IRC-Galleria

Vaikka maailma pyörisi toisinpäin, kuu valaisisi päivisin ja aurinko öisin, jokainen meistä eläisi silti elämänsä yksin. On kuitenkin hetkiä, kun joku koskettaa sinua ja tunnet olevasi osa maailmaa, osa jotain suurempaa kuin vain sinä yksilönä. Näitä hetkiä tulee joillekin useampia, muille harvempia, lopuille siitä väliltä; mutta kun sellainen tulee vastaan, sitä ei voi olla huomaamatta.

Tätä aihetta voisi käsitellä syvällisesti ja hiljaa pohdiskellen, mutten halua kuitenkaan venyttää asiaa tai sanoman luonnetta sen tarpeellisuutta pidemmäksi. Tarkoitukseni ei ole puhua sinulle liian tunteilevasti tai synkistelevästi, hyvä lukija, vaan vain ja ainoastaan tavalla, joka ehkä pyrkii myös koskettamaan jotain sinun sisälläsi.

Voin myöntää, että jos minulta oltaisiin kysytty pyöreä vuosi sitten, että mitä rakkaus on; en osaisi vastata. Voisin määritellä termiä tunteella, jonka jokainen tuntee omalla tavallaan, jonka jokainen tietää sen tuntiessaan, ja sanoisin vielä päälle; että rakastan rakastan. Bulllllshit.

Minä kuvaisin tunnetta sillä, että aika pysähtyy, ja kiihtyy ja pysähtyy taas, kun rakkaasi lähenee tai menee kauemmas sinusta. Kun sinä rakastut, sinä tunnet kuinka maailma muuttuu ympäriltäsi, ja aika jota vietät tämän todella tärkeän henkilön kanssa viilettää ohi silmiesi nopeampaa kuin haluaisit uskoa. Ja se aika, milloin et näe rakkaintasi tuntuu piinalta joka ei näe loppua. Minä tunnen, sinä tunnet, me tunnemme jo tällöin asioita, joita emme välttämättä muulloin elämässämme, yksin vaeltaessamme, välitä tuntea. Kaipuu, ikävä, himo, lämpö ja välitys toisesta saa jälleen merkityksen, kun sinä rakastut johonkin toiseen ihmiseen, ja tiedät, että myös hän välittää sinusta samalla tavalla.

Olet löytänyt jonkun, kenen kanssa voit jakaa asioita elämässäsi, puhua niistä avoimesti ja täyttää tyhjät paikat kumppanisi toiveilla ja haluilla. Tunnet itsesi täyteläiseksi, yltäkylläiseksi. Et voi leikitellä ajatuksella menetyksestä. Et uskalla edes ajatella asioita, joita käsittelit yksin ollessasi. Ja niin, huomaat tunteen kehossasi, joka ei sinne alunperin kuulunut.

Arvasit oikein. Rakkaus. Miltä se tuntuu? Onko se vain mielentila, vai tunteeko keho oikeasti jotain muutosta? Minusta se on molempia. Minusta se tuntuu siltä, että omatuntosi pyörähtää sydämesi ympärille, kuten kuristajakäärme, ja alkaa lyömään tahtia puristuksin, jotka määräävät tunteidesi kulkua. Järkesi voi väittää vastaan, mutta käärme ei hellitä. Ei, vaikka kuinka haluaisit. Vaikka mitä tapahtuisi, käärme puristaa vain kovempaa ja kovempaa. Kunnes.

Kaikki on ohi.
Makaat maassa velttona tietäen, että maailma ei koskaan muuttunutkaan ympärilläsi.
Tietäen, että se oli vain mielikuvitustasi.
Sinun täytyy jatkaa eteenpäin, mutta.. Sattuu.
Järkesi sanoo: "kaikki on ohi." Sinä tiedät kaiken olevan ohi, ja että se oli vain sitä.
Käärme päättää. Nyt riittää, ja päästää irti.
Henkilö joka kosketti sinua elämässäsi on poissa.
Nyt vain sinä yksin olet jatkamassa matkaa, jonka jokainen meistä vaeltaa lopussa.. yksin.

Jäljelle tuosta ajasta jää vain syvä haava, joka ei mene koskaan umpeen. Se on haava, joka pysyy avonaisena sinulle, merkkinä siitä, että sinä kosketit sydäntäni tavalla, jota kukaan muu ei ole tehnyt. Nimesin haavan Kaipuuksi.

Rakkaudella rakkaudesta, sinulle...


A