IRC-Galleria

Kuinka miäletön viikonloppu taas! Tuo Nuorimmainen ei osaa kävellä vaan juoksee, siks sil oli kiire opetella kontiltaan ylös. Pelattiin fudista (oikeeta) ja juostiin, jummaliste me juostiin. Tais hervannan uudes lidlis olla porukal hauskaa... Tuo nappula osaa valloittaa ihmisten sydämet suorasukaisuudellaan ja välittömyydellään. Uskomattoman hienoa nähdä kuinka empaattinen ja sympaattinen ihminen tuosta Nappulasta kasvaa.

Oli sydäntäsärkevää jättää Nuorin äipälleen. Nyyhkytti kaulaan ja kuiski "iskä mul tulee ikävä sua, kauhee ikävä sua, millon tuut taas". Tulee siin raavaallaki miähel tippa simmuun kun tuntee lapsen sydämen sykkeen omaa vasten ja tuntee lapsen tuskan eron hetkellä.

Yks parhaimpia unilääkkeitä on kylläinen vauva rinnan päällä. Tunnet sen kiihkeän elämänsykkeen, kevyen tuhinan... Ok gyl se jossain vaihees puklaa mut onks sil välii? Unohtumattomia hetkiä josta on jo yli 5v.

Jo on kohta se eron aika. Sydän pakahtuu ja suru hiipii hiljaa jo nyt mieleen.
Tää on aina se kamalin hetki, pitää näyttää iloselta ja olla ilonen kun kaikil on simmut kosteena. Kamalinta se on illalla yksin kun on. Niin kaunis ja mieletön oli taas yhteinen viikonloppu mukuloitten kans! Oli tanssia, oli laulua, oli hyvää ruokaa ja naurua. Sillä sitä taas jaksaa pari viikkoa, pakko jaksaa.
Voi lapseni kuinka ihania olettekaan!

Tajuttoman raskas aina luopua kersoista.

Nyt ei ois ollu tapaamisoikeutta, mut pyysin et saisin mukulat, sain. Onneks niitten Äippä osaa ajatella lasten parasta. Nuorinta on ikävä. Hänen Äippänsä ei aattele aivoilla vaan tunteella ja lapsi kärsii. Hellyyttävää ja kauhistuttavaa kokea se ikävä erosta kun lapsi sen osoittaa, halaa, suukottaa ja nyyhkyttää kaulaan hiljaa "iskä mul oli kamala ikävä sua".

Niin sitä vaan eletään päivä kerrallaan, jokainen erikseen omassa tuskassaan.
Elämä ei ole.