IRC-Galleria

ViikonloppuTiistai 29.08.2006 03:02

Miten tätä raportoisi. Perjantai oli kovin lupaava. Matkustin Helsinkiin haastattelemaan tärkeitä ihmisiä, ja myöhästyin ensimmäisestä 4 minuuttia, koska eksyin Kaisaniemeen aleksanterinkadulle suunnistaessani (on se mahdollista, ja olen kohtuullisen ylpeä siitä, että en osaa liikkua Helsingissä). No haastateltava ei ollut harmissaan, ja hymyili namusetämäisesti koko haastattelun ajan. Päätin taas diplomaattisesti vain nyökytellä, ja olla kuin en tajuaisi mitään. Aineisto oli lupaavaa, joten se sallittakoon. Ja sedästä pääsi tunnissa eroon. Toinen haastateltava oli maailman rasittavin naiseläjä, jonka kanssa kommunikointi ei onnistunut. Informantti ei ymmärtänyt kysymyksiäni, eikä tutkija tämän vastauksia. Tutkijalla on onneksi lupa tuottaa oma subjektiivinen analyysinsä aineistosta, joten ei sekään puolituntinen toivottavasti hukkaan mennyt. Yhtä haastattelua myöhemmin tepastelin infernaalisessa helteessä ensimmäiselle vastaanosuvalle terassille kerrassaan tyytyväisenä itseeni, ja kappas, löysin vessasta sormuksen, joka nyt koristaa vasenta nimetöntäni merkkinä kihlauksestani Mr Feathersin kanssa. Hetken aikaa herkuttelin ajatuksella, että sormus olisi arvokaskin, mutta taitaa kyllä olla ihan peruspääsiäismunahely. No riemu se on pieniki riemu. Kaljahimo kutitteli vielä Tampereen rautatieasemallakin, mutta reippaasti pidin pintani ja pyöräilin alkon kautta kotiin. Kotona takavarikoin kämppikseltä hyvää musiikkia, ja lähdin testaamaan adrenaalitykytystä lenkille. Lenkki oli huono, mutta musiikki pelasti kaiken, mikä oli pelastettavissa. Erittäin tyytyväisenä päivääni menin nukkumaan tuntien itseni valovuosia paremmaksi ihmiseksi, kuin kaikki ne jotka olivat valuneet samaan aikaan kaupungille etsimään itseään tuopin pohjalta.

Lauantain työpäivä oli vastenmielinen, ja painelinkin sen innoittamana pikavauhtia synttärikemuihin, jossa tarjoiltiin mustikkaboolia ja hekumallista mutakakkua. Sohon kautta Dorikseen jossa juttelin pitkät pätkät Monroe II:n kanssa. Taas sain kuulla kuinka "Sä oot niin saatanan söpö!". En yrjönnyt vastaukseksi, vaikka mieli teki. Varmaankin on kiittäminen nousuhumalaa. Kolmen aikaan päässä keikkui siihen malliin, että harkitsin jatkojen skippaamista, mutta muutaman päättäväisen kommentin seurauksena sipsuttelin kiltisti ranskalaisten kanssa kommuuniin. Jatkoilla en juonut, mikä oli hyvä asia. Jauhoin ihmissuhdepaskaa, ja lankesin jo kerran koluttuun kuoppaan. Ei kaduta, vaikka fiksumpiakin juttuja on tullut tehtyä. Nukuin ehkä tunnin, ja pyöriskelin rauhattomasti kaksi. Aamulla ei ollut morkkista (henkistä tahi fyysistä), ja tunnin päättäväisen heräilyn seurauksena valuin kotiin. Kotona katsoin tähtien sotaa, vaikka se vaatikin kolme yritystä. Puolitoistatuntia tehokasta tajupoislepoa ja klubille ihmettelemään alaikäisiä ja todistamaan Miken ja Andyn sekoilua. Setät olivat selvästi ahdistuneita sisätiloista. Kämppis rekrytoi jatkoille alepubiin ja dorikseen. Loppuillasta spuden tuolit todettiin petollisen kiikkeriksi, ja kävely saatanallisen typeräksi tavaksi siirtyä paikasta toiseen.

Mutta taas ollaan yhtä viikonloppua vanhempia. Näinhän nämä menee. Tämän viikon missio: viihtelle < 2 kertaa ja lenkille > 2 kertaa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.