsa rikkomassa omia periaatteitaan. Tai muuten vain rappiolla. Se tulee vastaan varoittamatta, asemilla ja laulupoluilla. Silloin on itse yhtä aikaa uhri ja rikostoveri.
Suunta lakkaa olemasta puolesta tai vastaan. Se huutaa uutta määritelmää.
Ihminen, tuo aineen kupera peili. Kusta laakereissaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ex somnium ad somnium nova 06.10.
- Elokuun lobotomia 23.08.
- Soregore 05.07.
- The Hatch 03.06.
- Jäljittelemättömän Apaattinen Aforistikk... 14.05.
- M for Magazines 10.05.
- XX 08.05.
- Voitonjuhlan luonteesta 25.04.
- [Ei aihetta] 25.04.
- Capsicum Chinense 24.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2006 (21)
-
▼
2005 (10)
- ▶ marraskuu 2005 (8)
- ▶ lokakuu 2005 (2)