IRC-Galleria

Talven tuoksu vie minut kauas, paljon kauemmaksi kuin hetkeen.
Voi olla vaikeaa itsekkin käsittää, tunteiden kirjoa, hymyä, itkua.

Tyhmiä muistoja, hupsuja asioita, toiveita ja kaipuuta.
Löysin taas itseni kaipaamasta jotain sellaista mitä ei ole.

Huumaavaa unelmaa, hurmaavia hymyjä, tanssia ensilumessa.
Suudelmaasi kylmässä yössä. Niin niitä tarvitsen.

Silmiesi huume, hymysi kiihotti.
Luottaen kietouduin sinuun.
Niin se oli silloin.
Sitä minä tarvitsen, sydäntä särkeviä muistoja.



* it´s too late to apologize*

vihaan jokaista joka eteiseeni sulkeutuu
vihaan sitä joka laatikkooni kusee
vihaan jokaista joka roikkuu huulessani
vihaan sitä joka kynsii ihoni pilalle

Miksi kivität pilkkasi kivillä

Koskaan en halunnut oppia tuntemaan sinua
Antanut silloin en julkista suudelmaa

En saanut tänään sydämeni rytmistä kiinni

vaikka iloisesti sinulle taputinkin
Sirkuksesi ei ollut muita kummempi

Nyt jos rakastella saisin
Kietoa ympärillesi nyörejä

Riisuisin sinut juoksussani
Pyytäisin rakastelemaan kuin jotain toista

katso minua valossa
pimeässä peiton alla
kosketa kasvojeni piirteitä
elämän tekemiä uurteita

suutele minua silmäluomiin
suutele minua poskipäihin
maista elämäni makuja

kokeile sormillasi sormiani
piirrä ympyröitä navalleni
kierrä hiuksia niiden ympärille

kiedo kätesi ympärillesi
kuvittele minut
tunne muotoni
tunne tuoksuni

Muistatko minut lähtiessäsi?

tein tänään sadetanssin
sataisi sata sinua

ruokkisi nälkäni

Sadosta saisin tuhat siementä
ne kylväisin mustasukkaisuuden uriin

Rakkaus aaltoina ylitseni ajaa
Minä hukun mertesi syövereihin
Oman elämäni suuriin salaojiin

Taas se herra pilkkii
Nostaa pintaan viime hetkellä
Se antaa huopia, villasukat ja syöttää kalaa

Tuoksusi tuuli minusta riepotteli
Sateen huuhdellessa maskini

Tuhannen taalan kännissä
öykkäröin kotiportailla
Viereesi käperryn väsyneenä

Huominen huutaa ikkunassa
vilkutan sille varovasti

Potkin peittoni sivuun
eivät jalkani vielä jaksa toimia

Odottaa keittiössä valkoiset seinät
tänään piirrän niihin kukkia

Sukkasillani, kalsareissani
laulan, huudan ja hyppelen

Valkoista valkoiselle pensselilläni huidon
Rohkeuteni keränneenä

En odottaisi saavani nykyistä enempää,
mutta ansaitsisin paljonkin.
Sinulta, häneltä, mistä lie.
Ehkä tyydyn vähempään koska en osaa olla ilmankaan.
Rakastan sinua, rakastan häntä, meitä ja ajatusta.
Ehkä ne ei koskaan huomaa jos niille ei kerro.
Ei meistä siihen ole,
vain typerää unta.

kirjoitin sanoja sinuun,
viehkeitä, kauniita, kutkuttelevia.
Odotin niiden kai peittävän arvet,
mustelmat, haavaumat jotka katseeni sinuun polttaa.

rakastuin taas uudestaan, lupasi taivaan ja maan. <3