IRC-Galleria

Mitä välii, älä vinee!
19.7.2006 23:58
Kukaan ei ole koskaan sanonut, että minun pitäisi kuolla pois. Ikinä minulle ei ole myöskään tokaistu, että "et viittis laittaa valoja päälle, nyt ei eletä 70-lukua".

Se on kuitenkin edessä: lapseni lähenevät murrosikää. On oltava valmis.

Amerikkalainen, edesmennyt komedienne Erma Bombeck sanoi aikoinaan, että vanhemmista tulee teini-ikäisten silmissä yhtä kiinnostavia kuin keittiön yleiskoneista. Bombeck kuvaili:

- Murrosikäinen lapsesi tulee kotiin, katsoo sinua silmiin ja kysyy, onko kukaan kotona.

Sen lisäksi, että teineillä on omasta mielestään lyömätön ironian taju, heidän fyysiset ruumiintoimintonsa hidastuvat. He nousevat kesäisin puolilta päivin, siirtävät kehonsa aamiaispöydän ääreen (ensin alavartalo, sitten ylävartalo) ja osoittavat heikkoja elonmerkkejä.

Et voi ikinä tietää, onko heillä nälkä. Nälkä "ei ole heidän päätettävissään".

Heitä pitää ymmärtää, sillä he ovat siirtymässä aikuisuuteen. He voivat olla järkyttyneessä mielentilassa. Ussanmaikka on saattanut kertoa juuri kesäloman kynnyksellä, että hän säästää itseään Jeesukselle ja on siis ikuinen neitsyt.

Ei sellaisesta heti toivuta.

Murrosikäisten elämä on "ihan"-elämää. Suurin osa asioista on "ihan sama". Sitten on myös "ihan hyvä".

Kun murrosikäinen pitää luokassa esitelmän ja muut arvostelevat sen, opettaja voi kirjata 28 kertaa "ihan hyvä". Murrosikäisille myös kuuluu aina "ihan hyvää" - jos on siis pakko vastata niin typerään kysymykseen.

Ja aina joku urpo kysyy.

Turussa neljätoistavuotias tyttö istui lääkärin vastaanotolla. Lääkäri - teinipoikien isä itsekin - jutteli kesästä ja kysyi, mitä tyttö on tehnyt, mitä on tullut puuhailtua. Teini katsoi äitiään. Siis niinku mitä? Sitten hän katsoi lääkäriä hitaasti, kurtisti kulmiaan ja selvensi:

- Ai siis koska. Ai siis nyt vai?

Lääkäri katsoi äitiä ja viestitti, että samassa veneessä ollaan. Onneksi kumpikaan ei erehtynyt mielistelemään tyttöä oman aikansa antiikkisilla heitoilla, kuten "faijas oli kun sua teki", "housuissas on" tai "mä kerron susta äidille".

Murrosikä on elämänvaihe, jolloin aikuisten tekemiset eivät kiinnosta. Se osoitetaan lisäämällä verbaaliseen viestintään ns. teinisoundi eli vokaalien liioitteleva venyttäminen. Sävy on halveksivan säälivä.

- Älääääää taaaaaaas jaksaaaaaa.

Tälle sairaudelle on vain yksi parannuskeino: aika. On kuitenkin selvää, että tulevaisuudessa evoluutio surkastuttaa teinien jalat ohuiksi tikuiksi. Heidän suunsa kasvavat salamipitsan muotoisiksi, ja korvat venyvät niin, että isoimmatkin kuulokkeet mahtuvat korvalehtien sisään. Peukalot kasvavat kaksi kertaa isommiksi ja vaihtavat paikkaa.

Teiniä juttu ei naurata:

- Mitä sä heität, kiviäkin kiinnostaa.

Eli jos kiviäkin kiinnostaa, niin ei siis kiinnosta pätkääkään. Evvk, ihan sama, mitä välii, älä vinee (valita)!

Ei siinä voi itse kuin huudahtaa OMG (oh my god) tai LOL (laughing out loud) ja todeta, että teinin musta t-paita, jossa lukee Violent Femmes (väkivaltaiset naiset), on kerrassaan upea.

Se on bändi, urpo.