IRC-Galleria

Heräät pirteänä, huomenna pitää lähteä reissuun, mutta kaikki vaatteet on hieman risana. Päätät tehdä asialle jotain ja kaivat kaapin uumenista ompelukoneen.

Olen aina luullut, ettei maailmassa ole mitään kamalampaa kuin naisten suunnittelemat laitteet, jotka toimivat yllätyksellisesti täydellisesti naisten logiikalla. Olin väärässä, maailmassa on hirveämpiäkin asioita. Miesten naisille suunnittelemat laitteet. Sitä kuvittelisi, että ompelukoneen käyttö olisi varsin vaivatonta. Laitat langat kyljessä olevan ohjeen mukaan, kytket tarvittavat virrat ja siinäpä se. Ei muuta kuin ompelemaan. Väärin.

Kun olet kytkenyt langat, toteat koneen pätkivän sitä kuin oksasaha oksistoa. Selvität syytä ja toteat, ettei lanka liiku kunnolla. Miehen logiikalla, koneen seistyä vuosia kaapissa, liikkuvat osat voivat kaivata hieman öljyä. Joten ei muuta kuin selvittämään miten masiina aukeaa. Kun olet avannut kaksi ruuvia koneen päältä, eikä mitään muita kiinnitysmenetelmiä näy, pitäisi laitteen kuvun lähteä irti, kaiken järjen mukaan. Vaan ei, sinun pitää tietää, että kaksi oudon näköistä tappia pitävät myös laitetta kiinni. Syytä tähän ei selviä, mutta kai se jokin nerokas patentti on.

No, olet vihdoinkin päässyt koneistoon käsiksi. Suihkauttelet öljyä liikkuville metalliosille ja painat koneelle kaasua. Kuvun takaisinlaitto oli huomattavasti helpompi operaatio kuin sen irroittaminen, joka sinäänsä oli ihme.

Uusintayritys.

Nyt kone on öljytty ja saksattaa kuin paraskin bemari kaupungin lähiöissä. Ei muuta kuin toistamiseen langat ohjeen mukaan ja yrittämään. Yrittämään tuhoontuomittua yritystä, koska langat napsahtavat taas iloisesti poikki. Toistat lankojen laittamisen n. 10 kertaa, tarkasti kohta kohdalta ohjeen mukaan, mutta ei. Lopputulos on yhä sama.

N. 4 tunnin yrittämisen jälkeen miehisyys ja hermot alkavat olemaan luokkaa seulottu paperi. Vittuuntumiskäyrä kohoaa eksponentiaalisesti tasoon, jossa voisi alkaa murhaamaan ihmisiä.

Luovuttamisen päätös on helppoa, nostat kädet kohti taivasta ja karjut katolle tuskaasi. Ei muuta kuin kasaamaan laitetta. Mutta laiteellapa on muuta mielessä.

Ensimmäinen asia mitä tajuat on kolahdus. Kokonainen saatanan varustelaatikko putoaa lattialle, levittäen n. 20 neliömetrin alalle vajaat 3000 pientä nuppineulaa, osaa, lankarullaa ja muuta tavaraa. Tässä vaiheessa ensimmäiset tavarat pöydältä lentävät muiden osien mukaan lattialle, ihan vain silkasta riemusta tätä kaikkea mahtavaa fiaskoa kohtaan.

Kun olet käyttänyt noin vartin kaikkien mahdollisten osien etsimiseen, jottei kukaan eläin niitä söisi, saat tavarat kasaan, koneen pakettiin ja huputettua tuon kirotun laitteen seuravaa 10 vuoden tuomiota varten vaatehuoneessa. Nostat sen syliisi ja lähdet varmoin ja vankoin askelein kohti vaatehuoneselliä. Koneella on taas muuta mielessä.

Sama tarvikelaatikko kuin aiemminkin, päättää yhtäkkiä irrota kesken matkan, pudota lattialle, viiltää samalla avohaavan reiteen (laitteessa ei varoitettu mahdollisten suojavarusten tarpeellisuudesta) ja levittäen taas kerran kaikki pienet osat pitkin maita ja mantuja.

Jos vielä tässä vaiheessa verenpaine oli terveellisen rajoissa, voi jokainen syödä oman hattunsa.

Reippaan korjausryityksen lopputuloksena kun oli verta vuotava 5cm pituinen haava reidessä, housut josta sojottaa tuhat langanpätkää, öljyä sormissa ja kone joka ivallisesti nauraa komerossa itseään.

Kirottuja olkoot te naisten laitteet. Nyt, aina ja iänkaikkisesti.