IRC-Galleria

...joka askel murentaa asfalttia vähäsen. Jokainen lihassolu tuntuu ja on olemassa niin, ettei päähän mahdu yhtä ainutta muuta ajatusta. Päässä kohisee vain oma hengitys, ja sydän takoo niin, että se voisi murtautua ulos rintakehästä millä hetkellä tahansa. Hikihuokoset oksentaa kaiken viikkojen aikana kertyneen paskan ulos. Koko ruumis on niin elossa ja huutaa hallelujaa, vain koska saa kerrankin tehdä, sitä mitä varten se on olemassa.

Väsymys tulee hetkittäin. Reidet muuttuu betoniksi, asfaltti murentaa kantapäitä ja polvia, keuhkot on tulessa, ja syke takoo korvissa niin, että pää räjähtää. Ja sitten se menee ohi, kuin jokin tulppa olisi irronnut, ja taas lennetään ja lenkkarit syö asfalttia. Elossa.

Ihmiset tuijottaa.

Ei mussoo mittää vikkaa vikkaa vikkaa...

Hmm...

Sisko lähti. On se vaan surkeeta. Aina kun alkaa homma asettua normaaleille raiteille niin joko sen tai mun pitää lähteä. Me tarvitaan yhteinen kaupunki. Järjestettävä.

Ei mitään asiaa. Ei mulle kuulu mitään. Voi tuska tätä kuumuutta!!! Täten lupaan pyhästi, että tammikuussa, kun kämpässä on 16 astetta lämmintä ja kellarisuihkussa arktista, en valita. PAITSI että... en ole välttämättä tammikuussa täällä, vaan vaihdossa niin kaukana Tampereesta, että se ehkä heittää olemasta.

On se vaan niin ihana ajatus, että alle puolen vuoden päästä voisi muuttaa pois. Syksy voi olla ihan minkälainen vaan, eikä sillä oo väliä, kun voi ajatella, että kohta .... kohta ... lähden, taivaalta tähden, valitsen ja sitä seurailen.

Euforia.

Nyt voiki mennä hyvillä mielin nukkumaan. Hymynaama.

- Kaikki laivat (ja erityisesti matkustajat) Tallinna-Helsinki -välillä (ja miksei Helsinki-Tukholma -välilläkin) pitäisi upottaa mahdollisimman näyttävästi, ja ampua laukauksia tilanteen kunniaksi.

- DMBaar on henkinen kotini.

- Tallinna ei olekaan niin halpa kuin kuvitellaan.

- Toinen päivä lähtee parhaiten käyntiin viskillä.

- Kaksi päivää ei riitä mihinkään.

- Ilman untakin pärjää hyvin. Nukkuminen on nössöille.

- Minulle diagnosoitiin vamma, filantropia. Harmillista, eikä lääkityksestä ollut puhetta.

- Laajan empiirisen aineiston perusteella todettiin, ettei kamera ole eikä tule ikinä rakastamaan siskoa tai minua. Kiitos äiti tästäkin.

- Laivakalja on liian kallista myytäväksi. Arvo kasvaa eksponentiaalisesti, sitä mukaa mitä kauemmin sitä on raahattu.

- Kotiinki on kiva tulla.

Taas puhelu. Taas ohimoradio soittaa Covenantia. NUKUNUKUNUKU!!!

Onneksi se kesäloma loppu. Nyt jotain rutiineja ja aikatauluja kehiin, että loppuu tämä kesälomahullutus! Tänään esimerkiksi heräsin jo 9:28. Ja seuraavat neljä minuuttia mietin sitä, että miten on mahdollista, että kello oli herättämässä 8:30, ja kuitenkin herään vasta nyt. Muistan kaksi torkkua... sitten hetkittäinen virkoaminen 9:23 ja 9:26. Päättelin sitten, että kyseessä oli jokin häiriö aikajatkumossa, ja nousin ylös. Seuraavan tunnin söin pahaa leipää aamupalaksi, ja luin hesaria. Ekaluokkalaiset menee kouluun. Helsinkiläiset pelkää metrossa. Israelilaiset hävittää Libanonia maailman kartalta tulitauon kunniaksi. Amerikassa mieliosoitetaan TAAS Bushia vastaan. Maraton-juoksu on elämäntapa (NONI!! En maksa turhaan hesaria kun kerta muistan jotain vielä illallaki!)

Seuraavan puoli tuntia surffailin osuuspankin (ei vieläkään rahaa), yliopiston (ei vieläkän vaihtopaikkaa tai kursseja) sivuilla ja DMMB:ssä (aina yhtä kiva. Kyllä jotku ottaa DM:n vielä vakavammin kuin MÄ!) Seuraavat puolitoista tuntia tuijotin haastattelurunkoa vankkana aikomuksenai särmätä se kuntoon perjantaiksi. Loppujen lopuksi korjasin pari pilkkuvirhettä ja pyyhin parit turhat välilyönnit pois.

Koska tehokas graduilu ei nyt onnistunut, päätin lähteä kirjastoon. Mikähän vamma sekin oli, kun yleensä 3km tuntuu Badwaterilta, jos ei ole muuta asiaa kaupunkiin. Ja nyt kuitenkin painuin renkaat vinkuen ja parkkeerasin musiikkiosastolle vain todetakseni, ettei mitään kiinnostavaa ollut TAASKAAN paikalla. Poimin vanhoja tähtien sotia lohdutukseksi ja koukkasin yliopiston mikroluokkaan hengittämään akateemista ilmaa.

Kotona totesin taas poikkeaman aikajatkumossa, koska kaupunkiseikkailuun oli kulunut vain 52 minuuttia. No ryhdyin sitten pakkailemaan selviytymispakkausta huomiseksi. Yllättäen selvisin vajovalla repullisella...

Töihin vielä 2,5h. Kämppis rekrytoi katsomaan Fargoa, time well spent. Mitä mahtavia hahmoja!!! Ei yhtään statistia eikä parinminuutinmassakohtausmiestä... Onko tosi, etten ole katsonut ainuttakaan Coen-miesten elokuvista. Ladykillers meni läheltä, mutta taisi hävitä jollekin typerälle spektaakkelille. Korjattava heti!!

Ja lopultaki töihin!! Outoa. Kuinka kauan voi mennä sen saatanan hevin ottamiseen?!?! Entä yhden käytävän pahvinpoistoon?!?! Haistan passiivis-aggressiivista käyttäytymistä. Mjoo... olis voinu olla huonompiki kesäloman lopetus. Ei edes ihmiset tympiny, paitsi se yks lakimies, joka ei näköjään löydä muuta kauppaa, minne tulla aukomaan päätään.

Summa summarum: Ensimmäinen tehokas päivä kahteen viikkoon! Tästä lähin otan lomat rahana!

Eesti on myyyyy miiiind!!!

-ei kykene tekemään haastattelurungon eteen yhtään mitään, ja toivoo vain ettei perjantai tulisikaan.

-nukkuu koko päivän niin kuin ei olisi nukkunut vuosiin, ja toivoo, että kaikki maailman ihmiset katoaisi sillä aikaa.

-ihmettelee, että missä vaiheessa on menettänyt kaikki sosiaaliset taidot, joita ihmisten kanssa toimeen tulemiseen tarvitaan.

-ihmettelee, kuinka moneksi persoonaksi on kavereiden myötävaikutuksella jakautunut, ja kuka niistä on yleishyödyllisin.

-miettii, kuinka monta kertaa illan aikana pystyy kuulemaan "Sä oot sitte niin ihana!" ennen kuin pää räjähtää. Still counting...

-on onnellinen siitä että ylihuomenna saapuu moraalinvartija laittamaan jotakin rotia tähän hommaan.

-miettii, että onko vielä liian krapulainen tekemään massiveterapialenkkiä 25minuuttia täysiä + verryttelyt. Ehkä parin tunnin päästä...

-miettii, että onko mahdollista kuunnella DM:a liikaa.

-ihmettelee, että miten huomisesta työpäivästä voi selvitä hengissä.

-miettii, että jos on lamassa niin miksi ihmeessa on pakko vatvoa kaikkea.

-miettii, että olisi sittenkin pitänyt vaipua koomaan.

Yritin käydä lenkillä. MUTTA koska kävin maanantaina huvikseni kokeilemassa rullaluistelua parinkymmenen kilometrin verran niin olen nyt niin kipeä, ettei juoksusta tullut mitään!! ON SE SAATANA!! Älysin onneksi sen verran, etten lähtenyt väkisin tekemään 6 x 1km vetoja 3 minuutin palautuksella, kun reisien paikalla on SEMENTTIÄ!!!

No tämän maanantaisen älynväläyksen vuoksi siis istun TAAS tietokoneella edessäni kalja, ja yskin tupakin jämiä keuhkoista. Jos sitten pelais Spider-pasianssia VÄHÄN lisää!!

Ärrrrrrrrrrr.....

Örp.

Rakas päiväkirja, tänään matkasimme siskoni ja tämän poikaystävän kanssa kolmen ja puolen kilometrinä päähän katsomaan Matti-elokuvaa. Elokuva oli lähes nautittava sikspäkillä voideltuna.

Mutta loppuillasta tarkalleen 4:12 tapahtui outo juttu. Kuuntelin siskoni kanssa Covenantin One World One Sky-nimistä kappaletta kovin psykedeeliseen mielentilaan vaipuneena, kun yhtäkkiä kalloni halkesi, ja aivolohkojeni väliin kasvoi propelli. Tällä propellilla sitten suristelin enemmän tai vähemmän tasaisella kaasulla kolmisen kilometriä kotiin pysähtyen välillä kolmeksi ja puoleksi minuutiksi tupakille Juurikkarannan tienhaaraan.

Lisää EM-yleisurheilua huomenna.

Ja mummi tulee kylään!

Piiraa: Piiraa on laataamo, joka on piilotettu keskelle kuolevaa kuntaa, jossa kohta asuu enemmän poroja kuin ihmisiä. Piiraassa on tynnyrisauna, jossa voi saunoa sadistisesti akkojen kanssa, ja juosta alasti Jonkuun uimaan. Jongussa on aina vettä, vaikka olisi kuivin kesä vuosikymmeniin. Piiraassa on niin hiljaista yöllä, että korvat soi. Piiraassa voi olla takapihalla poroja. Piiraassa juoksen aina parhaat lenkkini, vaikka juoksumaastoja ei ole kuin tie Piiraaseen ja Piiraasta pois. Piiraassa on iso piha, ja muurikkapannu. Piiraassa on aina leikattu nurmikko. Piiraasta pääsee pois, jos haluaa (jos on ajokunnossa tai on rahaa tai tarpeeksi selvinpäin, että kykenee pyöräilemään reilun tunnin).

Äiti: Äiti on aina tehnyt makaronilaatikkoa, kun tulen kotiin. Äiti on ostanut kaapin täyteen ruokaa, ja normaalirasvaista Oltermannia, koska tytöt ei syö sitä kevytversiota. Äitillä on aina jäätelöä, ja äiti on aina ostanut karkkia. Äiti (tai sunnuntaina Isi) valmistaa aina ruokaa, ja siivoaa keittiön. Äitin kanssa voi keskustella Jane Austinista niin kauan kuin jaksaa. Äitiltä saa saunakaljaa, jos ei ole muistanut itse ostaa. Äiti on vihanen entiselle poikaystävälle, vaikka ei itse jaksa enää olla. Äiti tietää, että minä olen jo iso tyttö ja pärjään itsekin eikä huolehdi. Äiti ajattelee, että olen kaunein, ihanin ja lahjakkain!

Isi: Isi tervehtii aina "Tsaauuuuuu!!! Kuis Tampereen likka?" Isi opettaa kuinka irrotetaan pyörän rengas pyörästä, jotta puhjennut kumi voidaan vaihtaa. Isi uhraa omasta pyörästä sisäkumin, jotta tytön ei tarvitse käydä kaupasta ostamassa uutta. Isi ihmettelee miksei lauantaina viimeistään yheltätoista seiso taksi pihassa, ja tytöt tällää kunnan ainoaa (juntti)lihatiskiä varten. Isi laittaa kuivaa possua uunissa lapsille, ja paistaa muurikassa pekonisieniä, sipulia, perunoita ja maissia perheelle lauantai-iltana puolilta öin, vaikka elokuussa Piiraassa on jo saatanan kylmä siihen aikaan. Isi juo punaviiniä, vaikka ei tykkää siitä, koska lapset haluaa juoda lihan kanssa punaviiniä. Isin ei tarvitse välttämättä laulaa karaokea, jos lapset eivät sitä halua.

Kissa: Kissa luusuaa pitkin maita ja mantuja viikolla, mutta käy viikonloppuna, joka päivä, tarkistamassa, että onko tytöt tulleet kotiin. Kissan kanssa voi harjoitella kissakieltä. Kissan kanssa voi jutella mistä vaan. Kissalla on niin isot tassut, että joskus tulee mieleen, että onko sille tapahtunut mutaatioita, kun sille syötettiin viisi vuotta sitten koiran ruokaa. Kissa kehrää niin, että ikkunat tärisee, ja osoittaa kaikista selvimmin, että on tyytyväinen, että olen tullut kotiin. Kissa tulee kiehnäämään ja välittää. Kissa tulee niin lähelle nukkumaan, että sen karvoja saa syljeskellä suusta loppuyön.

Veli: Veli tulee aina ovelle vastaan, kun tulen kotiin. Veli kysyy ensin, että onko minulla mahatauti, ja kun sille on vastannut, että ei, niin sitten se halaa. Veli tietää ainoana, koko talossa, että mitä miltäkin metatiedottomalta videokasetilta löytyy. Veli tuo aina kaukosäätimen/puhelimen/kaljapullon, kun sitä pyytää, ja sanoo "Tässä rakas Anu."

Eilen olin supertehokas. Aamulla tiskasin kaikki tiskipöydälle aineellistuneet kipposet ja kupposet, sekä imuroin, että luutusin huoneeni kauttaaltaan. Joo tietokonepöydän takaa myös. Pyyhin pölyt, ja vaivan palkaksi sain kämppikseltä ruokaa. Seuraavaksi pyöräiltiin Hatanpään ja Arboretumin ja yhden vadelmajättiksen kautta metsoon. Metsossa lainasin vain hyviä kirjoja, ja hyviä elokuvia. Musiikkiosastolta sain lisää Musea ja jonkin verran Pink Floydia. Tähän asti kuulostaa hyvältä eikö.

Jatkossa homma alkaa jo ontua, ja lupaan, että meno pahenee loppua kohti siinä määrin, että päivän hyvät työt voi únohtaa. Seuraavaksi arvottiin terassi- ja pussikaljan välillä ja päädyttiin pussikaljalle Koskipuistoon. Mahtawa ilma ja hyvä seura istuskella. Osittain näistä syistä kaksi puolikasta kolahti ohtaan kuin metrinen halako. Siinä sitten pullojen tyhjetessä alettiin suunnittelemaan vierailua Dorikseen illemmalla. Ennen kotiutumista pyörittiin Koskikeskuksessa tovi. Yllättäviä flashbackejä sunnuntaiselta työpäivän irvikuvalta, kun tuntui että kaikki ihmiset tuijottivat, ja korvissa suhisi huolestuttavasti. Heräteostin uudet kengät. A-a-aaa, ei saa vielä heristää. Kengät maksoivat 19.90€ ja entiset avokkaani, joilla olen urheasti heilunut koko kesän nauravat sekä kantapäistä että varpaista, joten nielkää mahdolliset soimaukset.

Sitten sopivassa sumussa kotiin, jossa sitten naukkailtiin viskiä keittiönpöydän ääressä ja kuunneltiin musiikkia. Takki käännettiin yhteensä 7 kertaa, ja kaiken vatvomisen tulos oli, että päätettiin lähteä kaupunkiin. Kämppis ystävällisesti puki minut, joten lähtöhössäkkä meni petollisen kivuttomasti, ja vähän ennen kymmentä löysimme itsemme Passionista. Kamalaa väkeä ja kamalaa musiikkia, paitsi loppuvaiheessa. Pari bisseä myöhemmin siirryimme Doorikseen, joka oli täydellisen tyhjä, mikä ei ole aina huono asia: dj:t ja baarimikot ovat ihan läsnäolevien raukkojen omassa käytössä, ja tämän seurauksena illan musiikkitarjonta oli parasta pitkiin aikoihin. Joku voisi valittaa yksipuolisuudesta, sillä The Arkia ja DM:a tuli paljon!!! Jossain vaiheessa mopo lähti käsistä ihan täydellisesti, ja minusta kuoriutui ykkösluokan känniääliö, mutta kämppis onneksi ymmärsi hoitaa ymmärtämättömät kotiin nukkumaan.

Ja sitähän luulisi, että isotöisin homma känniääliön hoivaamisessa on tämän houkuttelemisessa ulos juottolasta, mutta eipä tämän känniääliön kohdalla. Noin puolimatkassa kotiin allekirjoittanut, toistuvasti vahingollisin seurauksin tankojuopumukseen syyllistynyt, ajoi ulos, kapealta, ja naurettavan mutkaiselta pyörätieltä silminnäkijöiden mukaan "pää edellä ja pikkuhousut vilkkuen". Pyörän etujarrut meni törmäyksessä jumiin, ja pyörä demokraattisesti päätettiin jättää siihen. Nolo humaltunut, joutui siis hoipertelemaan kävelleen kämpille, jossa tämä ilta lopulta päättyi jos ei onnellisesti niin ainakin päättyi.

Aamulla sitten känniääliö oli jättänyt riivattunsa, ja entistä nolompi ja ansaittua vähempikrapulainen tyttönen tassutteli pyörälleen, ja kantoi sen kotiin. Pari napakkaa vasaraniskua jarrulevyyn, ja uskollinen ratsu antoi anteeksi. Vielä kun saisi tehtyä rauhan itsensä kanssa. Joo lenkille illalla...

Kiitos ja kumarrus samarialaiskämppikselle.

P.S Ja kokeilkaa Henkien Kätkemää krapulaleffana, toimii paremmin ku lisko-disko!!!