menneisyyden harhoista saavuit tuhoamaan kuihtuvaa unelmaa... haavat taas viiltyy käsivarsiin, saa minut hymyilemään....tunnen. verenpunainen haava kaunis kuin sinun unelma kipuna ranteissani... et ymmärtänyt...heräät...kylmyys lähelläsi.. otat minut lähellesi ja koitat lämmittää,viileä tuuli kulkee päältämme...katsot silmiini.. ne ovat jo sokaistuneet tähän maailmaan ,nyt vain kuolevan näen.. sydän pysähtyneenä keskeyttää verenkierron ja tekee minut itsekseni. kylmyys...luiset käsivarret tarraavat kiinni kuolevaa.. kuiskaa.. kaipaan .huuruinen vastaus lasiin maalautuu.. .anteeksi. mielessäin vain kipu .. viha... varmuus jonka sanoit minulle... se on ohi.entinen.