Minä
rakastan
syksyä
Pimeällä puistonpenkillä
suurien upeiden vaahteroiden alla
myöhään yöllä
Eräs kertoi
kirjasta
jossa kerrottiin
syksyn olevan paras taidemaalari
Syyskuun puoliväli
vaahterat jo punertavia
yksinäisiä
kellastuneita
lehtiä
valuu pitkin
kovaa
kylmää asfalttia
Mustien etanoiden tie
sumuisina aamuina satoja tuntosarvia
Ilma kirpakka
tuoksuu
omenille
Hengitys höyryää läpi kaulahuivin
käsissä lapaset
sydän lämmin
Kirkkaanpunainen sateenvarjo
ropisee pisarat
lätäköistä katselen taivaalle
tummia pilviä
naakkoja
Läheinen kahvila hymyilee lämpöisesti
kahvia ja elokuvamaisia kohtauksia
Syksy on inspiraatio
sen haluaa kuvata sanoin ja kuvin
sitä haluaa rakastaa
jokaikinen vuosi