IRC-Galleria

NYKYISET IHMISRODUT

Lähde: TOP -koululaisen tietokeskus, osa 2 s. 270-273 (WSOY 1990)

Se suuri ekspansio, jonka ansiosta nykyinen ihminen (Homo sapiens) levisi käytännöllisesti katsoen koko maapallolle, alkoi 40 000-50 000 vuotta sitten. Uusille seuduille siirtyessään ihmiset joutuivat hyvin erilaisiin oloihin arktisten alueiden ankarasta kylmyydestä aina Australian ja Kalaharin autiomaiden kuivaan kuumuuteen asti ja sopeutuivat asumaan niinkin erilaisilla paikoilla kuin korkeissa vuoristoissa ja alavilla suolarämeillä.

Näissä erilaisissa ympäristöissä elävien ihmisten ruumiinrakenne, ihonväri ja myös eräät fysiologiset piirteet muuttuivat. Muutokset johtuivat osittain luonnonvalinnan aiheuttamasta ihmisryhmien perinnöllisestä sopeutumisesta, osittain ne ovat ihmislajin yleisen perinnöllisen monimuotoisuuden ilmausta.

Kolme perustyyppiä

Rotu ei ole selvärajainen käsite. Samaan rotuun kuuluvissa ihmisissä ovat joidenkin perinnöllisten piirteiden yleisyydet tärkeämpiä kuin mitkään nimenomaiset piirteet sinänsä. Piirteet vaihtelevat rotujen sisällä, ja samoja piirteitä on toisissakin roduissa. Niistä piirteistä, jotka jonkin väestön keskuudessa ovat yleisimpiä tai jotka edustavat väestön keskiarvoa, muodostuu rotutyyppi. Tämä on täysin kuvitteellinen käsite, eikä väestössä tarvitse olla yhtään ihmistä, jonka kaikki piirteet olisivat tyypin mukaiset. Toisaalta tyypistä paljonkin poikkeavat voivat alkuperältään olla yhtä suuressa määrin rodun edustajia kuin tyyppiä muistuttavatkin.

Nykyisin erotetaan kolme pääroturyhmää: europidit, mongolidit ja negridit [teemakuva]. Mongolideilla on kellertävä iho, suorat mustat hiukset ja tummanruskeat silmät, joiden yläluomessa on vinosti silmän sisäkulman yli kulkeva ihopoimu eli mongolinpoimu. Europidit vaihtelevat ihonväriltään paljon enemmän, pohjoisten leveysasteiden erittäin vaaleista yksilöistä aina Välimeren maiden, Lähi-idän ja Intian hyvin tummiin ihmisiin. Negrideillä on hyvin tumma iho, kähärä tukka, eteen työntyvä eli prognaattinen alaleuka ja paksut huulet.

Europidit ovat levinneet laajalle Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Intiaan. Euroopassa asuvat europidit on vanhastaan jaettu itäbalttilaiseen, pohjoiseen, alppi-, välimeren- ja dinaariseen rotuun. Välimerenrotuun kuuluvat myös Pohjois-Afrikan, Iranin ja Etu-Intian europidiset asukkaat, ja sen alaroduksi luetaan Arabian ja eräiden Etu-Aasian osien orientaalinen rotu. Dinaarista rotua on mm. Balkanilla, ja sen alarotu on armenialaiset. Ruotsia on pidetty pohjoisen rotutyypin ydinalueena, mutta erään tutkimuksen mukaan siellä vain 11% asepalvelustaan suorittavista vastaa tyypillistä kuvaa vaaleatukkaisista, pitkäkalloisista ja sinisilmäisistä pohjoismaalaisista. Silti Intiasta Pohjois-Skandinaviaan ulottuvalla alueella asuvissa vaaleaihoisissa ihmisissä on runsaasti yhteisiä piirteitä. Europidien rotutyypistä poikkeavat selvimmin ainut, veddat ja baskit sekä polynesialaiset, jotka lienevät sekoittuneet mongolidien kanssa.

1. Rotujako Theodosius Dobzhanskyn mukaan (1962). Eurooppalaisia on levinnyt Pohjois-Amerikkaan, Argentiinaan, ja Chileen, Et.-Afrikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. 1) luoteis-eurooppalaiset (Skandinavia, Länsi-Eurooppa), 2) koilliseurooppalaiset (Suomi, Baltia, Puola, Pohjois-Venäjä) 3) alppirotu (Keski-Eurooppa, Balkanin pohjoisosat), 4) välimeren rotu (myös Arabia, Turkki, Iran), 5) hindut (Pakistan, Intia, Bangladesh), 6) turkestanilaiset (Keski-Aasia, Länsi-Kiina), 7) tiibetiläiset, 8) pohjoiskiinalaiset (myös Keski-Kiina), 9) klassiset mongolidit (Siperia, Mongolia, Korea, Japani), 10) eskimot (arktinen Pohjois-Amerikka, Grönlanti), 11) kaakkoisaasialaiset (myös Etelä-Kiina, Indonesia), 12), ainut (Pohjois-Japani), 13) lappalaiset, 14) Pohjois-Amerikan intiaanit, 15) Keski-Amerikan intiaanit (myös Yhdysvaltain lounaisosa, Et.-Amerikan pohjois-osa), 16) Etelä-Amerikan intiaanit, 17) tulimaalaiset (myös Patagonia), 18) itäafrikkalaiset (myös Etiopia, Sudan), 19) sudanilaiset, 20) metsäneekerit (Länsi-Afrikka), 21) bantut (Afrikka), 22) bushmannit (kuvassa) ja hottentotit (Et.-Afrikka), 23) Afrikan pygmit (Zaire), 24) dravidat (Et.-Intia ja Sri Lanka), 25) negriitot (Andamaanit, Malesia, Uusi-Guinea, Filippiinit), 26) melanesialais-papualaiset (Uusi-Guinea, Fidzisaaret), 27) murraylaiset (Kaakkois-Austr.), 28) carpentarilaiset (Pohj.- ja Keski-Austr.), 29) mikronesialaiset (Länt.-Tyynimeri), 30) polynesialaiset (kesk.- ja it.-Tyynimeri), 31) uushavaijilaiset, 32) latiinot (Keski- ja Et.-Amerikka), 33) Pohj.-Amerikan ja 34) Et.-Afrikan värilliset.

Sopeutuminen kylmään ilmanalaan

Mongolidien pääroturyhmä voidaan jakaa eri tavoin alaryhmiin mongoleista ja kiinalaisista aina Amerikan intiaaneihin asti. Monien antropologien mielestä tyypilliset mongolidikasvot osoittavat sopeutumista kylmään ilmastoon. Nenä on pieni ja litteä, silmiä suojelee yläluomien rasvakerros, ja kasvonpiirteet ovat yleensäkin litteät; kaikki nämä sopeutumat ovat omiaan vähentämään paleltumisvaaraa.

Etelässä asuvilla kiinalaisilla ja japanilaisilla nämä muutokset eivät ole yhtä selviä kuin pohjoisempana asuvilla kansoilla, mikä saattaa johtua siitä, että Siperiassa eläneet pohjoiset kansat joutuivat eristyksiin viimeisen jäätiköitymiskauden aikana ja valinta suosi niitä yksilöitä, jotka parhaiten soveltuivat ominaisuuksiltaan ankaraan ilmastoon. Ne joilla ei vaadittuja ominaisuuksia ollut, paleltuivat tai kuolivat keuhkokuumeeseen. Tämän teorian avulla on myös selitetty eskimoiden ja intiaanien ruumiillisia eroavuuksia. Intiaanien ensimmäiset esi-isät saapuivat Amerikkaan ennen viimeisen laajan jäätiköitymisen mongoleissa aiheuttamia muutoksia. Eskimot muuttivat vasta paljon myöhemmin, sen jälkeen, kun mongolidien kasvonmuodot jo olivat muuttuneet. Todennäköisempi selitys on, että intiaanit ovat ennen siirtymistään sekoittuneet joihinkin europidisiin kansoihin.

Afrikan ihmiset

Negridit asuttavat suurinta osaa Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Neekerien roturyhmään kuuluvat itäafrikkalaiset, pitkät, laihat ja hentorakenteiset nilootit, tukevammat länsiafrikkalaiset aitoneekerit, keskiafrikkalaiset metsäneekerit sekä Keski- ja Etelä-Afrikan bantut. Toiseen negridiseen roturyhmään luetaan afrikkalaiset kääpiökansat, kaakkoisaasialaiset negriitot ja melanesialaiset. Tämän ryhmän naisille on ominaista rasvan kertyminen istuinpakaroihin.

Afrikkalaisiin kääpiökansoihin kuuluvat busmannit ja hottentotit elävät yhä mesoliittisen kivikauden elämää metsästäjinä ja keräilijöinä ja käyttävät kiviaseita ja -työkaluja. Heillä on monia erityispiirteitä, kuten maiskuttava kieli ja naisten kyky varastoida rasvaa takamuksiinsa (steatopygia). Näyttää siltä, että busmannit ovat ennen eläneet laajemmalla alueella ja että heidät on syrjäyttänyt bantujen ekspansio, joka alkoi toisella vuosisadalla eKr.

Oseanian asukkaiden alkuperä on ongelmallinen. Monet heistä, kuten melanesialaiset, ovat tummaihoisia negridejä, kun taas toisissa, kuten polynesialaisissa, on europidisia aineksia. He ovat ehkä tulleet Aasian manterelta tai Etelä-Amerikasta tai mahdollisesti molemmista suunnista. Australian alkuasukkaita on pidetty milloin negrideinä, milloin europideina, mutta mm. biokemiallisilta ominaisuuksiltaan he eroavat kaikista muista roturyhmistä.

Rotujen sekoittumisesta on paikoin ollut seurauksena pysyviä väestöjä, joita voidaan pitää uusina rotuina. Tällaisia ovat Pohjois-Amerikan värilliset ja havaijilaiset.

Rotujen ominaispiirteitä

Roturyhmät eroteltiin aikaisemmin pelkästään ulkoisten rakenneominaisuuksien perusteella. Huomiota kiinnitettiin ihonväriin, pituuteen, kallon ja kasvojen muotoon ja hiusten laatuun. Näiden ominaisuuksien ja asuinalueen perusteella erotettiin viisi rotua: kaukasialainen eli valkoinen, mongolinen eli keltainen, etiopialainen eli musta, amerikkalainen eli punainen ja malaijilainen eli ruskea. Myöhemmin on todettu rotujen eroavan toisistaan myös biokemiallisilta ominaisuuksiltaan, mikä näkyy mm. veriryhmissä. Ne ovat kaikilla roduilla samat, mutta niiden keskinäiset suhteet vaihtelevat roduittain.

Kallonmuoto ja ihonväri

Kallon indeksi on sen leveyden ja pituuden suhde (leveys / pituus x 100). Indeksin perusteella voidaan erottaa pitkäpäiset eli dolikokefaaliset (indeksi on pienempi kuin 75), keskipitkäpäiset eli mesokefaaliset (75-80) ja lyhytpäiset eli brakykefaaliset (suurempi kuin 80). Kasvojen sivukuvassa havaittava kasvokulma on nenän kärjestä otsaan ja alaleuan kärkeen vedettävien linjojen välinen kulma.

Vaikka kaikkia kallotyyppejä onkin kaikissa roduissa, niiden suhteellinen osuus väestössä vaihtelee roduittain. Länsi-Euroopan väestö on enimmäkseen keskipitkäkalloista, Keski-Euroopan taas yleensä lyhytkalloista. Aasian asukkaatkin ovat lyhytkalloisia, Australian alkuasukkaat taas pitkäkalloisia.

Ihonväri aiheutuu orvaskedessa olevasta pigmentistä eli melaniinista. Ihmisillä on yhtä paljon tätä väriainetta muodostavia soluja, mutta neekerien ihossa on enemmän melaniinihiukkasia kuin muiden. Melaniini suojaa auringon ultraviolettisäteiltä. Pohjois-Euroopan asukkaiden vaalea ihonväri varmistaa sen, että D-vitamiinia muodostuu ihossa auringonvalon vaikutuksesta näilläkin leveysasteilla, kun taas täällä elävät neekerit voivat saada riisitaudin.

Veriryhmät

Veri voidaan luokitella monenlaisiin veriryhmiin yleensä punasolujen solukelmussa olevien antigeenien perusteella. Nämä antigeenit ovat periytyviä. Ensimmäiseksi keksittiin ABO-ryhmät vuonna 1900. Myöhemmin elektroforeesi-menetelmä, joka perustuu sähköisesti varautuneiden hiukkasten hajaantumiseen sähköisessä kentässä, on paljastanut monia veren ominaisuuksia, jotka vaihtelevat yksilöittäin. Näihin kuuluvat hemoglobiinin, punasoluentsyymien ja seerumiproteiinien vaihtelut.

ABO-järjestelmän veriryhmää O esiintyy useimmin Amerikan alkuperäisväestöjen keskuudessa [2]. Kuitenkin eräillä Pohjois-Amerikan intiaaniheimoilla ja lappalaisilla on hyvin korkea A-ryhmäprosentti. Veriryhmää A on verrattain paljon Länsi-Euroopassa, Länsi-Aasiassa ja Australian alkuasukkailla. B-veriryhmää taas on eniten Keski-Aasiassa ja Intian pohjoisosissa. B-veriryhmäantigeeniä ei todennäköisesti ollut Australian eikä Amerikan alkuperäisväestön veressä lainkaan ennen valkoisten tuloa.

Rh- eli rhesus-järjestelmän antigeeneistä on esimerkiksi eurooppalaisilla runsaasti cde- ja CDe-muotoa, afrikkalaisilla erittäin runsaasti cDe-muotoa ja aasialaisilla, intiaaneilla ja australialaisilla tuskin lainkaan cde-muotoa. Rhesusnegatiivisia on noin 12 % Euroopassa mutta ei juuri lainkaan idässä, Oseaniassa ja Amerikan intiaanien keskuudessa.

Duffyn veriryhmäjärjestelmää hallitsevat Fy-a ja Fy-b -antigeenit, jotka Euroopassa ovat yhtä yleisiä, mutta Uudessa-Guineassa Fy-a on paljon yleisempi kuin Fy-b. molemmat taas puuttuvat miltei täysin neekereiltä. Diego-veriryhmäjärjestelmän toista pääantigeeniä (Di-a) tavataan miltei yksinomaan mongolideilla ja Amerikan intiaaneilla. Myös veren proteiini- ja entsyymijärjestelmissä ja muissakin ominaisuuksissa esiintyy muuntelua.

Muunnokset ja eloonjääminen

Näitä ja muitakin perinnöllisiä ominaisuuksia on käytetty rotujen alkuperän ja keskinäisen sukulaisuuden määrittämiseen, mutta mielenkiinto on kohdistumassa myös siihen, kuinka ja miksi tällaiset muunnokset ovat syntyneet. On esimerkiksi ruvettu selvittelemään sitä, onko tällaisista perinnöllisistä eroista hyötyä, lisäävätkö ne sairauksien vastustuskykyä tietyssä ympäristössä tms. Lämpimässä ilmastossa elävien rotujen ruumiinrakenne on yleensä solakampi kuin kylmässä elävien, joiden ihon alle kertyy helpommin lämmönhukalta suojaavaa rasvakudosta. Kuitenkin vain harvat rotupiirteet on onnistuttu selittämään sopeutumiksi rodun asuma-alueiden oloihin. Täysin on todistettu malarian ja poikkeavan S-hemoglobiinin välinen yhteys.

S-hemoglobiini on aikuisen normaalin hemoglobiinin muunnos, jota muodostuu niille henkilöille, joilla on kaksi tätä hemoglobiinia tuottavaa peittyvää geeniä. Näillä henkilöillä on sirppisoluanemiaksi sanottu vakava sairaus, joka johtaa varhaislapsuudessa kuolemaan. Ne taas, joilla on vain yksi HbS-geeni, eivät kärsi sairaudesta ja voivat viettää normaalia elämää. HbS-geenit näyttävät tämän perusteella siis haitallisilta siksi, että ne koituvat kohtalokkaiksi sille, jolla on niitä kaksi. Kuitenkin eräissä väestöryhmissä varsinkin Afrikassa HbS-geenejä esiintyy yleisesti. Tutkimuksissa havaittiin, että tämän hemoglobiinimuunnoksen levinneisyys oli sama kuin malarialoisioiden. Huolellisesti kerätyt tiedot osoittivat, että sellaiset lapset, joilla oli yksi HbS-geeni, olivat paremmin malarialta suojassa kuin ne, joilla ei sitä ollut. Heidän veressään oli jonkin verran virheellistä hemoglobiinia, eivätkä malarialoisiot ilmeisesti viihdy vääränlaista hemoglobiinia sisältävässä veressä. Yhden geenin aiheuttama sirppisoluisuus on siis Afrikassa yleistä, mutta se ei liity rotupiirteisiin, sillä Yhdysvaltain värillisiltä se on osittain karsiutunut pois. Heillä siitä ei ole mitään hyötyä.

Perinnöllisyystutkijat ja antropologit etsivät jatkuvasti vastaavanlaisia tapauksia, koska geenimuunnosten avulla he kenties pystyvät ratkaisemaan, mitkä ovat ne syyt, jotka ovat jakaneet ihmiskunnan erilaisiksi roduiksi [3].

Tukka on musta, käkkäräinen ja "villainen" olemukseltaan, se on litteä ja elliptinen, ilman minkäänlaisia kanavia tai pyörteitä kuten eurooppalaisilla.

Nenä on paksu, laaja ja litteä, usein kääntynyt ylöspäin näyttäen limakalvon punertavan sisustan, joka on apinoiden limakalvon kaltainen.

Neekereiden kädet ja jalat ovat suhteessa pidemmät kuin eurooppalaisten. Olkaluu on hieman lyhyempi ja käsivarsi pidempi, siten verrattavissa apinoihin.

Silmät ovat esiintyöntyvät, iris on musta ja kehä sen ympärillä suuri. Silmässä on usein kellertävä skleroosi päällä, kuten gorilloilla.

Neekerillä on lyhyempi keskivartalo; Rintalastan jakava alue on pyöreämpi. Lantio on kapeampi ja pidempi, kuten apinalla.

Suu on hyvin leveä ja huulet ovat hyvin paksut, suuret ja ulospäin työntyvät.

Neekerin ihossa on paksu känsäinen kerros, mikä sietää raapimista ja estää bakteerien sisäänpääsyä.

Neekerillä on paksu ja lyhyt kaula, joka muistuttaa ihmisapinoiden kaulaa.

Kallon rakenteet ovat yksinkertaisempia kuin valkoisilla ja yhtenevät aikaisemmin.

Korvat ovat pyöreähköt, kohtalaisen pienet, jokseenkin korkealla ja kiinnittyneet samankaltaisesti kuin apinoilla.

Neekereiden lantio on voimakkaammin kehittynyt kun taas valkoiset ovat kehittyneet enemmän rinnan kohdalta.

Leukaluu on suurempi ja vahvempi ja työntyy eteenpäin antaen, alemmaksi vetäytyvän otsan kanssa, 68-70:n asteen kasvojen kulman. Eurooppalaisilla kasvojen kulma on 80-82 astetta.

Kädet ja sormet ovat suhteessa kapeammat ja pidemmät. Ranteet ja nilkat ovat lyhyemmät ja rotevammat.

Kallon etummaiset luuosat ovat vähemmän koverat ja tilavat. Kallo on paksumpi erityisesti sivuilta.

Neekereiden aivot ovat tavallisesti 9-20% pienemmät kuin valkoisten.

Hampaat ovat suuremmat ja kauempana toisistaan kuin valkoisilla.

Selkärangan kolme kaarretta ovat vähemmän selväpiirteiset neekerillä kuin valkoisilla ja siten enemmän apinoiden kaltaiset.

Neekerin reisiluu on vähemmän epäsuora, sääriluu kaarevampi ja eteenpäin taipunut, pohje korkeampi mutta vähemmän kehittynyt

Kantapää on leveä ja suojaava, jalka pitkä ja leveä mutta lievästi kaartunut aiheuttaen lattean jalkapohjan, isovarvas on lyhyempi kuin valkoisilla.

Nenän kaksi varsinaista luuta ovat satunnaisesti yhtyneet, kuten apinoilla.

MITÄ ON ARJALAISUUS?

Lait, jotka vallitsevat nykyään arjalaisissa (pääosin valkoisissa) yhteiskunnissa ja jotka esimerkiksi rajoittavat tai kieltävät aseiden kannon, puolisotilaallisten ryhmien muodostamisen, tappelemisen tai rotusyrjinnän (joka nähdään rikoksena) eivät ole ainoastaan ristiriidassa arjalaisen ihmisen luonnollisten tapojen ja vaistojen kanssa, vaan myös orjuuttavat häntä. Jotta ymmärtäisimme kuinka sortavia ja luonnottomia tällaiset lait ovat, ja kuinka rappeutuneita ovat yhteiskunnat jotka laativat ja toteuttavat niitä, on meidän tarpeen ensin tarkastella mitä arjalaisuus oikeastaan tarkoittaa. Arjalaisuus merkitsee enemmän kuin vain arjalaista syntyperää (valkoinen, eurooppalainen) oleminen. Se merkitsee tiettyä asennetta elämään. Joku arjalainen, tällaisen asenteen omaava, on tarmokas ja terve, toisin sanoen hieno esimerkki siitä, mitä arjalaisuus on. Toinen ansioitunut piirre arjalaisessa asenteessa on aggressiivinen, taistelua rakastava luonne. Kolmas piirre on synnynnäinen yksilön ylpeydentunto, se kuinka luonnollista arjalaiselle on olla vastuussa itsestään. Esi-isämme ilmensivät vaistomaisesti tällaista asennetta, ja myös valtaosa arjalaisista yhteiskunnista - aina Homeroksen kreikkalaisesta yhteiskunnasta viikinkeihin - ilmensi arjalaista asennetta tavoissaan ja elämäntyylissään. Kaikki aidot arjalaiset tavat (tai "lait") heijastavat tätä asennetta. Esimerkiksi läheskään kaikissa arjalaisissa yhteiskunnissa ei ole ollut sellaista rikosta kuin "murhaa" josta on ainoana pakollisena rangaistuksena vankeus tai kuolema todettaessa "syylliseksi" tähän "rikokseen". Muinoin oli käytössä vain joustavia rangaistuksia, peräisin tavasta, jonka mukaan uhrin perheen tuli saada korvausta, yleensä tavaran tai rahan muodossa. Joskus toisen ihmisen tappanut saatettiin rangaistukseksi karkottaa maasta, joskus taas lainrikkojan täytyi suorittaa rituaalinomainen puhdistautuminen, esimerkiksi uhraamalla lahjoja jumalille. Toisinaan pahantekijää rangaistiin kuolemalla. Tällaisia tapoja harjoitettiin kaikissa arjalaisissa yhteiskunnissa ennen Homeroksen aikaa sekä mm. viikinkien, anglosaksien (englantilaisten) ja walesilaisten keskuudessa. (Anglosaksisissa ja germaanisissa yhteiskunnissa korvausta kutsuttiin sanalla Wergeld). Voisi siis sanoa, että nämä tavat, tai niiden puuttuminen, mahdollistavat aidon arjalaisen yhteiskunnan erottamisen epäarjalaisesta. Näin ajateltuna yhteiskunta, joka kehittyi esimerkiksi keskiaikaisessa Englannissa (osittain kristillisen vaikutteen alaisena) oli epäarjalainen, kun taas walesilainen yhteiskunta ja sen tavat jotka Edvard I tuhosi (Canterburyn arkkipiispan alullepanosta) olivat arjalaisia ja siten sivistyneitä.

Rasismi on hyvä, terve, normaali ja tarpeellinen asia

Rasismi on hyvästä. Se suojelee jokaista rotua joka sitä harjoittaa, sekä puolustaa näiden rotujen oikeutta omaisuuteensa. Kuten on jo tullut esille, rasismi synnyttää positiivista ylpeyden tunnetta ihmisen sydämessä, sekä halua jatkaa ja suojella omaa rotuaan. Vain ihminen joka vihaa valkoista rotua, haluaa tuhota tuon rotuamme suojelevan rasismin. Rasismi on ainut asia joka voi suojella esi-isiemme perintöä ja varmistaa, että heidän luomansa hyvinvointi ja turva siirtyy oikeutetuille perijöilleen.

Huomaa, kuinka rasismin karsiminen tavallisesta valkoisesta ihmisestä on johtanut hänen oikeuksiensa vähenemiseen. Ihminen jolla on rotutietoisia tuntemuksia ei istu paikallaan kun hänen rotuaan kohdellaan kaltoin. Ihminen jolla ei ole näitä tuntemuksia ei tee minkäänlaista aloitetta pelastaakseen kansansa. Kun valkoinen rotu on tullut raiskatuksi ja ryöstetyksi, kuinka valkoiset ovat reagoineet? He ovat reagoineet sen mukaan millaisia rodullisia mielipiteitä heillä on: sen mukaan, minkä asteista heidän rasisminsa on. Ne valkoiset, jotka ovat menneet anti-valkoisen propagandan lankaan ja joilla ei ole rasismin hitustakaan jäljellä, sanovat ’kyllä’ valkoisen maansa tuholle. He kannattavat moninaisuutta aivan kuin se olisi siunaus, vaikka todellisuudessa se on tappava tauti. Ihminen, joka on täynnä rodullista ylpeyttä, tuntee närkästystä nähdessään kuinka hallitus on luovuttanut hänen maansa ei-valkoisille. Rasismi on avaintekijä joka erottaa ne, jotka ovat valmiita taistelemaan maansa puolesta, ja ne, jotka eivät ole.

Rasismi on tervettä. Katso ketä tahansa Aids-potilasta niin näet mitä tapahtuu kun immuunisysteemi romahtaa. Mikään ei enää suojele kehoa vihollissoluilta; tauti leviää vauhdilla. Kuvittelepa Washington DC:tä valkoisen rasismin kadottua lopullisesti: Tämä USA:n pääkaupunki olisi 95-prosenttisesti mustien asuttama ja täynnä rikollisuutta. Sen murhatilastot ovat kymmenenkertaiset koko maahan verrattuna eikä toivoa paremmasta ole näkyvissä. Lähes kaikki valkoiset ovat lähteneet, eivätkä jäljelle jääneetkään ole osallistuneet kaupungin rakentamiseen. He eivät myöskään ole kykeneviä johtamaan sitä ilman vahvaa ulkopuolista apua. Immuunisysteemi epäonnistui tuossa kaupungissa täysin ja kaupungista tuli kuoleman oma. Valkoisilla ei ollut tuossa kaupungissa enää mitään omaa, vaikka he sen rakensivat. Rasismi oli kadonnut, ja sen mukana myös halu suojella omaa maata ja kaupunkia. Valkoiset siis luovuttivat kaupunkinsa mustille.

Rasismi on normaalia. Ihmisillä on syntyessään luonnollinen taipumus olla kaltaistensa seurassa. He pyrkivät puolustamaan perhettään tai ryhmäänsä. Useimmissa perheissä pojat puolustavat toisiaan ja siskojaan; jos käyt yhden kimppuun, saat kaikki niskaasi. Mielenkiintoinen esimerkki siitä, kuinka rodut pitävät yhtä, on se tapa jolla ghettojen jengit jakavat alueensa rotujen mukaan. He syntyvät rasisteiksi ja se on normaalia.

Ennen vasemmistolaisuuden tuloa 1960-luvulla useimmat valkoiset olivat rasisteja. He eivät vihanneet muita rotuja eivätkä ahdistelleet näitä. He harjoittivat hyväntekeväisyyttä joka kohdistui erityisesti muihin rotuihin ja maihin. Silti he olivat samalla rasisteja! He asuivat täysin valkoisissa naapurustoissa ja pitivät siitä. He laittoivat lapsensa täysin valkoisiin kouluihin ja vaativat, että näin tulee olla jatkossakin. He pitivät huolen siitä, että heidän tyttärensä naivat valkoisen miehen ja että hän saisi näin valkoisia lapsia. He olivat hyviä ja rehellisiä ihmisiä jotka eivät tunteneet vihaa vaan rasismia. Nämä ihmiset loivat Amerikan. He tekivät maasta suuren. Ja silti, he olivat rasisteja!

Rasismi on tarpeellista. Kuten on jo tullut esille, rasismi toimii kuten immuunijärjestelmä joka suojelee rotua sukupuutolta. Ilman immuunijärjestelmää rotu - kuten ihminenkin - kuolee. Näemme tämän tapahtuvan tänään USA:ssa sekä useissa muissa valkoisissa maissa missä rasismi on tuhottu tai missä sitä on rajoitettu. Näitä valkoisia valtiota ovat valtaamassa ei-valkoiset jotka painostavat valkoista rotua, lisääntyvät sen kanssa ja tuhoavat sen. Ilman rasismia valkoinen rotu on tuomittu kuolemaan.

Vaikka hallitus ja media jatkuvasti paasaavat siitä, miten paha asia rasismi on, tiedämme asian kuitenkin olevan päinvastoin. Se on fakta. Koska hallitus ja media selvästikin valehtelevat meille, on turvallisinta jättää ne huomioimatta. Meidän täytyy kääntää selkämme näille ihmisille jotka vihaavat rotuamme, ja ottaa oma suuntamme.

Meidän tulisi tehdä kaikkemme kehittääksemme kansassamme vahvaa rasismia. Rasismi on rodun tai lajin elinehto. Lapsillemme tulisi opettaa, että heidän rotunsa on aivan yhtä tärkeä kuin heidän perheensä, sillä niillä on yhteinen lähde. Perheellämme on yhteinen historia, ja niin on rodullammekin. Perheemme on yhtä kuin lähiomaisemme, ja niin ovat rotumme jäsenetkin. Me valkoiset olemme geneettisesti toisiamme lähempänä kuin muita rotuja. Meidän tulisi olla ylpeitä eurooppalaisesta historiastamme. Se kuuluu meille eikä millekään muulle rodulle. Me olemme sen suojelijoita ja perijöitä, mitä mikään muu rotu ei voi olla.

On hyvin tärkeää opettaa lapsillemme, että rodun puolustaminen on välttämätöntä, ei koskaan vapaaehtoista. Seurustelemme vain omaan rotuumme kuuluvan kanssa, ja menemme naimisiin vain kaltaisemme, valkoisen ihmisen kanssa. Tämä asia tulisi opettaa heille niin, että heitä kuvottaa pelkkä ajatuskin seka-avioliitosta. Heidän - kuten kaikkien aikuistenkin - tulisi olla tietoisia siitä, että valkoisen ympäristön säilyttäminen naapurustoissa, kouluissa ja työpaikoilla on paras keino jolla suojautua sukupuuttoon johtavalta, rotujen väliseltä kanssakäymiseltä.

Rasismi: 1) Uskomus siitä, että eri ihmisrotujen välillä on eroja, ja että nuo erot ovat merkittäviä. 2) Uskomus siitä, että rotu on yksi tärkeimmistä ihmisessä korostuvista piirteistä. 3) Uskomus siitä, että jokainen ihminen on osa rotuaan, ja että tuo suhde on hyvin tärkeä. 4) Uskomus siitä, että jokaisella rodulla on oikeus puolustaa omaa selviytymistään. 5) Uskomus siitä, että joka rodulla on oikeus omaan maahan joka on suhteellisen puhdas muista roduista.

Koska vasemmistolaiset ovat määritelleet sanan rasisti omiin tarkoitusperiinsä sopivaksi, ovat monet rasistit päättäneet alkaa kutsumaan itseään jollakin muulla nimellä, esim. rotutietoinen. Silti jokainen näistä nimistä viittaa samaan asiaan: uskomukseen, että rodulla on väliä, ja että rotumme selviytyminen on meillä tärkeää. Nyt kun tiedämme, mitä rasismi todella on, katsokaamme mikä sen tehtävä on, miksi se on olemassa, ja miksi on niin tärkeää että sitä on.

Aloitetaan käsitteellä ryhmän suojeleminen. Mikä on ryhmä? Tietosanakirjan mukaan ryhmä on joukko yksilöitä joita yhdistää jokin yhteinen tekijä (kuten fyysinen yhteistyö, yhteisö, tai perimä). Mikä on edellytys ryhmän olemassaololle? Yhteinen tekijä. Mitä täytyy tehdä, jotta ryhmä saadaan tuhottua? Yhteisen tekijän poistaminen, tietysti.

Valkoisen rodun ryhmää yhdistää kaukasialaisen rodun tunnuspiirteet sekä eurooppalaiset sukujuuret. Ryhmä on olemassa niin kauan, kuin nämä asiat ovat sitä yhdistävä tekijä. Jos ne tuhotaan, tuhoutuu myös ryhmä. Kuinka yhteiset rodun ja perimän tekijät voidaan tuhota? Tietysti levittämällä monikulttuurisuutta. Entä kuinka yhteisiä tekijöitä voidaan lujittaa? Rasismilla, tottakai! Rasismi edistää ylpeydentuntoa perimästäsi sekä rakkautta kansastasi. Se korostaa ryhmää lujittavia tekijöitä ja vastaavasti torjuu sitä heikentäviä asioita.

Rasismi välttää erityisesti geneettistä sekoittumista erilaisten kansojen kesken, ja siten suojelee rotua. Rotujen sekoitus nimittäin tuhoaa valkoiseen rotuun kuuluvia henkilöitä yhdistävän tekijän. Rasismi vastustaa kaikenlaista sekoitusta ja haluaa edistää ryhmän geneettistä yhtenäisyyttä joka mahdollistaa rotumme hyvinvoinnin tulevaisuudessakin. Kun yksilö on rodullisesti tietoinen, hän ei halua sekoittaa geenejään toiseen rotuun kuuluvan henkilön kanssa koska hän tietää sen vahingoittavan omaa ryhmäänsä. Hän tietää, että tuollainen teko heikentää hänen ryhmänsä asemaa tulevaisuudessa.

Rasismi myös puolustaa ryhmän henkilökohtaista omaisuutta, jonka on määrä siirtyä sen oikeutetuille perijöille. Kuten Amerikassa on nähty, "kansalaisoikeusliikkeet" ja muut vasemmistolaiset ryhmät ovat hyökänneet valkoisia vastaan, varastaen heidän maansa. Perintö jonka valkoisten amerikkalaisten esi-isät ovat heille jättäneet, on otettu väkisin pois. Syntymäoikeutemme on annettu niille, joilla ei ole oikeutta siihen. Tämän mahdollisti se, että rasismia kohtaan on hyökätty koska sen on katsottu edustavan jotain pahaa. Valkoisilta on riistetty normaali rasismi tarkoituksena tuhota tämä hieno rotu. Nykyään rasismi ei enää puolusta valkoisen rodun maita tai kansoja, eikä se enää suojele lapsillemme tarkoitettua perintöä tulevaisuudessa.

Rasismi on valkoisen rodun immuunijärjestelmä. Se käy tarvittaessa hyökkäävän organismin kimppuun, ajaen sen pois. Jokaista, joka syyttäisi valkosolua vihasta, kutsuttaisiin typerykseksi. Kehon suojeleminen on oikeutettu ja terve teko joka on välttämätön jokaiselle ihmiselle ja eläimelle joka haluaa puolustautua ulkoisilta uhilta. Samoin on valkoisella rodulla oikeus ja velvollisuus torjua sellaiset vieraat jotka eivät ole osa omaa rotua ja jotka yrittävät päästä kansamme kehoon käsiksi. Rasismi auttaa meitä reagoimaan hyökkäykseen ja korjaamaan vahingot välittömästi. Rasismi auttaa meitä näkemään vaaran jo ennen kuin se muuttuu uhkaavaksi, ja suunnittelemaan vastatoimia ennen kuin niitä tarvitaan. Aivan kuten terve immuunijärjestelmä, rasismi suojelee tehokkaasti kehoa parantumattomalta sairaudelta.

Eli niin kauan kuin rasismi esiintyy vahvana rodullisessa ryhmässä, rodulla on mahdollisuus selviytyä ja kukoistaa. Luja terveys on mahdollista ihmiskehossa vain jos sen immuunijärjestelmä toimii kunnolla. Vankka terveys on mahdollista rodullisessa yhteisössä vain niin kauan kuin rasismi toimii moitteettomasti. Ryhmän selviytyminen on kiinni rasismista, ja mahdotonta ilman sitä.

http://www.kansallissosialismi.org/artikkelit.php

Seksin jälkeen..

Mäkihyppääjä - Tiedän, pituutta olisi saanut olla enemmän.

Jääkiekkoilija - No, minä vain roiskaisin sinnepäin ja tällä kertaa sattui menemään sisään. Sama kuka sen sinne laittaa, pääasia on että se on siellä.

Jääkiekkoselostaja - Mitä ihmettä tapahtui? Onko se siellä? Oli kyllä sekava tilanne, vaikea sanoa mitään!

Jääkiekkovalmentaja - Meidän pitää saada liikettä lisää. Tässä on vielä paljon opittavaa.

Formulakuljettajan - No, ei sille mahda mitään, että vehkeet pettävät.

Hiihtäjä - Väärä voitelu!

Huippu-urheilija - Kun ei jaksa, niin ei jaksa...

Markkinoija - Eikä tässä vielä kaikki...

Jalkapalloilija - Kyllä tuollaisesta paikasta on jo pakko pistää sisään!

Olympiaurheilija - Tottakai olen pettynyt. Sitä on harjoitellut neljä vuotta pelkästään tätä hetkeä varten ja sitten mikään ei onnistu!

Rallikuski - Väärä kumivalinta pilasi kaiken. Yksi pätkä voi pilata tosiaan koko homman.

Maanviljelijä - Minähän sanoin ettei tämä onnistu ilman tukea.

Lääkäri - Tämä on tällä selvä. Voitte pukea.

Insinööri - En minä tätä kyllä näin suunnitellut.

Portsari - No, yritetäänpä sitten ensikerralla uudestaan.

Keksijä - Kyllä se kotona vielä toimi...

Apteekkari - Kenenkä vuoro oli seuraavana?

Rockmuusikko - Okei, nyt kaikki mukaan!

Golfaaja - Onko nyt minun vuoro?

housuissani on rakkauden valtikka....

Viimesiä viedään vuodelta 2008, se on fakta. Joten olisi mukavaa jos sinä kertoisit parhaan muiston/hetken minun seurassani vuodelta 2008?

Tämän jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty miten paljon muistoja sinulla on vuodelta 2008..!