IRC-Galleria

Olen rakastunut. Elämiseen. Kaikkeen. Vaikka kuinka tuntuisi että on tylsää, niinkuin tänään, niin miksi en rakastaisi tätä koska se kuitenkin tapahtuu, ja ainoastaan kerran.
"Kerran kaikki tapahtuu ensimmäisen kerran. Kaikki taphtuu kerran toisensa jälkeen. Kaikki tapahtuu vain kerran, tietenkin tapahtuu."
Juha Itkonen osaa kirjoittaa, ja niin etten taas malttaisi laskea kirjaa kädestäni. Hassua, löysin kirjan päähenkilöstä jo muutaman ensimmäisen luvun aikana samanlaisia piirteitä kuin itsestäni. Jotain ihan epäolennaista, miten se istuu tai miten se piilottaa suunsa kaulahuivin taakse. (mä teen kaikissa kuvissa aina niin)
Melkein vaikea lukea sitä kirjaa, kun haluaisin itsekin kirjoittaa juuri sellaista tekstiä. Sen tyyli lähentelee jossain kohdissa samanlaista kielikuvaryöppyä, josta äikänope mulle kirjoitti vihjaavan kysymyksen "tyylikästä?" Rajoittaako käsitys tyylikäs vapautta kirjoittaa juuri siten, millä tavoin mielestään saa asian parhaiten ilmaistuksi? Eikö se ole mielipidekysymys? Ihailen sitä, että voi sanoa asian kertomatta sen syvintä olemusta heti. Kaiken ei tarvitse olla valmiiksi kuorittua, joskus kerroksia joutuu poistamaan useamman ennenkuin pääsee asian ytimeen, eikä se välttämättä ole kaunis.

"One day I'll fly away
Leave all this to yesterday
Why live life from dream to dream?
And dread the day when dreaming ends"

Lennän vielä jonain päivänä Japaniin. Se on unelma. Suurin sellainen. Ja tulen toteuttamaan sen. Tiedän sen. Se tuntuu juuri nyt taianomaiselta, hetkeltä jonka tahdon kokea jonkun erityisen ihmisen kanssa. Sitä se tulee myös olemaan sitten joskus. Taika ei katoa, koska olen jo rakastunut siihen paikkaan, minun ei tarvitse rakastua siihen uudestaan, eikä rakkaus koskaan katoa. Se voi muuttaa muotoaan, sen kanssa voi joutua taistelemaan, mutta minun rakkauteni ei ikinä katoa. Maailmanrakastaja ne sanovat.

Tahtoisin tehdä paljon asioita. Tuntuu että voisin elää juuri nyt täysillä. Kevääntulo tuo energiaa, en aamulla nuku kun herään auringonvaloon ikkunassani. Liikaa ajateltavaa.

Mä muistan kun sä sanoit sen jotenkin et, "susta ei tunnu nyt siltä, mutta sitten sä kaipaat sitä tunnetta, vaikka itkisit tai nauraisit, niin silti se on jotain ihanaa, muistelet myöhemmin sitä ja hymyilet."

"So quietly she lays and waits for sleep
She stares at the ceiling
And tries not to think"

edit. typoilin näköjään aika hirveästi. korjattu.