IRC-Galleria

rakkauselämäni nojaa terälehtien laskentaan

tähtimerkkien tulkintaan

ennustajallakin käyn, hän näki suoraan kädestäin

tuot vain surua mun elämään

kaikki merkit puhui sua vastaan

en kuunnellut niitä

mä tahdoin uskoa sinuun



mä hiljensin järjen vastarinnan

matkalla täältä taivaaseen

mä lensin vain hetken myötätuuleen

matkalla täältä valheeseen

luotan enää tähtiin, kuuhunkin, vaikka kristallipallon ennustuksiin

mutten sinuun



tänään varoitin sydäntäin innostumasta liikaa

se saa mut aina vaikeuksiin

en enää aio tanssia sydämeni tahtiin

se vie mua liian lujaa

ja joskus tuntuu, että se pelaa väärällä puolella

häviää tahallaan



mä hiljensin järjen vastarinnan

matkalla täältä taivaaseen

mä lensin vain hetken myötätuuleen

matkalla täältä valheeseen

luotan enää tähtiin, kuuhunkin, vaikka kristallipallon ennustuksiin

mutten sinuun

"Vie täältä pois", pyysit silmin vakavin
Nyt tahdotkin jo takaisin
Teet mitä vaan, tyydyn kuvittelemaan
Jos hajotat, niin kokoat
Pala palalta, sana sanalta
Riisut multa toivoni haalistuneen
Siivet auenneet, langat irronneet
Kaiken rikki repien, mulle sanot sen:

Tahdon uuden elämän
Vihdoinkin sen käsitän
Tahdon toiseen maailmaan
Lennän minne haluan
Valo taipuu, alas vaipuu
Kun lintu yöhön pakenee

Häkkisi varjossa kipu katoaa
Kun lakoaa, meidän satumaa
Mun elämä vieläkin sun kädessä
Ja avuton, kun sydän on
Suunnan kadotan, alas putoan
Pinnan alle piilotan kadotuksen
Portit auenneet, salvat irronneet
Kaiken rikki repien, mulle sanot sen:

Tahdon uuden elämän
Vihdoinkin sen käsitän
Tahdon toiseen maailmaan
Lennän minne haluan
Valo taipuu, alas vaipuu
Kun lintu yöhön pakenee

Aatami ja Eeva yhteen soppii
huomenna viedään pussauskoppiin
huomista odottaa jaksa ei kukaan
heti vain sinne –ja kondomi mukaan

Nykyään ei tarvi tauteja varoa
kutinan tähden haaroja haroa
taaskin on ihminen auttanut Luojaa
ei hätää, kondomi suojaa

Ei suojaa kondomi sydäntä
eikä sammuta se ikävää
yhteen sidottuja sieluja
toisistaan kun irti revitään

Ei suojaa kondomi tunteita
jotka kuolee kun ne petetään
kun rakkaudeksi himoa
kadotessa tosi rakkauden nimitetään

Mitali sille joka kondomin keksi
maailma muuttui täydelliseksi
ei pelkoa isäksi joutumisesta
kondomi pelastaa satimesta

Tämä on nyt sitä vapauden aikaa
vanhat ja nuoret ja lapsoset, naikaa
varhain jo tullaan köyrimisikään
kondomi käyttöön –pitele ei mikään
.
.
.
Ei suojaa kondomi sydäntä
eikä sammuta se ikävää
yhteen sidottuja sieluja
toisistaan irti kun revitään

tässä huoneessa ei oo mitään, mitä tarvitsen
tahdon kauas pois
tässä huoneessa en voi olla tämän kauempaa
tahdon kauas pois, mä lennän pakoon

tässä kaupungissa ei oo mitään, mihin uskoisin
tahdon kauas pois
tässä kaupungissa en voi olla tämän kauempaa
tahdon kauas pois, mä lennän pakoon

tahdon kauas pois, lennän ulos kaupungista
kauas pois, muille maille vierahille
kauas pois, lentävällä matolla
kauas pois, mä lennän pakoon

tässä kaupungissa päivät muistuttavat toisiaan
aistit turtuvat ja pää sekoaa
tässä kaupungissa ajantaju katoaa
loukkuun jään, jossen nyt pääse lähtemään

ylle laidattoman meren
alle aurinkoisen taivaan
mä lennän pakoon

yhä hengitän

yhä sydämeni lyö

tunnen veren virtaavan suonissain

yhä sade kastelee mut päästä varpaisiin

vaikket ole enää mun tänään

kuin nukke mä hymyilen, vaikka käännyt pois



ja hetken vielä pidätän kyyneleet

vaikka hiljaa putoaa sirpaleet

mun särkyneen sydämen palaset

kerään pois, kokoan, uudelleen



jalat pakotan liikkumaan

kädet hyvästelemään

tahdon piiloutua pois sinun katseelta

matka kulman taa, on liian pitkä taas

et ole enää mun tänään

ja viimeisen kerran sun hahmosi katoaa



ja hetken vielä pidätän kyyneleet

vaikka hiljaa putoaa sirpaleet

mun särkyneen sydämen palaset

kerään pois, kokoan, uudelleen

Se oli vain liekki mustimmassa yössä
kosketus hengityksen kaltainen
niinkuin uni jonka on joskus tultava loppuun
valkoinen hiutale joka sulaa pois

Kuinka virtaavaa voisi aikaa jarruttaa
nyt kun tunti viimeinen kelloon kääntyy
Meidän liekkimme jolle hengen annoimme
jota kauan vaalittiin kuolee hiljaa

Sinua katson kauemmin kuin koskaan
syvemmälle kuin koskaan aiemmin
kävelet kanssani tumman virran rantaan
annamme kuljettaa sen meidät pois

Miten voi saada itsellensä voimaa
kun uudet juuret törmää kallioon
kun pitäisi päästää irti muttei pysty
kun pitäisi pestä vanhat tahrat
ja siivota luurangot pois kaapista

Et estä sadetta kuitenkaan
miksi taistella siis vastaan
jälleen nousee aurinko huomenna
asiat saavat oikeet suhteensa

Siivet on tehty lentämistä varten
ei siksi että niitä voidaan roikottaa
mun pitäisi ottaa askel tyhjän päälle
ja itsensä voittaa rohkeudessa
pelätä turhaan milloinkaan ei saa

Et estä sadetta kuitenkaan
miksi taistella siis vastaan
jälleen nousee aurinko huomenna
asiat ottaa oikeet suhteet ja maailma jatkaa jälleen kulkuaan

Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat,eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa.



1. kännykkä
2. radio
3. peitto
4. vaatteet
5. bussi


haastan: maikkinen
rmt
VaeltajaMaan
anzu_
ioniB

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla iha mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Olo on kuin pariloidulla kookospähkinällä, tai kanalla joka on saanut sulkasadon!