IRC-Galleria

Huomenna alkaa elämäni ensimmäinen OIKEA työpäivä. Eilen allekirjoitin työsopimuksen SOLille, woohoo :D pääsen siivoileen sotaveteraanien asuntoja. Perjantaina mulle soitettiin ja pyydettiin töihin ku siellä on paha työvoimapula. En pysty paljoa tekeen töitä, koska käyn vielä koko kevään koulua, mutta tarvittaessa koitan siirtää menojani, jos töihin pyydetään. Raha nääs kelpaa aina! Jotenkin huvittava juttu ku ainahan sitä sanotaan, ettei kellekään vaan soiteta ja pyydetä töihin ihan noin vain, varsinkaan jos ei oo työkokemusta, ja mullahan ei ole. No mullehan näin nyt sit kuitenkin kävi! Suuri kiitos siis Sannalle, joka antoi mulle mahdollisuuden näyttää ne mahtavat siivoustaitoni xD Ja vielä toinenkin samantapainen juttu kävi mulle viime vappuna. "Unelmien prinssithän" ei yleensä vaan ilmesty oven taakse pyytään treffeille, mutta mun miekkonen tavallaan ilmesty! Niinhän sitä sanotaan, että poikkeus vahvistaa säännön xD

--> Okei, ei se nyt mua varsinaisesti ulos hakenut, se ei varmaan edes tiennyt minkälaisiin vappukarkeloihin oli joutumassa, saatika minkäläiseen porukkaan! Raukkaparka tunsi sieltä vaan yhden ihmisen, sen joka toisen mun pippaloihin väkisin raahasikin. Vai tunsiko se jopa kaksi ihmistä, hmm..? No mutta anyways, mä nyt tulkitsen sen tilanteen näin. Piste. Ja by the way, kumpikaan ei muista miten tää meidän suhde edes sai alkunsa, oltiin aika sei sei xD

HEATH LEDGER ON KUOLLUT!!

Vuoden tauon jälkeen meikätyttö uskaltautui jälleen auton ratin taakse. Viimeksi ajoin 30.1.2007 ja autokoulua tässä nyt käyty syys-lokakuusta 2006.. Ehkä tänä keväänä saan kortin käteen, saapi nähdä xD ihme kyllä, ajoin tänään paremmin ku koskaan aiemmin!

Lähiaikoina olen saanut kuulla kavereilta ja sukulaisilta, kuinka olen liian hyväuskoinen ja kiltti. Ihmiset, jotka oikeasti eivät tiedä mistään mitään, sanoo mulle päin naamaa, että mua ehkä käytetään hyväksi. Mua kuulemma kohdellaan huonosti, välinpitämättömästi ja epäoikeudenmukaisesti. Minä, mun ihmissuhteet ja muut ongelmat on näemmä koko Tampereen huolenaihe! Osaan kyllä pitää huolen itsestäni. Jos koen vääryyttä, hoidan asian tavallani. Olen ehkä tunteellinen ja herkkä, empaattinen ja sinisilmäinen, mutta en kuitenkaan luota mihinkään! Oletan aina pahinta ja maalailen piruja seinille, mutta en jaksa ottaa asioita niin vakavasti. Tietenkin on ihana tietää, että läheiset ihmiset välittää musta ja kantaa huolta, mutta tällä hetkellä olen "onnellinen".

Ostin eilen elämäni ensimmäisen MP3-soittimen, woohoo! Sinne meni 39€, mutta se on vähän niinku meikätytön joululahja itselleni. Olen vihdoinkin suhteellisen "cool", edelleen olen aikaani jäljessä mutta kirin koko ajan xD

Yritin katsella elämäni ensimmäisen kerran Tuntemattoman sotilaan, mutta en kyennyt seuraamaan sitä ku puoli tuntia. Heti ku "iki-ihana" Tauno Palo tuli kuvaan oli pakko vaihtaa maikkarin puolelle. Ei sotaleffaan palkata mitään Palon Taunoja, hei haloo! Onhan se leffa hienosti tehty ja näin, mutta mustavalkoleffat ärsyttää mua. Pienenä ne sai uskoteltua mulle, että ennen vanhaan ihmiset oli värittömiä xD elämäni aikana olen varmaan nähnyt tasan yhden hyvän mustavalkoleffan, siinä oli tosi hulvatonta menoa! En halua mitenkään dissata Suomea enkä suomalaisuutta, mutta Tuntematon sotilas on jonkin asteinen kynnys mulle. Ehkä ens vuonna yritän uudemman kerran. Mutta jos silloinkaan ei onnistu niin viimeistään kymmenen vuoden päästä lupaan katsoa sen, vaikka se sitten pitäis vuokrata Makuunista :D

Läpäisin autokoulun kirjalliset tänään klo 13.45, woohoo!! Yritin ekan kerran 25.4. mutta se hylättiin. Tunnen kerrankin olevani onnekas :D

Onhan maailma paha paikka ja täynnä korruptoituneita kusipäitä, mutta on täällä paljon hyvääkin. Ei kaikki oo mätiä omenoita. Jos vallankumousta halutaan niin on sille parempiakin keinoja! Mutta mikä ajaa nuoren miehen heilumaan ase kädessä koulussa? Mikä saa miehen vihaamaan ihmisyyttä ja ihmisrotua? Miten joku voi kokea viattomat yläasteikäiset tai lukiolaiset "epäsopiviksi, häpeäksi ihmiskunnalle sekä luonnonvalinnan virheeksi"? Näihin kysymyksiin me tuskin koskaan saadaan vastauksia, sillä kyseinen herra oli semmonen pelkuri luonteeltaan ettei edes pystynyt kantamaan vastuuta epäinhimillisistä teoistaan (joita itse kutsuu "oikeudenmukaiseksi"..) ja meni ampumaan itseään päähän päästäkseen ku kissa veräjästä! Kuka nyt maksaa näiden viattomien uhrien tarpeettoman kuoleman ku tekijä makaa tyyliin aivokuolleena sairaalassa? Itsemurha on liian helppo tie ulos ja mä toivon hartaasti, että se jätkä vielä herää ja maksaa teoistaan. Syvät osanottoni Jokelassa tänään menehtyneiden ja itse ampujan omaisille...

To 8.11. No ei herännyt, meni kuolemaan saatana! Toivottavasti se jätkä saa maksaa tekosistaan seuraavassa elämässä.

Niin siis vainoharhaisuus on petollinen vihollinen. Eikä pelottavan vilkas mielikuvitus auta asiaa tippaakaan! Mun elämää ei nyt pilaa mitkään epäilyt salaliittoteorioista (vaikka uskon, että niitäkin maailmassa on..), vaan se, etten osaa luottaa kehenkään/mihinkään. Epäilen vaan kaikkien motiiveja ja aikeita. Se hiukan vaikeuttaa elämää etten sanois :D emmä nyt tietenkään joka hetki mieti, mitä joku ihminen musta ajattelee tai mitkä sen aikeet on, mutta myönnettäköön että jos joku random jätkä esimerkiksi tulee ihan tohon iholle ihastelemaan mun silmien väriä tai sitä kuinka muka olen "baarin mukavin ja kaunein tyttö" niin kyllä siinä nyt hetken miettii, että onko tää heppu tosissaan! Ja yleensähän siinä tulee siihen johtopäätökseen, että sikahan se tyyppi oikeesti on. En nyt oikein edes tajua, miksi avaudun tästä mun ongelmasta näin yleisesti (okei, en ole nukkunut kahteen yöhön ja olo on ku kännisellä konsanaan, joten aamulla varmastikin poistan tämän merkinnän..), mutta uskon siihen että ongelmien purkaminen vaikka näin kirjoittamalla helpottaa oloa.

Ja lisää vainoharhaisuuden merkkejä: jos joku ei vastaa puhelimeen ku yritän soittaa ja menee vaikka tunti pari ennen ku se tyyppi soittaa takaisin niin ajattelen heti, että "okei, se on nyt kuollut tai sit mä oon taas tehnyt jotain, se vihaa mua". Kaikilla on varmaan tää ihan sama neuroosi, mutta se on hyvin ikävää. JOTEN YSTÄVÄT HYVÄT, JOS NENNU SOITTAA NIIN JUMALAUTA VASTATKAA, vaikka häiritsisinkin nukkumista tai höyläpenkkinä oloa(/höyläämistä) :p by the way, tekstareihinkin saa vastata mahdollisimman nopeasti.. Jos muhun ei oteta yhteyttä moneen päivään/viikkoon niin en itsekään uskalla sitä tehdä, koska oletan heti että musta ei haluta kuulla mitään. Yleensä siis odotan, että mulle soitetaan/tekstataan uskaltaakseni vastata.

Ja jos joku kaveri/ystävä/poikaystävä/äiti/isä/sisko/mummu/pappa/serkun kaiman tutun tutun tuttu kehuu mun hiuksia tai mun uutta paitaa tai sanoo että: "ei se sun nenän päähän ilmestynyt iso punainen finni näy mihinkään" niin en todellakaan usko! Just sekin että jokaisella on se oma minäkuva eikä ole mukavaa kun joku yrittää jankuttaa, ettei se nyt oikeasti ole niin tai näin ja haukkuu hulluks jos ei nyt satu olemaan samaa mieltä toisen ihmisen kanssa siitä miltä ITSE näyttää. Selitänpä taas sekavasti mutta mitä sekava sekavuudelleen tekee :D ja tiedän, että nuorten naisten/miesten minäkuvat on yleensä vääristyneitä, koska nyky-yhteiskunta määrittelee erinäiset ulkonäkönormit ja kauneusihanteet niin väärin. Mutta jos sitä joskus sanoo näyttävänsä lihavalta niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että kalastelisi kehuja vaan sitä, että oikeasti näyttää omasta mielestään lihavalta!

Ehkä eniten mua raivostuttaa se, etten anna itselleni lupaa antaa tunteiden viedä, en pysty asettamaan itseäni alttiiksi millekään, mihin en ole etukäteen varautunut. Mä "järkeilen" asiat aina päässäni ja teen sen, mikä missäkin tilanteessa on ns. järkevää. En tiedä miten tää nyt liittyy vainoharhaisuuteen, mutta yritän tätä koko ajan viedä sinne suuntaan :D paits että jos nyt vien tän jutun yhtään edemmäksi niin saatan ehkä kenties avautua vähän liikaa.. Eli siis koska en osaa kunnolla luottaa ja tämä ainainen epäluuloisuus kalvaa niin en uskalla toimia niin kuin sydän sanoo. Kuulostaa über kliseiseltä, mutta tässä mielentilassa aika osuvalta :p

Nyt sen tein. Tein sen siis vihdoinkin! Eli siis kävin värjäyttämässä hiukseni mustiksi :D olen suunnitellut ja haaveillut mustista hiuksista ties kuinka kauan ja nyt sain kerättyä siihen tarvittavan rohkeuden, jehaa! Tapahtumasta on nyt tunnin verran aikaa eikä vielä kaduta, ehkä huomenna herään todellisuuteen ja tajuan, ettei tämä look sovi mulle lainkaan. No ainahan on värinpoisto! Tai jos pelkää pilaavansa hiuksensa niin onhan sitten se toinenkin vaihtoehto: kalju :p