Se on kuin musta kuilu,
päättymätön, valoton.
Uppoat yhä vain syvemmälle,
kyynelten ympäröimänä,
vaikerrusten kaikuessa.
Sen saa aikaan ikävä ja kaipaus.
Vain rakkaus,
vain rakkaus kykenee nostamaan
pinnalle tuosta sietämättömästä kuilusta.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Siinä a... 02.03.
- Karmiininpunainen taivas 02.03.
- Tunnit 09.12.
- <3 02.02.
- suuri humala kysely! 29.10.
- <3 28.10.
- [Ei aihetta] 09.10.
- [Ei aihetta] 24.09.