IRC-Galleria

Tunne se hetki ollaan
toistemme lähellä, kaikki
on nyt hyvin kun saan sun
kanssas kävellä,
käsi kädes kohti
onnellista elämää vaan,
kaikki tärkeet asiat nyt
yhdes kerätään vaan,
matkalta mukaan.
Kulta sulle tän nyt
lupaan, että päädytään me
vierekkäin onnelliseen
kuvaan,
tsekkaa hymy molempien
kasvoilla ja matkoillakin
käydään varmastikkin
jollain tahoilla.
On tekemistä täs, jos
totta niin mä kiitän,
kumarrankin varmasti,
kiitos et mä riitän,
täytän sun toivees ja
täytän mun paikkani.
Muistaks alkuaikoina ku
esteet tieltä raivattiin,
kaikki tehtiin yhdessä ja
kaikki tullaan tekemään,
näin täs laiffis pärjätään
ja edemmäs vaan edetään ja
keretään viel täyttämään
unelmat toistemme,
kulta kyl sä tiiät, me
ansaitaan toisemme.

Hetkinä näinä voit tuntee
sen täydellisyyden, lämmön
ja läheisyyden,
pysythän sä täs,
suutelethan mua, kysyn tän
vaan täs, kuuntelethan
mua.
Hetkinä näinä voit tuntee
sen täydellisyyden, lämmön
ja läheisyyden,
pysythän sä täs,
suutelethan mua, kysyn tän
vaan täs, kuuntelethan
mua.

Joskin jyrkkii alamäkii
oli tässä suhteessa, mut
kaikesta on selvitty,
tää on ku silmänlumetta,
ku suhde vakaal pohjalla
hyvält tuntuu sua vaan
rakastaa,
ja maata sängys
kahdestaan, kunnes aamu
sarastaa.
Kulta rakas pieni kyl sä
tunnet tän hetken ja
kuljet tän retken yhdes
mun kaa.
Vaan kerkeen hetkeks
silmät sulkee niin heti
oot mun mielessä, silmät
auki, onneks oot vaan
tossa vieressä.
Lämmin hyvä olo, toivon
ettet koskaan pois mee, en
mistään hinnast vaihtais
sua kehenkään toiseen.
Uskon ettet satuta, uskon
että haluat olla mun
lähellä, ei mikään tässä
kaduta.
Oon tehnyt mun siirtoni
pelis nimelt rakkaus, siis
mä aion pysyy, kysy
vapaasti täs vastaus,
en vaihtais tätä
hummeriin, en kouralliseen
timanttei, tärkeint on
vaan et kuljet mun kaa
näitä pihan teit.

Rakkauden värillä, kaikki
mä väritän, tähän oon
ryhtyny, kyl mä sen
käsitän.
Suhde on korttitalo jota
mä vaan rakennan, rakennan
ain uudestaan, kyhään aina
parempaa.
Se ei koskaan kaadu, kun
petä ei meist kumpikaan,
välil tuntuu etten kestäis
olla eros tuntiikaan,
se hetki kun kahdestaan
tääl kuljetaan, kaikki
esteet matkalta yhdessä
pois suljetaan.
Jep, no kyl tää alkaa
meneen rutiinist, sun kaa
joka paikkaan, sisälle sun
uniiski.
Käsi kädes mihin sitten
aina mennäänkin, piirrän
sormel sydämiä pitkin
selkääsi.
Välil pitää nipistää et
tajuu kaikki täysil,
huomaan että totta se on,
aina siinä käy niin.
Pety en mä koskaan,
turhaan mitään kierellä,
rakastan sua, voin vaik
sanoo joka kielellä.

Me tavattiin, oli helppoo, meni päiviä katsomat kelloo, mitää vastaavaa kokenu ennen, oltiin kuin luotuja toisillemme, mitä kävi en käsitä mitenkään riidellään sovitaan ja sit taas riidellään, pelkkää riitaa ja kulloinkin kiirettä pinna kireellä ero vireellä se oli kuin käden käännös ja vois muuttuu käden väännöks on sekasin peli säännöt mitä sanot yritetäänkö, voit olla varma musta en petä sun luottamusta, vaik riitely tuottais tuskaa en päästä irti susta.
vii kuu see kaa,
ei jaksa riidellä enää voitaisko sopii jo tää jo tänään, ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään, ei riidellä enää sovitaan tää tänään ovet paukkuu ja joojoojoo

ei oo salaisuus et mull on ollu noit kertoja vakioit säätöjä kuvioit, mun mielest ne on vanhoja asioit, enkä tajua miks ne taas esiin toit, miks tuiotat mulkovaa miest hei, heti selaat mun tekstiviestei, teen mielestäs liikaa töitä, epäilet et oon studiol öitä, tää on suhde tai joku kriisi, jos toinen on salapoliisi, ei järjen häivää touhus, ei sukat vaan mustat sukkahousut, sä huolehdit suotta musta, en petä sun luottamusta, vaik riitely tuottaa tuskaa, en päästä irti susta,

ei jaksa riidellä enää voitaisko sopii jo tää jo tänään ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään, ei riidellä enää sovitaan tää tänään ovet paukkuu ja joojoojoo

en malta oottaa et taas tääki riita ohi on koska sit me voidaan rauhas tehä sovintoo,

ei jaksa riidellä enää voitaisko sopii jo tää jo tänää ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään ei riidellä enää sovitaan tää tänään ovet paukkuu

en jaksa riidellä enää voitasko sopii jo tää jo tänään ovet paukku ja taas kerran pyydän sua jäämään

ei riidellä enää sovitaan tää tänään ovet paukkuu en jaksa riidellä enää voitasko sopii jo tää jo tänään ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään ei riidellä enää sovitaan tää tänään ovet paukkuu ja joojoojoo.

Laula ihmisille ilosta, laula surusta, laula väreistä maailman, laula ihmisille sanoista, laula teoista, yhden ainoan jumalan, laula heille saduista, laula sodista, laula kivikaduista, laula sydämmestäsi kaikki se, laula se niinkuin herralle.

Katso silmillä itkevän, silmillä nauravan, katso silmillä kuolevan, katso silmillä syntisen, silmillä rakkauden, joka voittaa kaiken sen, katso silmillä voittajan, silmillä sokean, silmillä väliinputoajan, näytä sydämmestäsi kaikki se, näytä se niinkuin herralle.

Kerron liikkeillä JONZIKAN, minä rakastan, minä välitän vieläkin, kerron maailmassa näytelmän, minä ymmärrän, minä kutsun sielläkin, puhun viivoilla taulussa, puhun ilmeillä, kuiskaan sanoilla laulussa, tee sydämmestäsi kaikki se, tee se niinkuin herralle.

Mitä on Lumilautailu?
Taidetta? öö ei mut
melkeen...
Verenmaku suussa harrastus?
Ei ikinä...
Täysveristä urheilua? Eei
nyt sentään...
Yleistä Hengailua?
Melkein...
Elämäntapa? Kyllä!

Jo ensi hetkestä me kaks yhdessä toivoin niin paljon että tää juttu tulis kestään, mut nyt puuttuu pala sydämmestä ja sen ympärillä vaan tää kova kilpi, kaikki ei menny niinkuin onnellises filmis nyt päivänsäteen sijaan nään vain tummii pilvii ja vaikee selittää mut kahtii repii tää. oikeesti luulin että kaikki korjaa ehitään. ja vaikee ajatella en voi sua enää koskee, ja miten koski ne kyyneleet sun poskel ja mä luulin että voit pelastaa mut, mut siin vaihees ei oikeest mua mikään pelastanut. ja muistan kun meit ei erottanu mikään, joka ikisen hetken kun sain sust kiinni pitää, ehkä vaikee uskoo mut mä edelleen välitän, miten kaikki meni kelaan edelleen mä sitä.

en pysty irti päästää en pysty nukkuun enkä safkaa, enkä saa sua silti mun päästä mut mä tiedän että mun on pakko jatkaa, en pysty irti päästää en pysty nukkuun enkä safkaa enkä saa sua silti mun päästä ja mä jatkan tätä matkaa.

eka, ekat deitit jotka johtaa halauksiin, halaukset suudelmiin, suudelmat lupauksiin, lupaukset seksiin, riitoihin, ongelmiin, ongelmat eroihin pirstoittuneihin unelmiin. miksei koskaan pysty tajuta ajoissa, miks tarpeeks arvostaa toista vasta sillon kun se on poissa, just sillon kun virheitä ei voi korjaa enää, liian helppoo pitää kaikki itsestään selvyytenä. hassuu miten yhes hetkes kaikki muuttuu, yhes meillä oli niin paljon mut nyt se kaikki puuttuu, mut kai täst kaikes selvii jotenkin, et vaikeetten jälkeen ollaan vahvempii jotenki. ja multa puuttuu sydämmest se pala mis saan sut taas hymyileen ja saan sua taas halaa. ja ehkä näin oli parempi molemmille et mentiin erilleen, haluisin sanoo niin paljon mut en saa puoliikaa paperille, mut mä lupaan kertoo ne loputki. ja ainoo mitä toivon on et sullon kaikki hyvin koska sillon mä tiedän että mullon kaikki hyvin! niin monet sanat ne edelleen kaduttaa mua koska ikinä ei ollu tarkoitus satuttaa sua!

en pysty irti päästää en pysty nukkuun enkä safkaa enkä saa sua silti mun päästä mut mä tiedän että mun on pakko jatkaa, en pysty irti päästää en pysty nukkuun enkä safkaa enkä saa sua silti mun päästä mut mä jatkan tätä matka.

varmaan meist jokasella on joskus menny tärkee ihmis-suhde poikki, ja vaik kuinka olis taistellu on silti menettäny sen rakkaan, ja tää biisi kertoo milt must tuntui kun mulle kävi niin. mut en mä tiä mä voin vaan todeta taas että mikä ei tapa pelkastään vahvistaa. Ja mä jatkan tätä matkaa!