IRC-Galleria

Ajoittain sitä miettii mihin suuntaan tää maailma ja oma elämä kulkee... Kuinka sitä haluais jakaa kaiken toisen kanssa ja olla lähellä... Tuntuu ettei tunteet riitä mihinkään suureen... haluaisi sen saman fiiliksen kun silloin nuorena kun ekaa kertaa ihastuu ja rakastuu, ne perhoset vatsassa kun toinen koskettaa tai katsoo. Ne sydämmen lyönnit ja punan kasvoilla kun tuntee toista kohtaa jotain isoa ja suurta.. Miks ei enää saa niitä kutituksia kun katsoo tai toinen koskettaa, muuttuuko sitä vaan liian kyyniseksi kun elämä menee eteenpäin... Koskahan se oikea löytyy... Olisi niin ihanaa tuntea toisen lämpö ja tuntea kun toinen sulkee syliinsä ja tuntee olevansa turvassa kaikelta pahalta.. mutta pystyykö sitä sittenkään luottamaan toiseen niin paljon että päästää niin lähelle.. Pelkää et ne vanhat arvet raastetaan auki ja sattuu.. Mut kai se elämä vaan menee niin...

Tänään löysin uuden ihanan musiikki kokemuksen.. Ilta mennyt kuunnellessa Reamonnia, aivan mahtavaa.. Kiva maata sängyllä ja kuunnella hyvää musiikkia, koira tuhisee vieressä ja tuntuu et kaikki on vihdoinkin hyvin, vaikka silti osa tai pala musta puuttuu.. Se täydentävä pala jonka joku vei kauan sitten kun en sitä oikein osannut käyttää... Kuka sen toisi takaisin ja mut täydentäisi yhdeksi...