IRC-Galleria

..valittaa kouluhommista, niin kerronpa teille, kuinka käyn lukiota.

reaaliaineet:
kurssin alussa päätän, että perhana, nyt opiskellaa. tässä jaksossa luetaan kappale aina tunniksi. tässä jaksossa onnistuin suhteellisen hyvin, mutta loppua kohtihan se löysistyy, ylläri. paria päivää ennen koetta aletaan hermoilemaan, että enhän minä osaakaan mitään. siispä luetaan noin viisi tuntia kirjaa etanavauhdilla, eikä sen niin väliä vaikka ajatukset pomppii. kunhan ne sivut muka saa luettua. koetta edeltävänä päivänä katsellaan loppukoealuetta ja (anteeksi) vittuunnutaan. tajutaan, ettei tätä voi tajuta ja ihan sama, mikä kurssinumeroksi tulee.

koeaamuna ollaan sitten maha upsistakeikkaa väärinpäin, kun tajutaan, ettei oikeasti osata kikkaran vertaa. jännitetään ja yritetään saada edes muutama tiedonmurunen päänuppiin. koulussa ahdistutaan ja koepaperin tullessa eteen tajutaan, että nämä asiat on käyty tunnilla ja osaan kirjoittaa jotakin. joku kysymys on, että muistaa missä kohti tämäkin luki, mutta siihenpä se tietämys jää. sitten kirjoitetaan kynä savuten ja ranne sökönä, mutta tympääntyminen iskee viimeisen esseen kohdalla, johon ei niin hyvin osata vastata. aargh, antaa olla ihan sama tahon pois.

sitten kun on pakannut tavarat reppuun ja vienyt kokeen opettajalle ja lähtenyt luokasta ja käynyt bunkkerissa ja istuu ruokalassa syömässä tajuaa, että hitto, ois voinu ehkä lukea. se menee kuitenkin nyt huonosti, oisin voinu vähän ees panostaa. satsa på.

kun menee seuraavalla viikolla kattomaan hallintokäytävästä kokeita, niin siellähän se on lappu on ja melkein kaikista tehtävistä on tullut täydet ja numerona on kasi taikka ysi. tuntiaktiivisuuden perusteella kurssinumero on melkeenpä poikkeuksetta ysi taikka kymppi.

sitten jotkut kehtaa vielä sanoa, että minun olisi oltava onnellinen, kun noin hyviä numeroita tulee helpolla. joo, helpolla. minä aivastelen stressihormoneja ja niistän turhautumispöpöjä, ja sanotaan, että helpolla!