IRC-Galleria

juuliaaa

juuliaaa

PSDÄMÄÄN CHÄDÄÄM

uinuenSunnuntai 19.11.2006 18:03

Mä olin jossain hallissa animesarja Kibasta tutun Hughin (kuvassa oikeanpuolimmainen: http://wrexgrafix.com/anime/blog/wp-content/uploads/2006/06/kb13/_kiba13-06.jpg) kanssa. Hugh oli mun manageri. Me istuttiin katsomossa ja katseltiin sellaisia vesinäytöksiä, joissa aina joku hyppäs veteen ja lähti sit kauheeta vauhtii nousee ku raketti ylöspäin, ilman halki jne. ja tippu sit jostain sadan metrin korkeudesta veteen, ja se joka tippu hienoiten sai parhaat pisteet tuomareilta.

Hugh keksi sit et munki pitäs mennä sinne hyppimään, ja se vei mut sellaselle jutulle joka heitti mut ilmaan. Yhtäkkii olinkin muuttunu Kiba-animesta tutun Roian spiritiksi (kuva: http://www.kili-no-fansub.com/images/Afkareru2.jpg). Kuulin kuinka yleisö hurras, ku lähin hirveet vauhtii lentää ylöspäin. En nähny enää mitään muuta kun salin siniset seinät ja kohta koko paikka oli niin vesihöyryn täyttämä etten nähnyt niitäkään. Olin ilmeisesti tullut jonnekin pilvien tasolle, mutta olin siitä huolimatta yhä salin sisällä. Mua pelotti hirveesti että salin katto tulis vastaan.

Sit huomasin et Hugh oli mun vieressä, se ei lentäny vaan liikku jollain nousevalla korokkeella seisten. Se puhu puhelimeen.

"Mitä? Miksi...? Eikä, ette voi tehdä niin!"

Ihmettelin että mitä ne puhuu, kun Hugh hetkeksi ilmeni ja pettyneen näköisenä sanoi:

"Selvä, ymmärrän."

Hugh kääntyi mun puoleen, ja sanoi että mun pitäisi palata takaisin alas. Olin järkyttynyt, sillä olin ainakin 15 kilometrin korkeudessa. Nousemiseni kuitenkin loppui ja aloin tippumaan alaspäin. Minua pelotti vielä lisää, koska olin muuttunut takaisin spiritistä ihmiseksi. Hugh huusi vielä perään että mun pitäisi tippua altaaseen pää edellä. Mahdotonta, koska allas oli vain 2 m syvä, kuolisin taatusti!

Onnistuin kuitenkin jotenkin tippumaan niin, että matkani jatkui viistosti vettä pitkin. Sain kovat aploodit, mutten kuitenkaan tullut ensimmäiseksi, vaikka olinkin hypännyt korkeimmalta.

Hugh ilmoitti, että mun pitäisi kiirehtiä lentokoneeseen. Me olimme nimittäin Amerikassa. Nyökkäsin ja otin jo valmiiksi pakatut kamani ja lähdin juoksemaan lentokentälle

Lentokentällä mua olivat vastassa serkkuni, jotka muutenkin aika usein matkustelevat Amerikkaan. Heillä oli mukana myös nuorimman serkkuni tyttöystävä.

"Nopeesti nyt!" nuorin serkkuni huusi ja ojensi mulle köyden. Hetken aikaa olin ihmeissäni, mutta tartuin sitten köyteen kun tilanne selitettiin mulle. Lentokoneen sisällä oli joku vika, ja siksi kaikki matkustajat joutuivat roikkumaan 13 tuntia kestävän matkan köydestä lentokoneen alapuolella ja päästämään aina oman paikkakuntansa kohdalla irti.

Matka oli kamalan pitkä, ja kädet olivat hirveän väsyneet kun olin koko ajan roikkunut köydessä. Lopulta näin kuitenkin Nummelan, ja päästin niin innostuksissani irti että unohdin ottaa laskuvarjon. Tipuin kuitenkin onneksi kotimme lähellä olevalle pellolle, joka oli jostain syystä niin pehmeä, ettei mulle käynyt mitään.

Lähdin kävelemään asfalttitietä pitkin kotiini, ja matkalla näin naapurimme keltaisessa talossa kaksi kaveriani. Ihmettelin mitä he tekevät, ja he sanoivat että olivat pajalla töissä. Niinpä jatkoin sitten matkaa pitkin kotiini menevää hiekkatietä. Näin sieltä asfalttitiellä menevän kolmannen kaverini. Ihmettelin miksi hän oli vaihtanut mustan pitkän nahkatakkinsa kirkkaansiniseen haalariin, mutta päättelin että hänkin oli menossa töihin. Yritin moikata, mutta hän ei ollut huomaavinaankaan.

Sitten heräsin :D

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.