IRC-Galleria

Älä pelkää, vaikka tuuli pohjoinen
vesiä jäätää halki merten kiitäen
Älä pelkää, vaikka sydän hiljainen
kipua kantaa lohdutusta etsien


Aika on suurten surujen mieltä liikuttaa
aika vain vaiti odottaa
Aika, kun sanat katoaa
Aika on tuulten pihamme puita riepottaa
aika, kun myrsky raivoaa
Lopulta sateet taukoaa
Ja uutta sarastaa


Älä pelkää, vaikka kylmä pakkasyö
pihamme routaan saa ja nurmen huurteeseen
Älä pelkää, vaikka viima vasten lyö
veneemme kyllä vastavirtaan taistelee


Aika on suurten...


Älä pelkää, sillä toivo meillä on:
Jumalan rakkaus meitä täällä kuljettaa
Älä pelkää, sillä mieli levoton
lopulta lohdutuksen sekä levon saa

Sammuu loiste kynttilöiden
Tuuli laulaa ikävöiden
Hetki kaikkein kaunein kohta muisto vain on.
Tuli hiipuu nuotiosta
Käsi ystävän on poissa
Sisälläsi kaipaus soi sammumaton.

Tartu käteen JUmalan
Tartu siihen mikä kestää
Astu kalliolle joka pettää ei voi.
Tartu käteen Jumalan
Älä minkään anna estää
Kuule kuinka sydämesi
sykkii ja soi.

Pian jo lehdet lentelevät
Koittaa talvi koittaa kevät
Moneen kertaa telttanarut irrotetaan
Uupuu askel vaeltajan
Sortuu seinä savimajan
Mutta yksi loppuun asti on paikallaan

Elämässä on taivallusta
Iloa ja kaipausta
Halki vuorten, laaksojen
ja vetten se vie.
Yksi auttaa ainoastaan
Yössäkin hän tulee vastaan.
Sydämeesi kuiskaa hiljaa:
Tässä on tie

kai muistat sen, kun ensi kerran kohtasin sut
kaikki vannottiin, luvattiin ja suunniteltiin
suurin silmin niin me kauaksi katsottiin
eikä uskottu että joskus kävisi niin

että tiemme näin kulkisi toisiaan päin
mä luulin että tie ei meille liian kapea oo

niin, maailma muuttuu niin
vaikken uskonut että muuttuu usko ihmisiin
ja yksin jäin, keskelle kaikkea jäin
poissa ystävyys, vain tyhjyys käsissäin

ja kanssa tyhjyyden, katkerien kyynelten
me hyvästeltiin ja kaikki kaunis poissa on

niin paljon me teihin luotettiin,
uskottiin ja rakastettiin
ja kun mä selkäni käänsin pois
iskit puukon mun unelmiin
niin paljon me teihin luotettiin
kanssas kyyneleet vaihdettiin
kai joku pyyhki puukon sun matkallas
jonka iskit mun unelmiin

niin, maailma muuttuu niin
vaikka pahalta tuntui, se kaikki mennyttä on
ja helpompaa, meille kaikille helpompaa
on kun erottiin ja voin kaiken unohtaa

ja sylini on sulle avoinna kuin silloinkin
kun ensi kerran kauan sitten kohdattiin

"Onhan tää vähän hölmöö ja vaarallistakin
Kun mä luulen olevani vielä sulle jotakin
Vaan kun vanha suola janottaa niin minkäs sille teet
Vaan turhaan kai sitä ihminen haikailee eiliseen

Sillä meidän juttuhan on vaan huonoo historiaa"

naura tyttö naura / kun rakkaus satuttaa /
tanssi ja laula / kilpaa kyyneleiden kanssa /
sillä tulee aika / ja on jo tullutkin /
eikä mikään ole enää niin kuin ennen oli /

itke tyttö itke / kun et enää unelmoi /
kun viattomuus kuolee / eikä rakkauslaulut enää soi /
sillä tulee päivä / kun perääntymään ei pääsekään /
eikä mikään enää tunnu miltään /

vaikka kädet täynnä ois kultaa / ja suukin hopeaa /
ja koko maailma ois eessä polvillaan /
kun sydän täynnä on tuskaa / ja pääkin puolillaan /
halvan viinin halpaa humalaa /

juokse poika juokse / ja vastaan kapinoi /
rakkaimpasi luokse / vielä kun sen tehdä voit /
sillä tulee aika ja on jo tullutkin /
eikä mikään ole enää niin kuin ennen oli /

itsekkyyden alttarilla / kaikki on halpaa /
viattomuudenkin aika / huutokauppatavaraa /
mutta tulee päivä / kun perääntymään ei pääsekään /
eikä mikään enää tunnu miltään /

rakkauselämäni nojaa terälehtien laskentaan

tähtimerkkien tulkintaan

ennustajallakin käyn, hän näki suoraan kädestäin

tuot vain surua mun elämään

kaikki merkit puhui sua vastaan

en kuunnellut niitä

mä tahdoin uskoa sinuun



mä hiljensin järjen vastarinnan

matkalla täältä taivaaseen

mä lensin vain hetken myötätuuleen

matkalla täältä valheeseen

luotan enää tähtiin, kuuhunkin, vaikka kristallipallon ennustuksiin

mutten sinuun



tänään varoitin sydäntäin innostumasta liikaa

se saa mut aina vaikeuksiin

en enää aio tanssia sydämeni tahtiin

se vie mua liian lujaa

ja joskus tuntuu, että se pelaa väärällä puolella

häviää tahallaan



mä hiljensin järjen vastarinnan

matkalla täältä taivaaseen

mä lensin vain hetken myötätuuleen

matkalla täältä valheeseen

luotan enää tähtiin, kuuhunkin, vaikka kristallipallon ennustuksiin

mutten sinuun

"Vie täältä pois", pyysit silmin vakavin
Nyt tahdotkin jo takaisin
Teet mitä vaan, tyydyn kuvittelemaan
Jos hajotat, niin kokoat
Pala palalta, sana sanalta
Riisut multa toivoni haalistuneen
Siivet auenneet, langat irronneet
Kaiken rikki repien, mulle sanot sen:

Tahdon uuden elämän
Vihdoinkin sen käsitän
Tahdon toiseen maailmaan
Lennän minne haluan
Valo taipuu, alas vaipuu
Kun lintu yöhön pakenee

Häkkisi varjossa kipu katoaa
Kun lakoaa, meidän satumaa
Mun elämä vieläkin sun kädessä
Ja avuton, kun sydän on
Suunnan kadotan, alas putoan
Pinnan alle piilotan kadotuksen
Portit auenneet, salvat irronneet
Kaiken rikki repien, mulle sanot sen:

Tahdon uuden elämän
Vihdoinkin sen käsitän
Tahdon toiseen maailmaan
Lennän minne haluan
Valo taipuu, alas vaipuu
Kun lintu yöhön pakenee

Aatami ja Eeva yhteen soppii
huomenna viedään pussauskoppiin
huomista odottaa jaksa ei kukaan
heti vain sinne –ja kondomi mukaan

Nykyään ei tarvi tauteja varoa
kutinan tähden haaroja haroa
taaskin on ihminen auttanut Luojaa
ei hätää, kondomi suojaa

Ei suojaa kondomi sydäntä
eikä sammuta se ikävää
yhteen sidottuja sieluja
toisistaan kun irti revitään

Ei suojaa kondomi tunteita
jotka kuolee kun ne petetään
kun rakkaudeksi himoa
kadotessa tosi rakkauden nimitetään

Mitali sille joka kondomin keksi
maailma muuttui täydelliseksi
ei pelkoa isäksi joutumisesta
kondomi pelastaa satimesta

Tämä on nyt sitä vapauden aikaa
vanhat ja nuoret ja lapsoset, naikaa
varhain jo tullaan köyrimisikään
kondomi käyttöön –pitele ei mikään
.
.
.
Ei suojaa kondomi sydäntä
eikä sammuta se ikävää
yhteen sidottuja sieluja
toisistaan irti kun revitään

tässä huoneessa ei oo mitään, mitä tarvitsen
tahdon kauas pois
tässä huoneessa en voi olla tämän kauempaa
tahdon kauas pois, mä lennän pakoon

tässä kaupungissa ei oo mitään, mihin uskoisin
tahdon kauas pois
tässä kaupungissa en voi olla tämän kauempaa
tahdon kauas pois, mä lennän pakoon

tahdon kauas pois, lennän ulos kaupungista
kauas pois, muille maille vierahille
kauas pois, lentävällä matolla
kauas pois, mä lennän pakoon

tässä kaupungissa päivät muistuttavat toisiaan
aistit turtuvat ja pää sekoaa
tässä kaupungissa ajantaju katoaa
loukkuun jään, jossen nyt pääse lähtemään

ylle laidattoman meren
alle aurinkoisen taivaan
mä lennän pakoon

yhä hengitän

yhä sydämeni lyö

tunnen veren virtaavan suonissain

yhä sade kastelee mut päästä varpaisiin

vaikket ole enää mun tänään

kuin nukke mä hymyilen, vaikka käännyt pois



ja hetken vielä pidätän kyyneleet

vaikka hiljaa putoaa sirpaleet

mun särkyneen sydämen palaset

kerään pois, kokoan, uudelleen



jalat pakotan liikkumaan

kädet hyvästelemään

tahdon piiloutua pois sinun katseelta

matka kulman taa, on liian pitkä taas

et ole enää mun tänään

ja viimeisen kerran sun hahmosi katoaa



ja hetken vielä pidätän kyyneleet

vaikka hiljaa putoaa sirpaleet

mun särkyneen sydämen palaset

kerään pois, kokoan, uudelleen