IRC-Galleria

Blogi

« Uudemmat -

ei oo helppoo aina ;)Sunnuntai 26.07.2009 02:22

Kyl se niin on ettei helppoo saa olla niinku missään asiassa.. Olis kiva kokea
joskus sellanen olotila et kaikki on vitun jees :D mut ei!!aina jotain.. On ne sit
parisuhde hässäköitä,ongelmia itsensä kans,ongelmia kanssa elävien kans,
paska fiilis muuten vaan,tai tunteet sekaisin.. Aina on jotain!!
Ja alkaa tuntuu siltä että menolippu mombasaan houkuttaa!!:D

voi PIPPELI!!!Torstai 21.02.2008 11:57


SE SIITÄ HYVINVOINNISTA!!!!!

Kuinka moni on sitä mieltä, että ilman miehiäkin pärjää???
Ollaanko me liian riippuvaisia niistä kusipäistä, jotka "tarkoittamattaan"
meitä loukkaa?Mä en vittu käsitä kyrvän omaavien ajattelu tapaa asoista!!

JO RUPEE PANTAA KIRISTÄÄ!!!

ETEENPÄIN.. sanon minä ;)Tiistai 19.02.2008 14:09

Onpa taas aikaa kun viimeks tänne mitään kirjottanu.. Hmm.. Kaikenlaista varmaan tapahtunut, ja hyvä et muistan eilisestä mitään!!;) Muuta ku päänsäryn ja iltalenkin jonka aikana palelin ihan liikaa!Mutta mutta, eteenpäin on aina mentävä. Se kaikki paha ja ahdistava mitä on ollut, on omalla tavalla kaukana menneessä. Kaikesta ei tietenkään eroon pääse. Eteenpäin yritettävä ja välillä tuntuu että 2m rautaseinät vastassa eikä niistäläpi mennä ); Mutta hullunlailla yrittää, toivoo, vaatii niin kyllä siitä aina kiertämään pääsee :) Pitäävaan muistaa, että mitä tahansa elämä eteen tuo, ja minne se vie, niin se on tarkoitettu. Meillä jokaisella on suunta johon kulkea ja ehkä joku joka kulkee myös mukana :) Rakastakaa toisianne, halikaa, antakaa pusuja ja muistakaa kertoa välillä että rakastatte <3

Elämän monet arvotMaanantai 23.07.2007 19:19

Eräs ihminen sanoin jokin aika sitten, että pistää henkisen hyvinvoinnin kaiken edelle.. Kaikki materia, näkyvä tavara, on pelkkää lisää onnelliselle elämälle. Ei ihminen tarvitse kauniita esineitä niin paljon kun annetaan ymmärtää. Ei ihminen tarvitse satoja ihmisiä ympärilleen tunteakseen olevansa elossa. Ihminen tarvitsee elämän kumppanin, kyllä, myös ne jotka kiven kovaa väittävät viihtyvänsä yksin ja pärjäävänsä yksin. Ihminen tarvitsee muutaman tärkeän ja läheisen ihmisen, ystävän, jaksaakseen elämän suurimmat surut ja tuskaisimmat olotilat, jonka kanssa juhlia elämän suuria hetkiä, onnistumisen tunteita. Ihminen tarvitsee katon päänsä päälle, jotta saa nukkua yönsä rauhassa, jotta saa vetäytyä elämän kiireistä omaan koloonsa, jotta tuntisi että on jotain omaa, itselle tärkeää. Ihminen tarvitsee terveytensä, jotta jaksaa kaiken edellä mainitun. Mihin ihmeeseen siis ihminen tarvitsee tavaraa, aina jotain uutta ja hienompaa ja kallimpaa kuin jollain toisella?Miksi aina ollaan kateellisia siitä, että jollain toisella on uusinta uutta olevia "muoti" vaatteita, tai isin ostama bemari, tai rahaa shoppailla päivästä toiseen. Minä olen vailla kaikkea sitä, jota todella tarvitaan, jota todella kaipaan ja haluan. On minulla kattopään päällä, vaikkakin se paikka tuntuu tuhoavan minua todella. Terveys on henkisesti vaakalaudalla, kun joka ilta täytyy itkeä itsensä uneen, ne ihmiset jotka ovat olleet minulle niin rakkaita, niin tärkeitä, tuntuu olevan kadoksissa. Ehkä siitä saan syyttää itseäni, ja ehkä voisin uudelleen punnita ystävyyden arvon. Eikä tuo elämän kumppani, jota joskus syvästi, intohimolla ja palolla rakastin, tunnu enää minulle oikeaksi. Verisesti loukattuna olen kadottanut ikuisuuden tunteen tuota ihmistä kohtaan. En kaipaa juuri nyt mitäänmuuta, kuin ystäviä,niitä elämän tosi rakkauksia. Ja henkistä terveyttä, jaksaa tämä myrskyisä elämä loppuun asti, ettei vain elämän liekki sammuisi liian aikasin.

Onnellinen.. Ainakin nyt <3Sunnuntai 11.02.2007 12:14

Nyt tuntuu että kaikki on hyvin. Pahat tunteet on nyt poissa ja hyvät tunteet tulvivat takaisin. Tunnen vahvan rakkauden ja toivon tunteen. Ehkä jopa vahvempana kuin aikaisemmin! Tahdon olla onnellinen ja rakastaa täysillä! Ehkä tästä alkaa loppu elämäni. Kaksi kaunista lasta,oma mies,terveys.. Olen kiitollinen siitä mitä minulla nyt on.

En halua tuntea...Tiistai 06.02.2007 20:37

Ku on sekaisin tunteista,ku mikään ei tunnu käyvän järkeen,kun ei voi toista ymmärtää.. Mitä tehdä? Kun itse sai potkun päähän,kun sydän itki verta,kun kyyneleet valuivat loppuun,kun halusi antaa anteeksi kaiken pahan.. Kun näytti tunteensa ja uskalsi rakastaa,mitä siitä itse sain? Enemmän tuskaa,enemmän ahdistusta,enemmän verta vuotavan sydämen,lisää teetettyjä kyyneleitä,lisää valvottuja öitä.. Kunpa en tuntisi!

Ohi on..Torstai 01.02.2007 01:40

Se taitaa olla ohi nyt. Kaikki se mitä sain,mitä halusin,toivoin,ajattelin.. Sitä ei taida enää olla. Kaikesta jää jäljelle vain rakkaus! Ikuinen sellainen. Ei toista samanlaista tule ikinä enää kohdalleni. Enkä haluaisikaan. Saan sentään pitää rakkauden.

Mitä vit....??Tiistai 16.01.2007 21:51

Just aamulla ajattelin että jos nyt yritän olla ajattelematta sitä kaikkea pahaa,sitä kaikkea mikä on nyt satuttanut,annan anteeksi ja yritän unohtaa,jatkan elämää eteenpäin,yritän olla onnellinen... NI EI HELVETISSÄ! Mä en enää ikinä luota miehiin!! Saatanan juntti meni tekemään jotain mikä laukas taas kaiken paskan!! Ja sit yrittää selittää etten saa ajatella asiaa niin ja rakastaa mua ym ym.. Mua vitut kiinnostaa enää mitkään selitykset. Aikuisen miehen pitäis tajuta mitä voi ja saa tehdä tollasen teon jälkeen.. Mut ei! Ihan vitun sama..

Tunteet on perseestä!Lauantai 13.01.2007 23:38

Mihin tunteisiin sitä voi luottaa?? Omat tunteet on niin sekasin,pää on täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta! Mikä on se tunne johon uskoa? Vai onks kaikki pelkkää arpa peliä,tehdään valinta ja odotetaan kuin käy.. Eihän sellanen nyt oo järkevää. Vaik eihän tunteiden kuulu olla järkeviä.. Kai? Huomenna ajatukset taas erilaiset ku tänää,tykkää,ei tykkää,tykkää,ei tykkää jne jne.. Perseestä!

Yksin.. Joko taas..Maanantai 08.01.2007 02:58

Yksin makaan pimeässä huoneessa. Kuulen vain piene lapsen hengityksen. Se ääni rauhoittaa,minulla on jotain omaa,kaunista,tärkeää kumminkin. Kaikesta huolimatta. Pieni suloinen poika. Toisessa huoneessa hiljaa nukkuu tyttö pieni. Pienen suukon poskelle annoin,pistin peitettä päälle,hyvät yöt toivotin jälleen. Ikävä jo nyt. Taas sain potkun päähän,ihmiseltä jota pidin elämäni tärkeimpänä,mun tukena ja turvana! Joka päivä se katsoi silmiin,sanoi rakastavansa,sanoi että olemme ikuisesti yhdessä,ettei ikinä voisi satuttaa minua. Että olisin tärkeämpi kuin mikään muu. Se kuva särkyi muutamassa sekunnissa. Maailmani muuttui. Nyt sattuu,suututtaa,ahdistaa,pelottaa,kiukuttaa,mutta ennen kaikkea olen pettynyt!kuinka hän saattoi tehdä näin,satuttaa näin paljon kaiken jälkeen?? Kertokaa minulle joku..
« Uudemmat -