Ulkonäköön ihastutaan, sisimpään Rakastutaan. Mutta jossei eka pysty ihastuu, miten pystyis myöskään Rakastuu ? Pinnallisuus täytyy osaa ottaa vastaan. Pinnallinen saa olla. Mutta sekin että kauneus on katsojan silmissä, jokaisella on oma makunsa, joten kukaan ei tässä maailmassa oo yksin. Varmasti jokaiselle on joku jonka silmissä on kaunis.
Jokainen vastaan tulija ei voi olla se oikea. Vedessä on kaloja, maalla on ihmisiä. Elämä ei rajotu pelkkään yhteen paikkaan, sitä on joka puolella.
Kaikilla meillä on varmasti hetkensä jolloin tuntee olevansa yksin, mutta täytyy osaa katsoo elämää suuremmin silmin. Elämä on kaunista, ei sitä pidä hukkaan heittää vaan jokaisesta hetkestä opetella ottaa kaikki irti. Mistä sitä tietää milloin on se viimeinen päivä ? Yksin oleminen ei ole paha asia, vaan siitä täytyy osaa nauttia. Jossei pysty Rakastamaan itseään, kuinka pystyisi Rakastaan myös ketään muuta ? Itselleen täytyy osaa antaa arvoa ja tuntea olonsa hyväksi omana itsenään. Ihmiset latistaa tosiaan huomauttelemalla virheistä. Miksei antaa jokaisen vaan elää omalla tavallaan. Eikö muka milloinkaan saisi olla enään itsekäs ilman että se tekee ihmisestä pahaa ?
Kunnon psykologista tekstiä, mutta oikeesti, älkää ihmiset antako elämän talloa vaan ohjatkaa sitä ite! :)