IRC-Galleria

"Kaipaamme kosketusta niin paljon, että törmäämme toisiimme vain tunteaksemme jotain."
- Crash -

---

Mahtava elokuva ennakkoluuloista,rasismista ja ihmisten välisistä suhteista,siitä millaiseksi maailma on mennyt.Onko kaikki kohdattava aina ulkokuoren perusteella? Emmekö ymmärrä katsoa syvemmälle? Ihmiset ovat sokeita; sokeita pelosta, sokeita ennakkoluuloista. Kaikki ei välttämättä ole sitä miltä näyttää...Pidin elokuvasta, mutta mielestäni tähtinäyttelijät hukuttivat osan koskettavuudesta. Onnistunut teos Amerikan mantereelta.

Lämpöinen kesä vierähtänyt viileään syksyyn.Muistoja sydän tulvillaan: odotuksia,surua, toiveita, pettymyksiä,onnistumisia.Viimeisen vuoden aikana vanhat ja uudet ystävät ovat todella painautuneet mieleeni.Vanhoja ystäviä on joskus niin ikävä,että tekisi mieli huutaa! Mutta vaikka vanhoja hyviä aikoja ei saa takaisin,on kehiteltävä uusia.Uudet ystävät (luulen uskaltavani sanoa ainakin osaa heistä ystävikseni) töistä,leireiltä,netistä,koulusta ovat hekin omalla tavallaan vaikuttaneet elämääni.Olen hymyillyt ja nauranut kuluneen vuoden aikana varmaan enemmän kuin koskaan. Niin, ehkä se jo kertoo miten tärkeinä teitä pidän,tuotte auringon pimeimpäänkin päivään.
Vaikka tarvitsen yksinäisyyttä selvitelläkseni ajatuksiani,en silti luopuisi yhdestäkään henkilöstä joka on jakanut hymyn kanssani,kasvotusten tai mielessään.Joitain ihmisiä on helppo lähestyä, mutta joukkoon mahtuu niin sanottuja kysymysmerkkejä,henkilöitä,joiden kanssa todelliset sanat vain kuivuvat kitalakeen kiinni. Miksi? Ehkä sitä pelkää reaktiota,jonka saa osakseen tietyt asiat sanottuaan.Avoin ulkoa,ujo sisältä.
Olen huomannut että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän pienet ja yksinkertaiset asiat merkitsevät.Kuten sanat "kiitos" ja "anteeksi" tai eleet, kuten hymy tai kosketus.Ne jäävät joskus vahvemmin mieleeni kuin esimerkiksi jokin tietty tapahtuma.Ette kaikki edes tiedä miten paljon olette maailmaani muuttaneet pikkuruisella teollanne ;) Teille ehkä huomaamaton ja merkityksetön, mutta minulle korvaamaton.
Hassua mitä kaikkea sitä mieleen tulviikaan, kun sadepisarat rummuttavat tahtia ikkunaan ja puut patistavat lehtiä lentämään.Kuka näitä juttuja lukee,en tiedä,mutta joskus on hyvä purkaa ajatuksiaan jonnekin,oman mielenterveyden ylläpitämiseksi.

Provinssi '06

Perjantain katselmukset:

-Amorphis
-Within Temptation
-The Ark
-Alice In Chains

Lauantain katselmukset:

-Kara
-Uniklubi
-Poets Of The Fall
-Diablo
-Tokyo Night Mate (=Samuli Putro)
-Egotrippi
-Deftones
-Strapping Young Lad
-HIM
-The Valkyrians

Sunnuntain katselmukset:

-Jarkko Martikainen
-Seminaarimäen Mieslaulajat
-So Called Plan
-Soulfly
-Gnarls Barkley
-Bullet For My Valentine
-In Flames

Mukavaa oli mahan täydeltä ja ensi vuonna uudestaan mikäli esiintyjät ovat sen arvoisia ja budjetti antaa periksi.Jalat on edelleen kipeät seisomisesta ja maha nauramisesta (erityisesti Herra Parta jäi mieleen :D ).Aurinkoa palvottiin kolme päivää,jonka seurauksena paloi olkapäät.Automatkat oli aika ajoin mielenkiintoisia kun ajetaan kymmeniä kilometrejä vika suuntaan loistavien karttamerkintöjen seurauksena ja eläimiä hyppii tielle ("Mitä helevettiä....!).Kyllä saattoi naapurit katsoa että "Kuka helv..... siellä tähän aikaan meluaa?",kun kotiin tullessa purettiin tavaroita autosta ja koko autolasti nauraa katketakseen rintamerkeille ja maahan pudonneille lihapiirakoille :D Uni siis maistuu tulevan viikon aikana.

"Mitä vanhemmaksi tulen, sitä elävämmäksi tulevat muistelmani. Ja,ihmeellistä kyllä,muistelen vain iloista,hyvää,ja nautin muistelmistani ehkä vielä enemmän kuin olin nauttinut todellisuudesta."
-Leo Tolstoi-

"Eräät palkitsevimmat ja kauneimmat ystävyyden hetket syntyvät yllättävissä,avoimissa tilanteissa kesken suunniteltua tekemistä. On tärkeätä,että suot niille tilaisuuden syntyä."
-Christine Leefeld-

---

Kiitoksia kaikki muistamisesta ja muistojen jakamisesta <3