Tajuttoman raskas aina luopua kersoista.
Nyt ei ois ollu tapaamisoikeutta, mut pyysin et saisin mukulat, sain. Onneks niitten Äippä osaa ajatella lasten parasta. Nuorinta on ikävä. Hänen Äippänsä ei aattele aivoilla vaan tunteella ja lapsi kärsii. Hellyyttävää ja kauhistuttavaa kokea se ikävä erosta kun lapsi sen osoittaa, halaa, suukottaa ja nyyhkyttää kaulaan hiljaa "iskä mul oli kamala ikävä sua".
Niin sitä vaan eletään päivä kerrallaan, jokainen erikseen omassa tuskassaan.
Elämä ei ole.
Uusimmat blogimerkinnät
- Lapseni mun 02.04.
- Herkkuviikonloppu taas! 28.07.
- Voi ihanan kamalaa 29.04.
- Voi ei taas 22.04.
- Voi lapset 09.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (1)
-
▼
2007 (4)
- ▶ heinäkuu 2007 (1)
- ▶ huhtikuu 2007 (3)