IRC-Galleria

Toimii tämä kai näin jälkikäteenkin. Eivät ne säännöt rikki mene, jos eivät ole mennäkseen.

Enpä osaa selittää yhtäaikaista vitutusta ja myötähäpeää, joka iskee kun näkee vanhat opettajanraatonsa rikkomassa omia periaatteitaan. Tai muuten vain rappiolla. Se tulee vastaan varoittamatta, asemilla ja laulupoluilla. Silloin on itse yhtä aikaa uhri ja rikostoveri.

Suunta lakkaa olemasta puolesta tai vastaan. Se huutaa uutta määritelmää.
Ihminen, tuo aineen kupera peili. Kusta laakereissaan.

En muista mitä tässä piti lukea.
Joka tapauksessa jokaiselle viikonpäivälle sattuu tässä kuussa yksi merkintä.

Mellon Collie and the Infinite Sadness since 1995.

Tänään maalailin sotamaalauksia kasvoille. En silti tiedä kannattaako rimpuilu.

Sää oli Hangossa samalainen kuin täällä. Automeren äärellä viihtyi kaikenlaista alleista hammasharjoihin ja joutsenista pyrstötiaisiin. Hyvä reissu, merikotkakin sattui oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Eilen väsytti aivan helvetisti ja oli rennoin olo aikoihin. Tänä aamuna heräsin puolikkaana.
Nukkuminen on lottoamista.

Harmaahiuksinen päivä. Ne insituutiot joiden kanssa pitäisi olla tekemisissä ovat kuin kafkalainen tuomioistuin, ahdistavia ja aina eri paikassa.

Eihän tästä pitänyt näin lakonista hapatusta tulla. Joskus sitä vaan viihtyy kuoressaan. Niin kun mutanttikilpikonna. Teenage mutant ninjas, kato. Kiireessä vuorokausikin ehtii vaihtua.

Olen siirtynyt viisikymmentäluvulle. Jive n' swing, you fool!

Tulipas tukkoinen olo. Tän blogin käyttöliittymä on aika uskomattoman kökkö. Jostain syystä katsoin silti tarpeelliseksi kirjoittaa tänne heti uudestaan. Olen muutoin niin laiska tuottamaan tekstiä, etten lähde tappelemaan vastaan.

Fertile Vinyls - Placenta Removal Company

Te ootte jätkät 19,49 vuotta myöhässä.

Jokin metafyysinen ilmakuoppa siinä lokakuussa on kun se menee joka kerta niin hemmetin nopeasti.

Hanhet huristi aika laumana ikkunan ohi.

Tänäänkin kuluttelin aikaa ihan toisin kuin olisi pitänyt.
Appelsiinisuklaata ja kuukausiliite.

Ei vittu kun ei hahmota. Päivä päivältä vähemmän läsnä. Pakko keittää kahvit.

Ahhaha. Minäkin päätin aloittaa lopunajan päiväkirjan.

Lumisade on varsin tervetullut. Tekis mieli lähteä pyöräilemään ja kaatuilemaan. Ehkä sitä kaikesta huolimatta on sittenkin riittävä ihminen.

Pandemiaa odotellessa.