Saavuttiin ystäväni kanssa paikalle reilut kolme tuntia ennen keikkaa, paikalla oli tällöin vain pieni joukkio faneja, ja varmistimme helposti paikkamme eturivissä! Yli kolmen tunnin jonotuksen aikana oli hauskaa vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä, enemmän tai vähemmän, samanhenkisten ihmisten seurassa. :) "Olis hienoa kuulla Lazarus livenä" heitin juuri ennen kuin ovet avattiin!
Heti kun päästiin kentälle ja tartuttiin turva-aidan kaiteesta kiinni, tajusin että tästä illasta tulisi vähintäänkin sen kolmen tunnin jonottamisen arvoinen! :)
Hidria Spacefolk hoiti tehtävänsä lämppäribändinä erinomaisesti, jonkin sortin fanittamista Porcupine Treen suhteen olin tämänkin bändin sisällä havaitsevinani, voi tosin olla että erehdyn täysin...
Halli täyttyi pikkuhiljaa Hidrian keikan aikana, vain jokunen istumapaikka oli vielä tyhjillään. Kello tuli yhdeksän ja ainakin eturivissä laskeskeltiin kuumeisesti jo minuutteja. Yleisö antoi valtaisat suosionosoitukset kun odotettu Fear of a Blank Planetin intro alkoi ja bändi asteli lavalle. Toisena biisinä kuultiin bändin tuoreelta EP:ltä What Happens Now?, joka avautui minulle aivan uudella tavalla, mahtava biisi! Seuraavana settilistalla oli Sound Of Muzak, joka oli ensimmäisiä biisejä joita kyseiseltä bändiltä olin vuosia sitten kuullut. Ennen kolmatta biisiä keulahahmo Steven Wilson pahoitteli yleisölle etteivät he aio tänä iltana soittaa yleisön lempibiisejä, tämän jälkeen ilmoille helähteli Lazarusksen ensitahdit. Liikutuin suunnattomasti, sillä en olisi ikinä uskaltanut oikeasti toivoakaan kuulevani kyseistä kappaletta livenä. Setti jatkui upeasti uutuus albumin pitkällä Anesthetize biisillä, tätä seurasi jo Ilosaaresta tuttu Open Car joka tuntuu toimivan livenä kerta toisensa jälkeen yhä paremmin! :) Seuraavana setti eteni Dark Matteriin, Blackest Eyesiin, Hatesongiin, A Smart Kidiin, joita seurasi taas uutuus levyn kaksi raitaa Way Out Of Here ja Sleep Together. Sanonta hyvässä seurassa aika kuluu nopeasti, päti tänäkin iltana, kuin huomaamatta kaksi tuntia oli lähes täyttynyt ja bändi poistui lavalta yleisöä kiitellen. Vilkaisin olkani yli taaksepäin, kykenin erottamaan vain pari-kolme rivillistä ihmisiä takananin, hallin perältä kuului vain valtaisaa kohinaa, tunnelma oli käsittämättömän upea! Yleisö huusi ja taputti minkä keuhkoistaan ja käsistään sai irti. Piinaavan pitkän mylvinnän seurauksena bändi palasi hymyillen takaisin lavalle ja aloitti encoren Waiting (Phase One) biisillä. Tätä seurasi bändin "hittibiisi" Trains, joka vangitsi yleisön huomion täydellisesti. "I'm dying of love.....It's OK!" enteili päätöstä kerrassaan täydelliselle illalle, mutta vielä kuultiin illan lopetukseksi Halo, aivan kuten Ilosaaressakin kesällä. :) Valtaisten suosionosoitusten (ja palvontamenojen) saattelemana bändi poistui yleisöä kiitellen lavalta. Väsynyt, mutta onnellinen yleisö alkoi hitaasti valua ulos hallista, toiset silmäkulmia kuivaillen, toiset leveästi hymyillen. :)
Minulle keikan ehdoton kohokohta oli Lazarus, joka on yksi pitkäaikaisimmista suosikkibiiseistäni, ilo oli myös nähdä kuinka bändi selvästi näytti nauttivan soittamisesta ja kuinka vilpittömiä ja helposti lähestyttäviä he lavalla olivat.<3
Ilta oli ainakin minulle täydellinen, kiitos siitä siis kaikille, ennen kaikkea tietenkin bändille! Porcupine Tree on suurensuurta rakkautta!<3
Porcupine Tree: Steven Wilson, Richard Barbieri, Colin Edwin, Gavin Harrison ja John Wesley.