IRC-Galleria

Jokainen tietää miltä tuntuu kun illalla viimeisenä mielessä on henkilö josta välittää suuresti ja aamulla ensimmäisenä sama ihminen. Tai kun kuulee kyseisen henkilön äänen se saa pulssin nousemaan roimasti. Edes pieni hipaisu kutkuttaa jo vatsan pohjassa. Puhumattakaan suudelmasta. Voi tsiisus, se saa pään sekasin ja vatsan ja kaiken. Niinkuin olisi juuri vedellyt muutamat sangriat ja askin röökiä päälle. Joo, sitten se halaus. Siihen vois vain jäädä ikuisuuksiksi. Kuitenkin tälläisessa tilassa ihminen on mitä haavoittuvaisin. Ja jos vielä vanhoja haavoja ei ole saanut parannettua loppuun. Kuka sitten tietää mikä on rakkautta? -Ihminen joka on joskus rakastanut. Miten tärkeät ne kolme sanaa ovat ja kuinka moni käyttää niitä vain kun tarkoittaa sitä?

Rehellisesti, mitä useampi päivä on takana, sitä enemmän hymyilen ja tajuan miten paljon olen vahvistunut sen surutyön myötä minkä joutui tekemään. Se tuskin loppuu koskaan, mutta nyt voi jo miettiä vanhoja juttuja hymyillen. Rakastan elämää! Ja ennen kaikkea itseäni.

Sinä joka et nyt tiedä kuinka tärkeä minulle olet ja miten paljon sinua kaipaan ja miten paljon välitän, niin nyt tiedät. Sinä satut olemaan se joka saa minut hymyilemään, mutta myös itkemään. Älä jätä minua yksin sillä tarvitsen sinua. H<3