IRC-Galleria

Kuinka suomalainen olet?Maanantai 11.05.2009 20:58


[x] Molemmat vanhempasi ovat suomalaisia.
[x] Olet syntynyt Suomessa.
[ ] Sukunimesi päättyy -nen tai -la/-lä.
[x] Tunnet vähintään viisi ihmistä, joiden nimi on Matti/Pekka/Juhani/Liisa/Susanna/Elina.
[ ] Sinun nimesi on Matti/Pekka/Juhani/Liisa/Susanna/Elina.
[ ] Olet alkoholisti.
[x] Olet ollut masentunut tai tunnet vähintään viisi ihmistä, jotka ovat (olleet) masentuneita.
[ ] On suuri mediatapahtuma, kun joku ulkomaalainen B-julkkis mainitsee kotimaasi.
[ ] Sinulle "rusketus" tarkoittaa sitä, että erottuu lumihangesta.
[ ] Olet äärettömän kiinnostunut ulkomaalaisten ajatuksista kotimaastasi.

Tähänastinen tulos: 4

[x] Pidät hernekeitosta ja tiedät, mihin viikonpäivään ja jälkiruokaan se kuuluu yhdistää.
[x] Rakastat suklaata ja/tai salmiakkia.
[ ] Rakastat ruisleipää.
[x] Olet ostanut nakkikioskilta makkaraperunat.
[ ] Olet tapellut nakkikioskin jonossa.
[ ] Juot kahvia useamman kupin päivittäin.
[x] Syöt perunaa melkein joka päivä.
[x] Itsenäisyyspäivää kuuluu viettää sytyttämällä kaksi kynttilää ja katsomalla, kuinka presidentti kättelee julkkiksia kaksi tuntia. :D
[ ] Muistelet vieläkin vuoden 1995 jääkiekkomaailmanmestaruutta.
[ ] Muistelet vieläkin, kuinka Aino Acktén lausuma "aja hiljaa sillalla" valittiin kauneimmaksi lauseeksi Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.

Tähänastinen tulos: 9


[ ] Sauvakävelet.
[ ] Kuuntelet raskasta musiikkia.
[ ] Seuraat formula 1:tä ja/tai mäkihyppyä.
[x] Marjastat ja/tai sienestät.
[ ] Sinulla tai perheelläsi on kesämökki.
[x] Juhlit juhannusta.
[x] Puhut ulkomaalaiselle väkisin englantia, vaikka tiedät tämän ymmärtävän suomea. Toisaalta puhut ulkomaalaiselle suomea, vaikka tiedät, ettei tämä ymmärrä.
[ ] Sinusta suurin osa lauluista, jotka eivät ole mollissa ovat huonoja.

Tähänastinen tulos: 12


[x] Sinulla on jotain Marimekon valmistamaa.
[x] Sinulla on jokin tuote, jossa on Marimekon Unikko-kuosi.
[x] Sinulla on Iittalan/Arabian/Hackmaninastioita/keittiötarvikkeita.
[x] Luet Aku Ankka -lehteä.
[x] Rakastat Muumeja.
[x] Tasavallan presidentistä puhuttaessa puhutaan "siitä," lemmikkimarsusta puhuttaessa puhutaan "hänestä."
[x] Sinusta järvet eivät ole eksoottisia.
[x] Tiedät, että aamulla ei kuulu puhua.
[ ] Odotat, että vihreä valo vaihtuu, vaikka kadulla ei olisi yhtään autoa.
[x] Sinusta on ihan tavallista ettet kävelyllä törmää yhteenkään ihmiseen.

Tähänastinen tulos: 21


[x] Sisällä on liian kylmä, jollei ole vähintään 20 °C.
[x] Ulkona 20 °C on liian kuuma.
[x] Alle 65 °C sauna on kylmä.
[x] Ulkona voi olla ilman pipoa pakkasella.
[x] Tiedät ainakin viisi eri tyyppistä lunta tarkoittavaa sanaa.
[ ] Jos muukalainen hymyilee sinulle, oletat hänen olevan humalassa tai ulkomaalainen.
[ ] Sinulle 'eurooppalainen' tarkoittaa ihmistä, joka on Länsi-Euroopasta, muttei Pohjoismaista.
[x] Hiljaisuudet keskustelun lomassa kuuluvat asiaan, eivätkä häiritse sinua yhtään.
[ ] Pyydät anteeksi, jos olet minuutinkin myöhässä.
[x] Ymmärrät, että "m" tarkoittaa "kyllä," "nngg" tarkoittaa "ei" ja "mnt" tarkoittaa "huomenta."

Kokonaistulos: 28

Kerro kokonaistulos kahdella, niin saat suomalaisuusprosenttisi.
Otsikoi muistiinpano "Olen -tuloksesi-% suomalainen!"




oon vaan 56% suomalainen :D

:DDMaanantai 11.05.2009 20:26

17.5.
Paris here I come!! :DD

13.8.
Ei malta odottaaaaa!!! xDDD
Ja takasin en tuu ennen kuin on pakko :D

Joku rajaMaanantai 11.05.2009 20:21

A/N: Tällä kertaa teksti oli äikän työtä varten... :D Ainut hauska osuus siitä työstä. Tehtävä oli siis muuttaa joku runo/laulu proosaksi ja tälläisen mä väänsin PMMP:n laulusta Joku raja.
Hope ya like it!! :D


▫▫▫Joku raja▫▫▫

Makaan hiljaa paikoillani ja kuuntelen vaimeaa kuorsaustasi. Päätäni särkee inhottavasti. Tunnen kuinka kesäiset aamuauringon säteet tunkeutuvat verhon raosta ja paistavat suoraan silmiini. Puristan silmiäni tiukemmin kiinni. En haluaisi herätä, olen liian väsynyt. Käperryn kerälle yrittäen vältellä itsepintaisia säteitä.

Lopulta luovutan ja nousen istumaan. Vilkaisen sinua ja ähkäisen kun kipu vihlaisee hartioitani. Makaat mahallasi kiertyneenä tiukasti peiton ympärille. Pidät siitä kiinni kuin elämäsi riippuisi siitä. Huokaisen hiljaa toivoen, että pitäisit minua joskus noin tiukasti, mutta hellästi sylissäsi. Nousen, nappaan muutaman vaatteen maasta ja hiivin hiljaa ovelle, sillä en halua herättää sinua. Käännät kylkeäsi oven narahtaessa, muttet herää. Ethän sinä ikinä herää ennen kymmentä kun sinulla on vapaapäivä.

Tiputan vaatteeni oven viereen ja raahustan keittiöön. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, pitäisi kai käydä kaupassa. Teen itselleni kupillisen pikakahvia. Eteisestä kuuluu postiluukun rapinaa ja pian tömähdys postin pudotessa sisään. En vaivaudu hakemaan sitä, siellä on kuitenkin vain läjä laskuja. Väsyneenä mietin eilistä ja huomaamattani teen jo toista pikakahvi kupillista. Suutuit taas eilen jostain, mitä en enää muista. En ollut edes yrittänyt paeta, sillä se yleensä vain pahentaa raivoasi. Kyynel vierähtää poskelleni ja tahtomattani värähdän muistaessani kuinka kipeästi rullalle käärimäsi sanomalehti läjähti kasvoihini.

Juon jo kolmatta kupillista pikakahvia, eikä turta väsymys ole kadonnut mihinkään. Huuhtelen kupin ja menen suihkuun. En halua katsoa peiliin, sillä jäsenissäni viipyvä kipu kielii alastonta vartaloani peittävistä mustelmista. Kuuma vesi lieventää hieman aristavia lihaksiani. Puen makuuhuoneen ovella olevan vaatemytyn päälleni kiinnostumatta niistä. Pesen hampaat, mutta jätän meikkaamatta. En halua nähdä kasvojani peilistä.

Nousen bussiin, joka kiertää torin kautta. Kello ei ole vielä kahdeksaakaan, mutta tori ympäristöineen kuhisee jo elämää. Pankin lähistöllä seisoskelee kärsimättömiä vanhuksia odottamassa pääsyään tallettamaan vähiä ropojaan säästötileilleen. Voisi luulla, ettei niillä olisi kiire, sillä mitä muuta vanhuksilla on kuin aikaa? Hyppään pois bussista yhtä pysäkkiä liian aikaisin ja kävelen hitaasti kohti rantaa kiertäen ainakin puoli kilometriä pitemmän reitin kautta sairaalalle. Pukukopissa huomaan olevani jälleen viimeisenä paikalla. Pitäisi kai vaihtaa yövuoroon.

Vaihdan ylleni työvaatteet ja väännän reippaan kestohymyn kasvoilleni. Hymyn takana olen kuitenkin täysin rikki. Menen hämilleni jokaisesta hankalammasta kysymyksestä. Näitä tällaisia päiviä on jo liikaa. Kuljen kuin robotti ympäriinsä tajuamatta kunnolla, mitä ympärilläni tapahtuu. Jokainen särkevä solu minussa huutaa sinua lopettamaan. Vannon itselleni jos lyöt vielä kerrankin, niin minä tapan sinut. Isken jollain niistä lukuisista tavaroista, millä sinäkin olet minua hakannut.

Muistan vielä hämärästi kuinka joskus pienenä enkeliksi pääseminen oli tärkeä päämäärä. Äiti neuvoi pysymään tiukasti taivaan tiellä. Enää en välitä. Mitä sitten vaikka en pääsekään taivaaseen? Ei kai ikuinen pimeys ja kadotus voi olla niin paha verrattuna kidutukseen kanssasi? Eihän siellä tarvitse edes muistaa nimeään tai menneisyyttään.

Lounaalla ne kysyy mustelmasta poskellani: ”Taasko se äijä hakkasi sua?” Nyökkään hiljaa ja käännän katseeni. ”Miksi sä kestät tota kaikkea? Mikset sä jätä sitä paskiaista ja lähde?” Vastaan etten tiedä. ”Etkö sä tajua, että on parempikin tapa elää? Sun oma vika kun jäät tuollaiseen.” Säälivät katseet tuijottavat selkääni, kun kävelen pois. En osaa vastata niille, koska en tiedä vastauksia itsekään. Pelkään tietämättä mitä pelkään. En ole nainen, en yhtään mitään – kidutettu eläin häkissä.

Matkalla kotiin mietin lopettaisitko jos olisin mukavampi. Jos näyttäisin kauniimmalta ja leipoisin useammin? Rakastan sinua vieläkin, vaikket enää ole se sama mies kuin ennen. Se mies, joka muisti syntymä- ja vuosipäivät. Se mies, joka ei hakannut…

Avatessani ulko-oven huudat olohuoneesta jotain ruuasta. En kuuntele vaan menen pesemään kädet. Sinä kävelet vessaan kädet nyrkissä ja naama irvessä. Sanon jotain, väistän ja juoksen kuin sumussa keittiöön. Minua suututtaa oma heikkouteni. Seuraat perässä, tartut olkapäästäni kääntäen minut ympäri. Et huomaa kädessäni olevaa veistä.

Suljen silmäni ja hengitän raskaasti. Kun avaan ne, ulkona hämärtää jo. Napsautan huoneiston kaikki valot päälle ja kävelen mitään näkemättä suihkuun. Väännän suihkun päälle. Kylmä vesi valuu päälleni turruttaen aistini. En huomaa itkeväni.

Sinä et huuda enää koskaan.
Vaahteran lehti



Tuuli suhisi puiden latvoissa saaden ne huojumaan kevyesti. Toisinaan maahan leijaili kauniita syksyn värjäämiä vaahteran lehtiä. Ne laskeutuivat pehmeästi maahan peittäen kostean nurmikon hitaasti alleen. Oli ensimmäinen päivä pitkiin aikoihin kun ei satanut. Auringon kultaama vaahterametsikkö suorastaan hehkui kaikissa punaisen ja keltaisen sävyissä.

Läiskis. Loiskis. Pieni lapsi loikki iloisena vesilätäköstä toiseen pitkin kuoppaista hiekkatietä. Hän oli punaisissa kumppareissaan ja keltaisessa auki roikkuvassa sadetakissaan aivan kuin pieni vaahteran lehti. Kaunis, pieni vaahteran lehti, joka unohtuu leijailemaan kohti maata ilman huolen häivää ikuisuudelta tuntuvaksi hetkeksi. Kuravettä roiskui joka puolelle läiskittäen keltaisen sadetakin ruskeille laikuille. Lapsi ei sitä huomannut vaan jatkoi iloista pomppimista ja pyörähtelyään kohti vaahterametsikköä.

Metsikössä hän vihdoin pysähtyi paikoilleen ihailemaan upean väristä lehvästöä. Katsellen ylöspäin hän pyöri hitaasti paikoillaan. Pieni lehti leijaili häntä kohti. Lapsi kohotti kätensä kohti lehteä napaten sen kiinni ilmasta. Hetken verran lapsi vain katseli kämmenellään lepäävää kirkkaan keltaista, silti kuitenkin hieman punareunaista lehteä. Hän siveli sen röpelöistä reunaa pienellä pehmeällä sormellaan.

Kauempana metsikössä vanha hopeinen auto luisui vauhdilla mutkaan lennättäen soraa tietä reunustavien vaahteroiden päälle. Mieletöntä vauhtia kaahaten se luisui uuteen mutkaan. Yhtäkkiä sen eteen ilmestyi jostakin pieni lapsi keltaisessa sadetakissaan.

◊◊◊◊◊

Käppyräinen likaisen ruskea pyöri maassa tuulen mukana. Vaahteroiden rungot natisivat valittaen. Kaikkialla oli synkkää ja ruskeaa. Kaikki iloisen kirjavat lehdetkin olivat kadonneet. Jäljellä oli vain kylmä yksinäisyys ja pimeys odottamassa talven saapumista.

Pitkään mustaan takkiin verhoutunut nainen käveli pitkin kuoppaista hiekkatietä kohti vaahterametsikköä. Käsissään hän piteli pientä polttamatonta kynttilälyhtyä. Saapuessaan metsikön reunaan hän seisahtui. Henkäisten syvään nainen astui oksistojen alle. Tuska ja kaipaus loistivat hänen silmistään kirkkaina. Kävellen hitaasti eteenpäin nainen katseli ympärilleen, toivoen ettei olisi tullutkaan tänne. Haavat sydämessä olivat vieläkin syvät.

Kapean hiekkatie kaartui tiukaksi mutkaksi. Nainen pysähtyi paikoilleen. Siinä se oli. Pieni, valkoinen risti tien vieressä. Hän avasi kynttilälyhdyn kannen kaivaen samalla taskustaan tulitikkurasian. Hetken hän raapi turhautuneena tikkuja, kunnes viimein yksi syttyi. Varmistettuaan, että kynttilä ei sammu heti, hän sulki kannen ja kyykistyi laskemaan sen pienen valkoisen ristin eteen. Ristin, jonka pieneen metalliseen laattaan oli kaiverrettu vaahteran lehti.

-Tiistai 03.07.2007 16:04

12.8. c'est le moment de vérité!

Ikäsi suklaamatematiikan avullaSunnuntai 26.11.2006 21:59

Älä huijaa ja katsele vastausta lopusta ! Vastaaminen kestää vain noin minuutin.
Laske sitä mukaa kuin tehtävä etenee...
Älä katsele loppulausetta ennen kuin olet laskenut kaiken !
Et tule katumaan ajankäyttöäsi ja laskemisen vaivaa, tämä on hauska tehtävä !








1. Montako kertaa viikossa mielesi tekee suklaata ? (luvun tulee olla suurempi kuin 0 mutta pienenmpi kuin 10)


2. Kerro valitsemasi luku kahdella


3. Lisää 5


4. Kerro sitten se 50:llä (odotan tässä että saat päässälaskun toimimaan !!)


5. Jos olet jo juhlinut synttäreitäsi vuonna 2006, lisää 1756. Jos syntymäpäiväsi ei ole vielä ollut, lisää 1755.


6. Vähennä nyt luvusta syntymävuotesi (nelinumeroinen vuosiluku)



Tulos on kolmenumeroinen luku. Ensimmäinen luku kertoo montako kertaa viikossa haluaisit suklaata.



Seuraavat kaksi lukua kertovat ...



Ikäsi !!



2006 on ainoa vuosi jolloin tämä toimii. Joten lisää tämä päiväkirjaasi ja haasta ystäväsi vielä tämän vuoden aikana.

[Ei aihetta]Sunnuntai 22.10.2006 16:00

1. Keneltä on puhelimessasi oleva vanhin viesti?
- kamulta nimeltä maiju

2. Millä sanalla alkaa puhelimesi toinen viesti?
- joko

3. Rakastatko 7. viestin lähettäjää?
- sannis on ihan kamu vaan

4. Mihin sanoihin päättyy 10. viesti?
- mistäs oot tulossa ku kerran junalla oot matkalla?

5. Montako saapunutta viestiä sinulla on?
-51

Mene vastaamattomiin puheiluihin.

1. Onko vastaamaton 1. sinun paras ystäväsi?
- ei oo

2. Onko vastaamaton 4. sinulle sukua?
- ei oo

Mene puhelimen perustilaan, mitä näet?
- 12:46, katti logo, akkulopussa, tolpat, valikko-teksti

Mene uudestaan saapuneisiin viesteihin.

Vastaa kysymyksiin kertoen viidennen viestin lähettäjästä. Älä kuitenkaan paljasta hänen nimeään!

Minä vuonna henkilö on syntynyt? 1992
Onko hänellä ollut jo syntymäpäivä tänä vuonna? ei
Ovatko hänen vanhempansa eronneet? eivät
Entä mitä he tekevät työkseen? hoitavat maatilaa kait
Voiko hän luottaa sinuun? Kyllä!
Luottaako hän? juu

Oletko seurustellut kyseisen henkilön kanssa? en tod
Onko hän sukua sinulle? ei
Oletteko ystäviä? hyviä ystäviä
Asuuko hän samalla paikkakunnalla kuin sinä? - kyllä :)
Missä tapasitte? uimakoulussa joskus 9 tai 10 vanhoina
Onko hänellä kuvia galleriassa?ei
Onko sinulla yhtäkään hänelle omistettua kuvaa? emt.
Onko hänellä sisaruksia? - on
Haastoiko hän sinut tekemään tämän kyselyn? ei


kiertoon menee:
H-enna
_kukkis93_
Theonin1

..Maanantai 14.08.2006 20:33

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli,
ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta.
Vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla iha mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.
Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä,
mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

...Torstai 03.08.2006 17:26

|Maisu| sanoo (13:46):
Mä en oo lukenu yhtään kirjaa koko kesänä Mut mä oon lukenu sanomalehtee Nyt mä oon sivistyny, ja hyvin ylpeä itsestäni
ExotiQue CréatuRe sanoo (13:46):
oikeij hjuva
ExotiQue CréatuRe sanoo (13:47):
mä oon lukenu jotain yli 10 kirjaa joka on kaukana mun tavoitteesta
|Maisu| sanoo (13:47):
Apua
|Maisu| sanoo (13:47):
Senki hullu luku-toukka
ExotiQue CréatuRe sanoo (13:48):
ei nyt sulla meni ihan pilalle sun käsityksewt
ExotiQue CréatuRe sanoo (13:49):
ensikski en oo lukutoukka, vaan ihan tavallinen ihminen
ExotiQue CréatuRe sanoo (13:49):

|Maisu| sanoo (13:50):
Ootpas No ainaki hullu sä oot
ExotiQue CréatuRe sanoo (13:51):
ehei, ei se niin oo, katsos kun ihminen ei voi olla hullu vaan ehkä hieman todellisuuden tajun menettänyt immeinen ei sen kummepaa. tosihn mun tapaukses mun todellisuuden taju on tainnu olla jo pitempään taju kankaalla
|Maisu| sanoo (13:52):
No okei, niin sitte..

Rakkautta ja LoitsujaSunnuntai 16.07.2006 01:33

A/N olen pahoillani tästä kirjoituksen kamalasta hitaudesta. olen ollut kamalan kiireinen ja kadotin inspiraationi täydellisesti hetkeksi... no joka tapauksessa saisinko pikku pikku kommentteja teiltä ihmiset??


Luku 2. Dracoko puhuu syvällisiä?

Hermione käännähti ympäri ja katsoi virnuilevaa Malfoyta silmiin. "Oliko sinulla jotain asiaa, vai miksi seisot siinä?" tyttö kivahti, koska häntä ei todellakaan kiinnostanut puhua Dracon kaltaiselle paskiaiselle.

"Äläs nyt suutu, minua vain rupesi ihmetyttämään, miksi sinä istut täällä tuulessa ilman takkia?" Malfoy kysyi yllättäen Hermionen täysin. Miksi Malfoy tuollaista ihmettelee? Hän mietti ihmeissään, eikä tiennyt mitä olisi vastannut pojalle.

"No, en jaksanut hakea sitä Rohkelikkotornista ennen tänne tuloa", hän mutisi vastaukseksi, "Olisitko nyt vaan kiltti ja jättäisit minut rauhaan? Minua ei todellakaan huvita juuri nyt puhua sinun kanssasi." Hermione käänsi katseensa pois päin Dracosta, sillä hän ei halunnut todellakaan nähdä pojan ylimielisiä kasvoja ollenkaan. Itse asiassa häntä ei kiinnostanut nähdä ketään juuri nyt. Hän tiesi, että hänen reaktionsa Harryn ja Ginnyn suudelmasta oli ollut hieman liian ylireagoiva, mutta ei voinut sille mitään, että käyttäytyi juhlimisen jälkeen harkitsemattomasti.

Draco ei sanonut mitään, eikä tehnyt elettäkään poistuakseen, mikä ärsytti Hermionea entisestään. Poika istahti Hermionen viereen ja alkoi nakella kiviä järveen. He istuivat pakoillaan sanomatta sanaakaan toisilleen pitkän aikaa kunnes Draco yllättäen alkoi kertoa, miksi hän oli tullut järvelle kävelemään.

"Isäni lähetti minulle vähän aikaa sitten pöllöpostia, jossa kertoi, että hän aikoo heittää minut pihalle kotoa koulun loputtua, ellen minä ole hankkinut itselleni vaimoa", hän sanoi hiljaa jättäen Hermionen kuuntelemaan ihmeissään.

"Isä saa jatkuvasti kaikenlaisia päähänpistoja, mutta tämä on kaiken huippu. Sillä minua ei todellakaan huvittaisi mennä kenenkään kanssa vielä naimisiin", poika jatkoi katse tiukasti maassa, "Tosin eipä minulla mitään paikkaakaan ole, jonnemenisin koulun loputtua. Työtä nyt toki saisin taikaministeriöstä, mutta isä uhkaa olla auttamatta minua suhteillaan työssäni etenemisen."

Hermione katsoi kummastuneena Dracoa, miksi poika halusi kertoa hänelle tämän ja pitäisikö hänen vielä vastatakin tuolle ylimieliselle moukalle? Ja kuvitteliko hän vain, vai oliko hän kuullut Malfoyn äänessä jotain syvällistä? Hrrr, kun täällä on sitten kylmä! Olisi pitänyt ottaa se takki mukaan.

"Toisaalta eipä minun tulisi ikävä kotiin, vaikka isä heittäisikin minut pellolle kartanostamme", Draco jatkoi vieläkin katse maassa, "sillä isä ei todellakaan ole koskaan kaivannut minua sinne. Suurimman osan kesistäkin hän on itse poissa kotoa ja minä vietän aikaa joko yksin tai äidin kanssa, mutta äitikään ei ole kovin kiinnostunut minusta. Hän on nimittäin jäänyt heroiiniin koukkuun. Aika outoa sinänsä, että minulla, jolla luullaan olevan täydellinen koti ja ainoasta pojastaan kiinni pitävät vanhemmat, onkin vain iso tyhjä kartano ja piittaamattomat vanhemmat."

"Ai jaa. Voi sinua. En olisi todellakaan uskonut, että asia onkin oikeasti noin. Olen todella pahoillani sinun puolestasi", Hermione sanoi myötätuntoisesti ääni kylmästä väristen. Silloin Draco katsahti Hermionea, jonka kädet ja huulet sinersivät jo hivenen.

"Herranen aika, sinähän sinerrät! Ota minun takkini nyt heti", Draco huudahti yllättävän isällisesti, mikä sai Hermionen hämmästymään taas kerran Dracon käytöksestä. Mikä ihme Malfoyta vaivaa? Ensin hän tulee ja istuu vieressäni, sitten jo kertookin kamalasta kohtalostaan. Ja nyt tyrkyttää jo omaa takkiaan minulle. Hemmetti, ei kai hän ole ihastunut minuun? Ei, ei se voi olla mahdollista. Mutta miksi hän sitten piittaisi minusta pätkääkään, jos hän ei olisi ihastunut minuun? Hänhän on haukkunut minua jo vuosien ajan kuraveriseksi.

Draco riisui takkinsa ja työnsi sen Hermionelle. Tyttö katsoi häntä aivan hölmistyneenä, mikä sai Dracon hymyilemään huvittuneesti, sillä monikaan ei ole saanut tuota kaikki tietävää tyttöä hölmistymään. Hän pujotti hieman liian ison takin tytön ylle ja katsoi syvälle tytön manteli-silmiin. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt tuollaisia silmiä. Noin ruskeita ja surullisia, mistä tuo suru sitten johtuikin.

Hermione tuijotti takaisin totisin ja surullisin silmin, kääntämättä katsettaan. Lopulta hän ei kuitenkaan kestänyt tuijottaa noihin jäänharmaisiin silmiin, joista kuitenkin löytyi jotain vallan odottamatonta. Dracon katse oli täynnä täysin hänen tavoilleen vierasta tunnetta, nimittäin rakkautta. Tämä jos, mikä aiheutti Hermionessa entistä enemmän hämmästystä, eikä hän siis vastustellut yhtään, kun Draco otti kiinni hänen leuastaan, suuteli hellästi ja pitkään häntä siinä järven rannalle.

Silloin Harry marssi erittäin vihaisena puun takaa paikalle, näyttäen siltä kuin olisi seurannut jo jonkin aikaa kaksikon tekemisiä. "Hermione, vaikka minä humalassa suutelen Ginnyä, niin pitääkö sinun heti juosta toisen pojan syliin? Ja vielä Malfoyn syliin?" Harry huusi naama punaisena, "Vai epäiletkö, etten rakastaisi sinua tarpeeksi?"

"Harry, luuletko tosiaan, että minä vain katson sivusta kun sinä jo melkein panit sitä lutkaa? Toisin kuin sinä, minä vain kiitin Dracoa siitä kun hän antoi minulle takkinsa,kun taas sinä ja se huora imeskelitte toisianne todella antaumuksella! Luultavasti jatkoitte siitä vielä kun minä poistuin paikalta, että turhaan väität minun juosseen Dracon syliin", Hermione kiljui takaisin naama yhtä punaisena kuin Harryllä.

"Ai, kutsutko sinä jo tuota mokomaa vitun hilleriä oikein etunimellä? En todellakaan olisi uskonut sinulta. Ja minusta ei todellakaan näyttänyt siltä, että sinä olisit antanut hänelle vain pikku pusun. Ehei, ei todellakaan. Ensinnäkin jos et itse huomannut niin tuo helvetin nilkki suuteli sinua suoraan suulle, käyttäen kieltä ja te imeskelitte toisianne varsin pitkään", Harry karjui syljen roiskuessa suusta.

"Ketä sinä nimittelet ja miksi?" Draco sanoi uhkaavalla äänellä, "Minä en tietääkseni ole mikään vitun hilleri saatikka sitten helvetin nilkki. Niin kuin sinä olet." Hänen erittäin lihaksikkaan ja mahtavan näköisen vartalon joka ikinen lihas näytti pullistelevan, kun hän uhkaili Harryä. Hermione huokaisi, sillä hän tiesi, mitä seuraavaksi ehkä tapahtuisi.

"Niin varmaan, näpit irti minun tyttöystävästäni senkin paskiainen!" Harry sähisi Dracolle hampaittensa välistä. Samalla hän kaivoi farkkujensa taskusta taikasauvansa ja kuiskasi: "Aloitatko kaksintaistelun ilman adjutanttia?"

Nyt Dracollakin oli jo sauva esillä ja hän heitti takaisin: "Sinä kuolet Potter! Ja turha kuvitella, että minä olen siepannut sinun pikku tyttöystäväsi, jota sinä niin selvästi petät. Kunniakas mies ei todellakaan käyttäydy tuolla tavoin, ja sellainen minä olen."

"Kidutu! Senkin saatanan paska!" pääsi Harryn suusta, punaisen valon välähtäessä. Draco väisti loitsun taidokkaasti huispauksessa kehittyneiden lihaksiensa avulla.

"Hahhah Potter. Tuollaiset on helppo väistää. Et ole tainnut paljon langetella anteeksiantamattomia kirouksia. Ai jai ei sovi tuollaisen homo-rehtorin lemmikin tyyliin. Tainnutu!" Draco huusi, mutta Harry ehti sukeltaa maahan ennen kuin loitsu osui. Hän pomppasi kuitenkin pystyyn salamana ja tarttui Dracoa kurkusta.

"Sinä et hauku Dumbledorea! Mitä sitten vaikka kävinkin hänen luonaan yksityistunneilla?" Harry kähisi naama punaisena, Dracon yrittäessä potkia häntä munille samaan aikaan kun kuristi toista poikaa.

"Riittää!" Hermione kiljui. Kumpikin poika katsoi tyttöä ihmeissään, Harry tukistaen Dracoa ja Draco Harryn jalkaa purren. "Olette kumpikin syvältä! En tarvitse kumpaakaan. Ja mitä Harry sinä ja Dumbledore teittekään niillä yksityistunneilla?" tyttö tuijotti hetken poikaa itkun punoittaneilla silmillään ja juoksi pois.