IRC-Galleria

Vaihto täällä Luulajassa on alkanut hienosti! Kahden viikon "nollajakso" on nyt ohi ja virallinen koulu alkaa huomenna. Tämä tarkoittaa, että enää ei tarvitse koulussa tai kårhusetin bileissä kulkea nollakyltti kaulassa. Myöskään bileitä yms aktiviteettejä ei enää ole joka ilta, vaan joskus saa myös nukkua.
Ikävä asia on se, että varmasti yksi elämäni hienoimmista ja ikimuistoisimmista jaksoista on nyt ohi ja paluu arkeen tapahtunee hitaasti seuraavan viikon aikana. Onneksi muistot eivät haihdu niin nopeasti ja uudet ystävyyssuhteet toivottavasti kestävät pitkään.
Uudessa kaupungissa pyöriminen, luokan kanssa tehdyt rastitehtävät, Kåren, nurmikolla kilpaillen vietetyt iltapäivät, kÅren, juhlapäivälliset, Spexs näytelmä, Capsin pelaaminen,kåren, plussat nollakyltissä, kitaransoitto, rannalla makailu,kilpaa huutaminen, grillailu,kåren, kotibileet vaihtareiden kanssa, foxtrotin alkeet, lukuisat prepartyt niin koululla kuin kotona, pedacocklap, kåren, juomapelit, laulaminen ja vielä kerran kåren. Kahteen viikkoon on mahtunut niin paljon.

Peter, Pierre, Anja, Malin, Ida, Hanna, Bayren, Niko, Maiya, Reeta, Birger, Muhamed, Ouli, Alex, Pierre, Maria, Linda, Silas, Mikael, Oula, Danne och Carolina. Pieni pinnan raapaisu niistä lukemattomista ihmisistä kenen kanssa viimeiset päivät ovat kuluneet.

Nollaperiodi loppui tänään virallisesti Spexs näytelmään illalla. Ennen esitystä försare - tutorit näin suomalaisittain - ottivat pois haalarit joissa olimme heidät oppineet tuntemaan. Samalla lähtivät myös aurinkolasit sekä hatut, joiden alle hiukset oli piilotettu. Samalla katosivat tutuiksi ja turvallisiksi kokemamme ohjaajat ja aivan uudet ihmiset, opiskelijat kuten mekin, tulivat esille. Kuinka paljon silmien ja hiuksien piilottaminen ihmisen ulkonäköä muuttaakaan!
Viimeisessä tapaamisessa hilpeys tästä muodonmuutoksesta jäi kuitenkin sen tiedon alle, että nämä meillä niin tutut ihmiset olivat jokainen työskennelleet yhtenä iltana normaalivaatteissa Kårenissa meidän kenenkään sitä tajuamatta. Viimeisen naurun saivat siis lopulta, itseoikeutetusti, loistavat tutorimme. Itse kuulin saaneeni yhden siiderin ja myös takkini narikasta Dannella. Otin naurun nöyrästi vastaan. :D

Pari tuntia sitten otin esiin Saran läksiäisbileisiini tuoman Ystävienkirjan. Luin muutamia kirjoituksia siitä ja liimasin osan saamistani kuvista oikeisiin kohtiin. Älä siis huoli Sara, kuvat löytävät tiensä paikalleen. :) Vaikka aika täällä onkin ollut hienoa ja olen tavannut ihania ihmisiä, niin monesti mietin, että vieläkin mieluummin olisin jakanut nämä kokemukset
teidän kanssanne. Teitä ei kukaan voi korvata! Onneksi joulu tulee nopeasti vastaan ja osan kerkiän näkemään Lobin yhteydessä. Tänne ovat kaikki tervetulleita! "Näkkäriä" on kova ikävä.

Vi ses, ta sköt om dig!

- Jykä