IRC-Galleria

ma ihan oikeasti starttaan taman.

(Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.)

1. oon ihan kamala hamsteri. saastan esimerkiksi kaikki kauniit lehtikuvat joita tulee eteen. oikeastaan ihan kaiken, mita tulee eteen. kaikella tekee aina jotain. tama ihastuttava huoneistoja tayttava tapa sai alkunsa jostain varhaislapsuudesta, kun askartelin taideteoksia ja syveni, kun swappailin. nyt en enaa oikeastaan edes tieda mita niilla teen, mutta kummasti niita on kanadassakin keraantynyt .___. ja tokihan kaikki kouluvihkot jne on pakko saastaa myos, mutta niille on hyva antaa selitys - "niita on hauska lukea myohemmin".

2. kaikille asioille, mita laitan suuhuni, on erityinen syomisjarjestys tai -mekanismi. kaikilla on toki omat tapansa (domino- tai oreo- !) keksien, mandariinien tai murueskimoiden syomiseen, puhumattakaan kuivatuista taateleista ja viikunoista, mutta mina olen vienyt taman homman taiteenalaksi. isan mielesta minun appelsiininkuorimiseni perusteella minut voitaisiin ottaa patologilinjalle saman tien.

3. taa on vakavaa: minulla on viha-rakkaus -suhde teini- ja naistenlehtiin. niissa ei ole ikina mitaan minulle sopivaa, mutta luen niita silti, mika taalla kanadassa on oikein puhjennut kukkaansa. niissa on jotain niin naiivin hullunkurista, ettei niille voi olla kuin nauramatta. lempilehtikahvilassani, jonka kaikkia myynnissa olevia lehtia saa lukea ilmaiseksi, on eras kiva tarjoilija, joka aina kay moikkaamassa ja vaihtamassa pari sanaa. sen mielesta mina olen ihan sairas taman jenkkicosmopolitan-villitykseni johdosta. jossain vaiheessa se istui seuraankin ja me repeiltiin sitten kahdestaan jollekin mika on tanaan in -tasoiselle jutulle. ja joo. tykkaan kovasti joidenkin naisten- ja nuortenlehtien taitoista. jotkut ovat oikeasti taideteoksia, jotkut vahemman taideteoksia. ja niin, ne kuvat! oon ostanut joitain lehtia (jotka ovat suhteessa juttujen tasoon arvokkaita) ihan vain jonkun kuvan takia, "tuon mina viela haluan piirtaa". sairasta, mutta totta.


ma jatkan kun keksin viela. ja haastan sit jotain kans.

pakkaus
buu_
Futuh
uuli
Daedolon

oon aina ollut sita mielta, etta mulla on ihan mielettomankokoiset kadet ja jalat. ainakin isommat kuin kellaan muulla. ma nyt vaan oon sattunut syntymaan hassuihin mittasuhteisiin: ylipitkat kadet ja jalat, kammenet ja jalkaterat.

eilen alex (se kivoinkivoin niista rastapojista) ja m-j (kivoinkivoin tytto) vertailivat toistensa kasia ja ne tulivat tulokseen, etta alexilla on tyttokadet. marie-joëllella on normaalit kadet ja alexilla, jolla pitais olla miehiset kadet, oli suht samankokoiset. ajattelin, etten kehtaa nayttaa poikakasiani mutta kun uskalsin laittaa kammenen alexin katta vasten, huomasin, etta mulla oli melkein puolta pienempi kasi kuin silla.

kiitos matthieu. poika istui mun selan taakse jollekin risalle tuolille ja nojaa mun tuolin selkanojaan niin, etta sen olkapaat on mun olkapaita vasten. nyt tuntuu jo paremmalle.

ehka ma uskallan, todennakoisesti en. ma halkean. ma en voi en pysty en kehtaa ja jatkan ja halkean. todennakoisesti uskallan kotiin ennen sita. ehka. mulla ei oo ikava kotiin mut ma en vaan kesta tata.

olin koko viikonlopun masentuneempi kuin olen ollut pariin kuukauteen. helpotti vahan, kun paasin kouluun turvaan. kuulostaa tyhmalle, mutta taalla on parempi olla ja edes joku, joka aina valilla osoittaa kiinnostuksen merkkeja.

haluaisin kosketuksen. ihan millaisen vaan, pelkan hipaisun olkapaalla tai jonkun silittamaan hiuksia. halaus olisi liikaa pyydetty. mulla on niin tyhja olo.

oon 49 % varmasti haluamassa kotiin ihan oikeasti. ma en tieda, paattaisinko.

ma oon vaan niin vitun itsepainen ja en ikina anna periksi, vaikka pitaisi.

jos uskallan, puran tan tunnin jalkeen kaiken mantsan-journalisminopettajalle. se on luotettavin tyyppi, jonka oon taalta loytanyt. ja ehdottomasti kivoin ikina.

risteysta on luvallista lukea taas vaihteeksi.

hirvea turhautuneisuus.

sain adlereilta paketin. yrttilikoorin mukana oli pikkuinen leijona, avaimenpera. syotavan suloinen. melkein aavistan, kenelta se on.

inhoan taalla olemista 98 % ajasta.

spitting teeth you know you've won
just another punch and you'll be detonated
you never learned to back up and run
just another push and you'll be dislocated

mastering the art of self-deceit
planting the apple seeds

blessed are the silent and the meek
another sound and they will knock you over
don't ever show that you are weak
just another round so they don't know you're broken

with the rope around your neck
you're dancing trough the air
with the ropes around your feet
as proud as you could ever be

--

ma luulen, etta taa kertoo minusta.

nyt harmittaa, etta vikisin. host-aidin sisko yritti eilen itsemurhaa.

ei saatana. :'D

kadotin eilen sanakirjani shawiniganissa. joku perseesta oleva pikkukyla tuolla jossain saatanan kuusessa. mahdollinen palautus tuntematon. se on jossain saatanan seurakuntakeskuksessa jotka haisevat kaikki ihan samalta ja niissa on kaikissa yhta huono tuuletus. kyseessa ei ollut mikaan katolinen saarna (johon sellaiseenkin osallistuin taalla <3), vaan afs:n joku turha vuosipalaveri.

koulunkaynti onnistuu hyvin ilman sanakirjaa ja arkipaiva viela paremmin, mutta geografian (vittu, maantiedon) projekti pitaisi palauttaa torstaina ja en ole aloittanutkaan sita. pitaisi tehda myos journalismin artikkeli(MIKA ORKL SE ON jossa tutkitaan mita missa milloin artikkelissa tapahtuu ?!)systeemi ja historiankoe huomenna sanakirjatta ja prkl ja mantsankoekin olis viela ja siita nyt ainakin pitais repaista hyva numero tai petan kaikki ja opettajan ja itseni varsinkin niin. !

ja ranskanopettaja oli hirvean kilttina mulle sen sanakirjan kanssa. onneksi. olin niin alyttoman idiootti ja olen ja olen ja olen ja olen ja se antaa mulle lisaaikaa mun narratiivisen testin kanssa jonka saan tehda kotona kun se on lisaksi jotain muuta jonka takia sen voi tehda kotona. romaanin kanssa en saa lisaaikaa, silla minulla olisi ollut aikaa jo kaksi kuukautta. olen lukenut 50 sivua. siina on 300 sivua. luen yksi sivu varttiin -vauhdilla. se on mielenkiintoinen, mutta siina kaytetaan jotain vitun norfolkinbretagnenslangia ja en alya kuin sanan per sivu. perkele, mina en ole ikina lahdossa kaymaan île santa madeleinella ja ma ihan tasan tarkkaan en halua lukea mitaan semmoista slangia jota jo nailla vitun québecoiseilla on vaikeuksia lukea etta bien entendu oletettavasti haistatan paskat sille opettajalle, vaikka se antaa mulle aina lisaaikaa ja ei pakota mua tekemaan oraalitestia (suullista niin).

ei siina viela tarpeeksi. mina en havita tavaroitani. olen havittanyt elaissani kahdet avaimet ja en ainuttakaan lompakkoa. en jata tavaroitani vaariin paikkoihin ja olen yleensa tarkka kaikesta tuollaisesta. HAVITIN LOMPAKKONI. ei mitaan aavistusta, missa se on. tiedan ostaneeni myslipatukan torstaina tuntien jalkeen koulun automaatista ja kasitelleeni kolikoitani joiden on pakko olla ollut lompakossa, mutta perjantaina ruokatunnilla minulla ei ollut lompakkoa, kun olin unohtanut ottaa mehua mukaan ja olisin halunnut ostaa kokiksen. perjantaina illalla luulin, etta olin unohtanut lompakkoni kaappiini kouluun, mutta ei. se ei ollut siella tana aamuna ! pengoin sen kolmeen kertaan aamulla ja kahteen kertaan iltapaivalla ja ei mitaan. nyt olen sotkenut huoneeni viiteen kertaan paivalla ja kiroillut ja potkinut seinaa niin etta host-isani pakeni keittioon. tekisi mieli itkea mutta olen niin vihainen etten osaa.

kaiken hyvan lisaksi rehkin tanaan liikaa liikuntatunnilla. punnersin ja juoksin niin lujaa kuin jaksoin kymmenen minuutin ajan ja vaansin pitkia askelia painojen kanssa ja tein triptyykkeja (jotain joka liittyy joihinkin niskan luona oleviin lihaksiin, mutta minulla ei ole mitaan muistikuvaa siita, mitka nuo lihakset ovat suomeksi) ja vatsalihaksia ja selkalihaksia ja hypin hyppynarulla ja olin tehokkaampi kuin kukaan muu. taalla kaikki vain laiskottelevat. olin niin kipea iltapaivalla, etta portaiden kiipeaminen ylakertaan oli todella tuskaista.

oon niin vitun jumissakipeena mita voi olla jo muutenkin. cooper olisi perjantaina ja menkat ja kaikki paska ja aaaaah ma kuolen kun koskee selkaan ja rutisen joka puolelta ja varsinkin selasta ja koskee niskaan ja nyyh.

ja host-aiti sanoi piirtamaani afrikkaa hevoseksi. hevoseksi !! mun sadan prosentin art plastiquen taidoilla piirsin hevosta muistuttavan afrikan! kaikki muut, paitsi host-vanhempani alysivat, mika se on. okei, en tapa mantsan-journalisminopettajaa, se sentaan alysi, mika se on! ja se on niin paras etta se antaa mulle siita tyosta ihan satavarmasti sata prosenttia ihan vaan sen takia etta sen mielesta on kiva puhua mun kanssa. ei siina, minakin kylla tykkaan puhua sen kanssa. varmaan ainoa kiva jonka kanssa on kivempi puhua.

en varmaan ikina ole kayttanyt nain paljoa kirosanoja missaan entryssa. taalla on helppo kiroilla, kun ei tarvitse noloilla jalkeenpain. minahan olen sivistynyt (ja niin edelleen).

ja napoleon-kirja suomeksi on kohta loppu ja perkele.!

ettei saa tuijottaa
jokaista vastaantulijaa
tiedan
saattaa se olla hankalaa

niissa kaikissa virheita
tietyt ilmeet ja eleita
jotka selvästi sua muistuttaa

sua muistuttaa