IRC-Galleria

halla

halla

dreams in black and white

the doors - love me two timesPerjantai 31.03.2006 05:58

love me two times
one for tomorrow
one just for today
love me two times
i'm goin' away

love me one time
i could not speak
love me one time
yeah, my knees got weak
jos olisin aikuinen, jattaisin tammoisen typeran pelaamisen ja antaisin mielenrauhan kaikille. eniten itselleni toki. ma tiedan etta ma teen vaarin ja se tiedetaan viela paremmin. en vaan voi jattaa tata hommaa kesken. tyhmaa, etta ma jaksan aina olla pessimistinen, mutta taa on taa juttu, jossa olen neutraali. mutta kun se neutraalius tuottaa ongelmia.

ma voisin jattaa tosiaan taman homman nyt tahan ja kukaan ei polttaisi sormiaan. tuntuu niin typeralle, etta minun sormeni tuottaa olkapaalla sapsahdysreaktion. toisaalta haluaisin polttaa sormeni. mita tahansa muuta kuin tata.

toisaalta mulla on viela tuhkaa sormissa viime kesalta.

ja mun polvet on mustana. pelasin curlingia. se oli aluksi ihan hullua, mutta odotan jo seuraavaa kertaa. sarkee niin pirusti. peeoo tarjosi mulle kyydin curling-club laviolettelta. silla on kiva auto. joku jenkkirauta. normaalisti en tue niita, mutta sen takapenkin verhoilut on epamaaraiset. hullu poika.

keskiviikkona montréaliin. TUPLAORGASMI. hyvaa seuraa (no se opettaja .__.), radio-canada, ravintolakaynti ja viela jotain. no se matka. tykkaan istua tuommoisissa busseissa. se torstainen montréal <3nam. soin subwayn patonkia auringonpaisteessa, t-paidassa, ja kuuntelin, kun marie ja caroline juttelivat jonkun kodittoman kanssa. silla miehella oli kaunis tahtitatuointi vasemmassa kadessa, peukalon ja etusormen valissa. se mies soi minun omenani, silla miehella oli nalka. sen jalkeen ostin yhdeksan dollarin hintaisen keltaisen "attention, hirvia" -kyltin + tim hortonsilta cappuccino glacén ja puoliksi leonien kanssa suklaadonitsin ja viiden minuutin paasta tunsin oloni turhaksi.

tanaan puhuin tunisialaisnaisen kanssa. han oli tunisialaisessa vankilassa kidutettavana puolitoista vuotta osallistuttuaan rauhalliseen mielenosoitukseen yliopistosyndikaattinsa takia. nainen, joka raiskattiin vankilassa, nainen, joka ei halua kertoa yksityiskohtia, nainen, joka on kuullut ystaviensa huutavan tuskasta.
nainen, jolle en uskaltanut ensin sanoa sanaakaan, tuntui, etta olen niin paljon... jotain. en tee tarpeeksi asioita. oli kummallista nahda tuollainen ihminen siina, oli kummallista puristaa hanen kattaan.

sen lisaksi puhuin québécin amnestyn entisen ranskankielisen johtajan kanssa. meilla oli mielenkiintoinen keskustelu. "sa oot tytto joka on ihan extraordinaire", se sanoi puhuttuamme jonkun kymmenen minuuttia, ja gérald saesti vieressa. olin niin nolona etta havisin pois. nojasin kammenet seinaan ja painoin posken sita vasten. se tuntui viilealta ja rauhoittavalta. milloin ihmiset ymmartavat, etta mulle ei saa puhua noin? ei ikina noin. tunnen itseni aina paljon riittamattomammaksi.

en vaan saa ikina mitaan aikaan. en ainakaan taman vuoden aikana. toisaalta en edes nauti tasta, en taysin. hengitan edelleen vaikeasti. hengitan vaikeasti, kun olen yksin ja pelkaan, etta joku astuu huoneeseeni, hengitan vaikeasti, kun joku on selkani takana, hengitan viela vaikeammin, kun joku on huoneessa normaalisti. hengitan tavallisesti vain yhden henkilon kanssa ja jo taman entryn alussa totesin, etta poltan vain sormeni.

ma luulen, etta ma muistan taman paivan lopun ikaani.

[Ei aihetta]Tiistai 21.03.2006 17:13

ma kuolen omille reaktioilleni ja viela pahemmin muiden reaktioille! ja kaikkein kivointa sattuu melkein joka paiva ja ma tajuan osaavani lukea ihmisten reaktioita paremmin kuin omiani. tuntuu jollain sairaalla tavalla hyvalle, etta ma voin pelkalla olemassaolemattomuudellani tehda jonkun olon vaikeaksi. tai silla, etta poistun huoneesta sanomatta sanaakaan.

kirjoitin eilen kuuden sivun verran valko-venajan presidentinvaaleista ranskaksi. sitten huomasin olevani lapinakyva ja supistin tekstin puoleentoista sivuun. tuntui vahan turhalle.

ja ei ttu mita noloja loytyy galleriasta. muitakin kuin mina. tekis mieli nauraa aaneen mut noi kirjastotadit katsois pahasti.

yksi minun lempisanoistani on nykyaan tunne. en tieda, onko se substantiivi vai verbin kaskymuoto, mutta se kuulostaa kivalle.

en halua ajatella, mita se tarkoittaa.

[Ei aihetta]Sunnuntai 19.03.2006 22:39

ttu on tytolla hyvin pullat uunissa. :'D

torstaina lahdin jonnekin kummallisiin bileisiin, joista lahdin pois kai 01:45. TAKSILLA. oon porvari. perjantai oli vapaapaiva ja nain marien sattumalta ja se sanoi, et poliisit oli tullu paikalle viis minuuttia mun lahdon jalkeen.

torstaina kavi hassuja kivoja asioita. eniten siella muotinaytoksessa. sen jalkeenkin oli ihan hauskaa. host-vanhemmat on ruumishuoneella ja ma teen mantsanprojektia koneella.

mun elamassa on jotain vialla. ei helvetti. nauran talle.

i'd be an easier game to playKeskiviikko 15.03.2006 00:25

kavele sitten ohi. ihan miten vaan.

sa paatat. ma en pelaa. en en en.

[Ei aihetta]Tiistai 14.03.2006 05:52

uus mantsanprojekti. NNNAM. muut varisee inhosta ja ma saan henkisia orgasmeja. oon kysynyt jo ainakin kymmenen jarjellista kysymysta joihin mantsanopettajakaan ei ole osannut vastata ja huomenna kysyn lisaa, vaikkei meilla ole mantsaakaan, mutta mikas sen parempaa.

torstaina ehka ryyppaamaan pierrojen ja muiden kanssa. jei vittu ei ei ei tule millaan tavalla hauskaa siita hommasta.

[Ei aihetta]Perjantai 10.03.2006 21:55

kaulani palaa ja huomaan katseen toiselta puolen salia.

jos joskus edes joku menisi niin kuin toivotaan.

[Ei aihetta]Perjantai 10.03.2006 00:44

ei sitten jutella.

ei se mitaan,
tunsin ilmavirran kaulallani vain hetki sitten.

[Ei aihetta]Torstai 09.03.2006 23:45

"ja jos se ei toimi huomenna
niin tulet sitten tekemaan sen

minun

luokseni".

miksi disketit rupesivat toimimaan tanaan kahden viikon tauon jalkeen?
miksi mina en vaikka heittanyt sita seinaan tai jotain?
olisinpa keksinyt tuon seinaanheittamisen vahan aikaisemmin.

(ei tama ole ihan normaalia.
kummankaan puolelta.)

(se ei sanonut
"meidan
luoksemme".)

kuulin eilen.
mina olen kuulemma kilpikonna.
selka- ja niskakipuni johtuvat siita, etta kuoreni on liian korkea.
ja minua on kuulemma mahdotonta ymmartaa.

mutta tarkeinta on se,
etta mina saan hymyn
toisen
kolmannen
vain minulle

ja se,
etta tiedan paasevani juttelemaan vain kahdenkymmenenviiden minuutin paasta.

sekunti tuntuu joskus pitkalle ajalle.

joskus tulee hyva olo vain siita tunteesta,
etta joku haistelee sinun ominaistuoksuasi.