IRC-Galleria

Eilen oli ihanainen päivä. Huomasin, jotta Carmenin viimeinen esitys Kansallisoopperassa on, ja että ei oo rahhaa, ja että haluan nähdä sen välttämättä. Mutta netti pelasti kaiken tietysti. Huomasin jotta jos permannolle löytyy peruutuspaikkoja, niin opiskelija saa sen kympillä, jos vain menee kyselemään ja jonottamaan. Siispä 16.30 menin oopperan lipunmyyntiin, sain nimeni jonotuslistalle ekana. Istuin. Odotin. Onneksi oli kirja mukana. Kuuden aikaan lipunmyyntitäti huikkasi jotta nyt oisi lippu. Ja kas, 70 euron arvoinen paikka heltisi sillä kymmenellä eurolla.

Carmen oli ihana. Toki kuten aina oopperassa, siinäkin oli omat suvantopaikkansa, tylsät jaarittelukohtaukset, mutta suurin osa oli aivan valtaisan kaunista ja upeaa ja lensin aivan jossain sfääreissä. Kylmiä onnellisia väristyksiä alusta loppuun. Ja ne lavasteet.... Voi!

Ja toki oman nautintoni sain myös siitä, että yleisesti melkein kaikki Oopperan vieraat on aina kammottavia liikaa meikattuja pöhöttyneitä kurppia, jotka kyllä yrittävät kovin näyttää eleganteilta, mutta eivät kyllä siinä onnistu. Niitä on hauska väliajalla tarkkailla salaa. Onneksi minusta ei tule ikuna sellaista.

Tänä iltana on Stagen musavisan finaali. Menen innostamaan Nikoa ja hänen joukkuettaan, Mätäneviä Jehovia, voittoon. Jännittävää.