Kuviksessa tänään oli sellanen tehtävä et piti kirjottaa tosta aiheesta. Joten mä vaan aloin kirjottaan. Ajatuksiansa on aina kiva kirjoittaa.
Yksin. Hiljaisuus, pimeys, ajatukset. Maailma on sinun ja sinä olen maailma. Rauha. Kukaan ei häiritse, ei käske, ei huuda tai sanoin satuta. Itse olet itsesi, ei kukaan muu voi sinun paikkaasi ottaa.
Sinun ajatuksesi, sinun valtakuntasi. Sinä olet itsesi valtias, ajatuksiasi sinä kontrolloit. Jos itket, annat kyynelten valua poskeasi pitkin. Jos naurat, annat naurun kaikua sydämmesi äänenä.
Yksinäisyytesi sinut varjoaa ja kahlitsee sinut itseesi, et voi paeta. Sydämesi tukahdettu huuto kaikuu kirkkaana, et voi sitä enää piilotella. Muiden katsoessa voit laittaa itsellesi naamarin. Voit esittää jotain, mitä et ole, voit peittää todellisen minäsi. Voit piiloutua maskin taakse, se suojelee sinua muiden katseilta. Mutta jälleen, petät itseäsi. Itseäsi et vain pysty piiloutumaan. Itsellesi et vain pysty valehtelemaan. Itseäsi et vain voi paeta. Ei, älä pakene.
Hiljaisuudessa kaikuvat hiljaiset sanat. Pimeydessä näet vain itsesi. Ajatuksesi paljastavat sinut. Ne tarkastelevat sinua. Kuka sinä olet, ne kuiskivat. Kuka sinä olet, ne vastaavat. Ei, älä valehtele.
Silmissäsi heijastuu olemuksesi. Olet yksin, olet turvaton. Kukaan ei sinua voi pelastaa totuudelta. Kukaan ei sinua voi pelastaa itseltäsi. Sinä olet totuus. Pimeys sen näyttää, hiljaisuus sen kertoo, ajatuksesi sen paljastavat. Totuus on sinun, yksinäisyys sen sinulle kuiskasi. Kuuntele sinä.
Nanné
