IRC-Galleria

"Runous on ansa, mielisairaalassa paljon tilaa. Varokaa! Runonne surettavat teitä, mutta huvittavat meitä... niin kuin psykopaattiset muusat."

---

"Ette te ole hullu, olette vain onneton. Niin, ja originelli. Ennen vanhaan ihmiset tahtoivat olla originelleja, nyt he eivät tahdo mitään niin kovasti kuin olla normaaleja. Yksi hulluuden muoto sekin, tai hölmöyden."


- Eeva-Liisa Manner -


~~

Galtsupäiväkirja on kohdallani melkoisen iso vitsi. Harmi, että ihmiset eivät usein ymmärrä sitä. :E Journaliin saa avaimet pyytämällä.

--

pressure builds 'til it breaks the dome
you can build a house you can't build a home

and it's a fool who believes love is bred in the bone
and there's no guarantees that you won't get stoned

--

Maanantai oli paniikkikohtaukselleni otollinen päivä.
Paniikkikohtaukseni nauttii pelottelemisestani, siitä, että elän varpaillani viikkotolkulla.

--

En odota mitään muuta kuin järvien lämpenemistä.

Sitä että uin keskelle järveä ja sukellan pohjaan, syvemmälle kuin pinnan alle. Syksyinen, jo vähän viilennyt järvi pimeässä yössä.
Sitä, miten tunnen veden painon kehoni päällä, puristava paine keskellä pimeyttä, se, joka ruttaa keuhkoni kasaan ainakin kuvitelmien tasolla.

Jään keskelle vettä, nestettä, pinnan alla, keuhkot tyhjänä ilmasta. Kun minua jo rusentaa, koen pienen klaustrofobisen tunteen pimeässä vedessä, potkaisen itseni viimeisillä voimilla hengittämään keuhkoni täyteen ilmaa. Keuhkot pihisevät, verisuonet täyttyvät tuoreesta verestä, sydän hakkaa peläten pysähtymistään.

Jään kellumaan veden päälle, tuijotan hämärää taivasta. Vesi tuntuu lämpimämmältä kuin pitkään aikaan ja usva nousee ylös, ilma tuoksuu raikkaalle. Uin hetken päästä kohti vaaleana rannalla loistavaa kylpytakkia.

--

Parasta on se, että minulla on jotain, mitä odottaa.

"Jos minua pelottaa, hän soittaa, jos minua janottaa, hän hikoilee; ennennäkemätöntä, pyyteetöntä antamista. Jos minä otan, hän antaa. Jos minä kävelen, hän rientää vastaan. Jos minä lähden, hän tulee takaisin. Hei, sitä täytyy kokeilla. Hyvä ajatus."

- Claire Castillon

Ida sanoo:
ay
O_O
en usko
tai hä
mitä vittua
miks vitussa hä
hm

Ida sanoo:
se oli semmone pehmeä
ja ihana
sillä oli kiva nenä
semmonen ylimääräinen
siis semmonen
ja imin sitä aina xD
sitä nenää
ku se oli semmonen
ja se oli ihan ruskea :D
ja mua harmittaa ihan hirveesti ku sitä ei oo enää

what can i possibly say?
i guess that i miss you, i guess i forgive you
i'm glad you stood in my way

--

Palaan aina Coheniin, kun koen pahinta eksistentiaalista kriisiäni.

Ihminen voi antaa kaiken anteeksi,
se on vain tahdon asia.

Minä tahdon, yritän sanoa,
en vain tahdo tarpeeksi

Piirrä viiva paperille, siitä se lähtee
Piirrä toinen, jos ensimmäinen ei ole hyvä

Jos et uskalla piirtää ensimmäistä viivaa,
ota sivellin ja yritä sillä.

Älä yritä, sanoit,
tee vain
älä mieti mitä tai miten

Vaan kun en edes uskalla koskea kynään

--

yes, and thanks, for the trouble you took from her eyes
i thought it was there for good
so i never tried

--

Tukehdun
haluan tämän ulos.

i was born in the goodness of grace

and because of faith
because of courage
because of forgiveness

all my mistakes have become masterpieces

and there comes a time
you must stay in the moment
while your heart's still bleedin'

and there comes a time
when you must walk away
though your heart's still beatin'.

Joskus pysymättömyydentunteestakin haluaa päästä eroon. Kaikkeen kyllästyy, fiksut sanovat. Minä en ole ikinä uskonut siihen.

Silti minut täyttää kumma nostalgia, jota en ole kokenut aikaisemmin. Pystyn päästämään kaikesta irti helpommin. Samalla rakennan seittejä taaksepäin.

Ilman koossapitäviä voimia olisi paljon helpompaa olla. Ihan kuin haluaisin eroon itsenäisyydestänikin.

En kuunnellut päivänavausta. Kuulin sivukorvalla lauseen "mitä lähemmäs pääset, sitä sokeammin lyön". Pysäytti. Tärisin muustakin kuin kuumeesta.

--

Pitkänä viikonloppuna perehdyin valokuva-albumeihin. Harmittaa, kun nykyään niitä ei synny. Mitään hienompaa ei ole kuin vakavasti tehty, sommiteltu valokuva-albumi. Sellaisia Mathilde harrasti Québecissä: maalasi väriin, kirjoitti runoja, piirteli, kertoi valokuvien taustoja. Joskus minäkin ehkä.

Näin valokuvissa oman itseni, mikä oli varsin pelottavaa. Menisin naaman kohdalta tällä hetkellä parikymppisenä naimisiin menneestä tädistäni. Nauroin hämmennyksestä ääneen, kun näin omat kasvoni hunnun sisällä. Sen jälkeen tuli puistatus.

Seuraavana vappuna teen jotain ihan muuta kuin katson valokuvia.

joskus pyöritin puukkoa selässäsi
eiväthän haavat aukea?
tuntuihan se pahalta?

---

tekisi mieli kirota saamattomuuttani, mutta ei kai se auta.

water on every side
there's a dead spot in my eye

--

like someone called my name
but i didn't care to look that way
i just fixed my eyes into the crowd
it'd have been strange to turn around