IRC-Galleria

Partani 1-vuotispäivä :)

Jo vuosia sitten nainen päätti, ettei hän koskaan asuisi liian suuressa asunnossa, eikä keräisi nurkkiin tarpeettomia tavaroita. Että hän eläisi kevyesti eikä antaisi esineiden sitoa itseään.

Silti oli muutamia esineitä, joita hän myönsi rakastavansa. Pieniä muistoja, takiaisia menneessä. Nappi, viesti tuntemattomalta toiselle tuntemattomalle, kuitti, josta näkyi myyjän nimi. Kirja, jonka hän oli lainannut junassa vierustoveriltaan, berliiniläiseltä mieheltä. Kirjan kannessa kasvoi saniainen.

Miestä nainen ei nähnyt enää koskaan. Kerran hän luuli törmänneensä miehen taidenäyttelyn avajaisissa. Katsottuaan tarkemmin hän huomasi rypyt ohimoilla. Junan mies oli häntä 20 vuotta nuorempi.

Naisella oli tapana pyytää opiskelijapoikia luokseen juomaan teetä ja keskustelemaan filosofiasta. Erään klopin henkilökohtainen filosofia oli naisen mielestä pelottavan deterministinen ja synkkä. Naisen teki mieli mojauttaa tätä, tai jotain.

Asunnossaan hän istui pitkiä aikoja ikkunan ääressä katsellen alhaalla risteileviä ratakiskoja. Niiden päälle satoi lumi ja vesi ja ruostuneen metallin välistä kasvoi voikukkia.

(S&a)

Joo, Norjaan!

"Tämä on ihan hirveän rasittavaa (mutta ah, niin koukuttavaa) viihdettä."
-- TriangleZenith

Minulle on tullut muutaman kerran elämässäni hurjan suuri tunne,
että voi hyvänen aika, taidan arvostaa tuota ihmistä aika paljon.
Se tunne tuli viimeksi jonkin aikaa sitten, ja muistin sen tänään
bussissa numero 66.

Professori Database. Se olet sinä.

huomasin, että se riittää, että aiheuttaa minkä tahansa tarpeeksi voimakkaan tunteen

Kyllä minutkin saa ärsyyntymään.

Äsken ajattelin, että elämäni on nykyään sitä,
että ajatustyö on liian rankkaa ja uuvuttavaa,
ja hauskanpito melko tylsää, se mikä tuntuu
parhaimmalta on aika jolloin en tee mitään.

Samastuin sitten Channing Tatumiin. Herttaista, eikö.

Strawberry Jam on my chest, ready for another midnight stroll.

Harvinaisen hyvin (mais pas parfaitement) toiminut suunnitelma, saa vain nähdä mitkä ovat seuraukset.

Tuntuu kuin viettäisi syntymäpäiväänsä ihan yksin keskenänsä, kuin kukaan ei haluaisi juhlistaa sitä. Kuunnellen Cibo Mattoa ja kanapullia, punajuurisalaattia ja myöhemmin glögiä tortun (perinteinen marraskuun lopun herkku) kera syöden kuluu tämä iltahetki. Lukemisena Tapiolan asiakaslehti.

Tämä on melkein niin mukavaa, että harkitsen eristäytymistä ensi syntymäpäivänäni. Hullu lie tämäkin heppu.

Metrossa oli muuten mukavaa katsella ihmisiä, jotka hymyilivät pienen lapsen jutuille, varmaan huomaamattaan.