IRC-Galleria

Tuukka arvostelee mp3 tiedostojaanMaanantai 22.01.2007 02:47

Piuhat ovat paukkuneet sinisinä siitä lähtien, kun Konala siirtyi internet-aikaan. Levyjä on haalittu järjettömien impulssien seurauksina. Kaamosmasennus, liika kahvi ja nurkan takana vaaniva hulluus suovat oivallisen mallinuken, jonka päälle pukea ajatuksia uusista mp3-tiedostoista tietokoneellani.

Vesa-Matti Loiri - Ivalo
Vesku meni lymyilemään porojen ja tonttujenkin hylkäämään Ivaloon ihan varmaan vaan napsiakseen konjakkia ja muistellakseen hyvää aikaa ennen sitä yhtä paskinta Uuno leffaa. Oisko ollu Uuno Turhapuro & Sormuksen Ritarit. Levypormestarit oli kuulemma soittanu Veskulle, että "pistetään studio sinne puskaan ja annetaan rahaa enemmän kun Pahoista Pojista, vaikka lopputulos jäiskin yhtä surkeeks", jo tässä vaiheessa V-M jää kiinni valheesta...ei kukaan soittele Ivaloon/Ivalosta...ei siellä oo ikinä kenttää. Oli miten oli, kitaran ja humalaisen pianistin sai Vesku avukseen. Kun Johnny Cash eristäytyi tekemään omaa joutsenlauluaan, se kaato koko sielunsa siihen levyyn, kun Vesa-Matti Loiri eristäyty olemaan ihan vaan keskenään Veskun kanssa tunturissa, levy-yhtiö kaato Vesan nielusta koko pohjois-Suomen konjakit, ja lopputulos on aikalailla sama. Munasilleen asti riisutut radiohitit, kuohuvat eläke-ikäisen näyttelijän kurkusta sellaisella tunteella, että arjalaisellakin on lupa itkeä. Pauli Hanhiankka & Perunapotun Tästä Asti Aikaa -viisu käännetään Esson baarin jasso-haiden tunnarista Teboililla örisevien "joskus mulla oli auto ja bensaa" eskojen teemaksi. Tehosekoittajan joskus raiskaama Hetken Tie On Kevyt saa vihdoin ylpeytensä takaisin Vesa M Loirin piestessä raiskurit ja kustessa ruumiiden päälle. Hieno lahja vanhalta viinaanmenevältä ikonilta meille, radio Novan kasvateille.
Uuno on numero yksi.

Downstairs - Coward Constrictor Cries For Chivalry EP SEKÄ Shotgun Hullabaloo EP
Ensinnäkin täydet viisi peukkua heruisi jo levyn ja biisin nimien takia. Haulikko Hulabaloo ja We've Got Cobras On Our Organs. Nerokasta. Emmä tiiä näistä sälleistä oikein mitään. Disco Ensemblen kanssa heittäneet keikkaa ja aika Anal Cunt menolta näyttäsi toi touhuaminen, mutta musiikki on ottanut niin vahvan varaslähdön ennalta mainituilta, että on varmaan jo menossa Huittisissa asti. CCCFC:n aukaiseva Flames On Pretty Spain on paras tutustuttamis-biisi ikinä, kertoo loistavasti mitä tuleman pitää. Biisi koputtaa ovelle kun jätkä lojuu darrassa sohvalla. Vedät bokserit vaosta, laahaat ovelle ja kysyt "kuka siellä?", vastaus kuuluu "Downstairs, saatasko tulla sisään?". Kun alat vääntää lukkoa auki, Flames On Pretty Spain potkaisee oven saranoilta, lyö sorkkaraudalla naamaan, jatkaa riehumista huoneistossa ja jättää sinut hölmistyneenä janoamaan lisää tätä pahoinpitelyä. Heti seuraava Wet From Sucking Cones näyttää, että sama räjähtävyys saadaan toimimaan hieman melodisemminkin. Jopa hieman herkäksi menee hommat kun Shotgun Hullabaloolla Mom, I've Got an Alibi antaa hetken pelätä, että DE on saastuttanut Downstairsin klamydiallaan, mutta NÄ-ÄH, meno on ihan yhtä tykkiä eikä nouse tuhanpäiväisiin aarioihin ja hanibani höpinoihin. Kumpikin levy on dynamiittia. Nuoren bändin etuihin kuuluu se, että vaikka soiton vauhti on helvetin kipakkaa ja ankaraa, saadaan se kuulostamaan siltä, että pojilla on hauskaa. Hyväntuuliset ja energiset lätyt on Downstairs saanut kasaan (nää piti ihan käydä poistamassa levyhyllyyn). Nosturissa huhtikuussa Hero Dishonestin ja Sick of It Allin kanssa. Hyvä on tämä. Kuuntele sinäkin se.

Raised Fist - Sound of the Republic
More like Sound of the Rectum! Ei vitun Reiska saatana mikä perärööriroope. Ennen tää oli semmosta että Raised Fisti ku myllytti nii ei ollu epäilystäkään mikä yhtye soittaa, nyt pitää ihan winampista tarkistaa että oonko mä muka ladannu jotaki Staindia ja Creediä tänne. Brutaalius on tehny tilaa melodiselle fiilistelylle. Oisivat vaikka alottaneet jonkun sivu-projektin...vaikka Lowered Foot, jossa oisivat päässeet ilmasemaan näitä tukahdutettuja kaipuita lapsuuden sadepäiviin ja äidin pullien tuoksuun. Tai menneet johonki runopiiriin. Ihan paska. Nojoo, kai tässä vielä on sitä samaa tatsia, mutta kyllä huonoon suuntaan ollaan menossa. KUKA TÄTÄ MOPOA AJAA?

Tally Hall - Marvin's Marvelous Mechanical Museum
Suosittelen joka iikka tylleröiselle ja pojan palleroiselle. Letkeetä ja monipuolista poppiskamaa. Caragerokkia, vivahdus folkkia, skata, ennaltaodottamatonta räppäystä, Tally Hallilla on kaikkea. Hienoiten lätyllä toimii taustalaulanta. Se ei vaan tue päälaulajaa vaan toimii omana instrumenttina. Tämmösen kun ois MC Hammer keksiny eikä vaan pistäny ukkoja huutamaan "OO-OOO-OOO-OOO-OOO" nii se pyöris vieläki käteisessä. Levyn anti vaihtelee simppelin kuuloisista ja veikeistä The Bidding, Banana Man ja Wellcome To Tally Hallista suruisenvetoisiin studiokikkailuihin Just Apathyyn ja Hidden In The Sand. Ei välttämättä ihan pitkäkestoisin levy sanoitusten jäädessä melko tyhjäksi, mutta todellakin aika feel-good lätty. Ei poista vitutusta, mutta edistää varmasti jo valmiiksi hyvää mieltä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.