IRC-Galleria

Yksin makaan pimeässä huoneessa. Kuulen vain piene lapsen hengityksen. Se ääni rauhoittaa,minulla on jotain omaa,kaunista,tärkeää kumminkin. Kaikesta huolimatta. Pieni suloinen poika. Toisessa huoneessa hiljaa nukkuu tyttö pieni. Pienen suukon poskelle annoin,pistin peitettä päälle,hyvät yöt toivotin jälleen. Ikävä jo nyt. Taas sain potkun päähän,ihmiseltä jota pidin elämäni tärkeimpänä,mun tukena ja turvana! Joka päivä se katsoi silmiin,sanoi rakastavansa,sanoi että olemme ikuisesti yhdessä,ettei ikinä voisi satuttaa minua. Että olisin tärkeämpi kuin mikään muu. Se kuva särkyi muutamassa sekunnissa. Maailmani muuttui. Nyt sattuu,suututtaa,ahdistaa,pelottaa,kiukuttaa,mutta ennen kaikkea olen pettynyt!kuinka hän saattoi tehdä näin,satuttaa näin paljon kaiken jälkeen?? Kertokaa minulle joku..